Mun on pakko päästä purkamaan tämä jonnekin. Tein sellaista mitä en ikinä olisi kuvitellut tekeväni, petin avomiestäni!
Minä olen aina ollut se jota petetään ja käytetään hyväksi ja vannoin aikanani että itse en koskaan petä rakkaintani.
Minulla on sanoinkuvaamattoman paha olla. Sen tiedän, että jos mieheni saa tietää, hänen sydämmensä murtuu.
Pettäminen tapahtui niinkin tavanomaisesti kuin humalassa ravintolaillan jälkeen.
Pääseekö tästä olosta ikinä eroon, tunnenko enää ikinä olevani mieheni arvoinen? En voisi kuvitellakaan kertovani miehelleni tapahtuneesta.
Tiedän, että en enää ikinä voisi saavuttaa hänen luottamustaan, jos hän saisi tietää.
Kertokaa joku että tämä olo kohentuu ajan myötä ja pystyn elämään normaalisti tuntematta häpeää.
Ja jos joku sanoo, että jos kerran pettää, niin varmasti pettää toisenkin kerran. Se ei pidä paikkaansa, ei minun kohdallani.
Kiitos teille kun jaksoitte lukea.
Minä olen aina ollut se jota petetään ja käytetään hyväksi ja vannoin aikanani että itse en koskaan petä rakkaintani.
Minulla on sanoinkuvaamattoman paha olla. Sen tiedän, että jos mieheni saa tietää, hänen sydämmensä murtuu.
Pettäminen tapahtui niinkin tavanomaisesti kuin humalassa ravintolaillan jälkeen.
Pääseekö tästä olosta ikinä eroon, tunnenko enää ikinä olevani mieheni arvoinen? En voisi kuvitellakaan kertovani miehelleni tapahtuneesta.
Tiedän, että en enää ikinä voisi saavuttaa hänen luottamustaan, jos hän saisi tietää.
Kertokaa joku että tämä olo kohentuu ajan myötä ja pystyn elämään normaalisti tuntematta häpeää.
Ja jos joku sanoo, että jos kerran pettää, niin varmasti pettää toisenkin kerran. Se ei pidä paikkaansa, ei minun kohdallani.
Kiitos teille kun jaksoitte lukea.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olen pahoillani, mutta olosi ei tule kohentumaan ja tulet tuntemaan häpeää niin kauan että se alkaa tuntumaan sietämättömältä -puhun kokemuksesta. Mutta se on "humalapettäjien" oma vika, se on opetus, itse hankittu kamala olo. Eikä tässä tapauksessa kannata kertoa sitä edes miehellesi, sillä (JOS TODELLA) tiedät sen olleen väärin etkä enää koskan tekisi niin, joten miksi satuttaa häntä ja saada hänet epäluuloiseksi tulevaisuudessa..?
Uskon siihen, että pettäjä voi muuttaa tapansa -olen elävä todiste. Älä anna toisten väittää muuta :). Koita jaksaa.
Kiitos vastauksestasi. Toivon todella että jokin päivä pystyn antamaan itselleni siinä määrin anteeksi etten voi näin pahoin.
Suhteutettuna kaikkiin tekoihin pettäminen ei ole siitä pahimmasta päästä kuitenkaan. Sen todella tiedän, että tämä tulee aina seuraamaan minua. Ja en koskaan enää tee näin rakastamalleni ihmiselle!!!
Kiitos sinulle. Toivon sinulle paljon hyvää tulevaisuudessa.
oikein ymmärrä teitä jotka pettävät toista osapuolta,itsellä on jos rakastan todella toista en voisi ajatella edes humalassa tekeväni tollaista.Mutta toivon tietenkin sinulle että tajuut kuinka se sattuttaa toista jos saa tietää että on tullut petetyksi ja luottamus menee toiseen ihmiseen sen myötä.Mut koitappa nyt parantaa tapasi jos rakastat miestäsi.
Kun satun rakastamaan miestäni niin paljon, etten ikinä voinut kuvitellakaan tällaista tapahtuvan.
Minua on petetty monta kertaa aikaisemmin joten tiedän että se sattuu ja lujaa.
Kyllä tämä sen verran raju kokemus oli että toista kertaa ei todellakaan tule..
tajusit sen virheen mitä on päässyt tapahtumaan ja otit opiksesi siitä,mutta parempaa kesän odotusta sinulle;=)
En sano, etten koskaan voisi pettää miestäni. Silti jos pettäisin voisin tehdä sen vain kerran enkä ainakaan humalassa ravintolaillan päätteeksi täysin tuntemattoman miehen kanssa. Mitä helkkarin järkeä ja iloa siitä olisi? Juuri tuo mauton tyyli, jolla petetään arvelluttaa minua eniten!
Tekisit sen siis täysin harkiten ja valitsisit miehen tarkasti vai???
Mitäs pettämistä se nyt sitte on? Pettämistä hyvällä maulla vai?
Kyllä mun mielestä se olis vielä tuomittavampaa kuin hetken mielijohteesta ja kännissä tehty moka.
en pettänyt 12vuoden liiton aikana ikinä ex vaikka olisi ollut syytä montakin kertaa,mun mielestä jos ollaan yhdessä ei tarvii tollaista tehdä.On parempi lähteä sit kävelemään ja tekee se sit sen jälkeen.
Et siis ole pettänyt, vaikka olisi syytä! Siis mikä syy muka? Mielestäni pettämisen syy on vain itsessä.
jos toinen tekee sitä samaa olisin omasta mielestäni voinnut elää samallalailla mutta katsoin että oli parempi että pidin lapsista huolta kun he olivat pieniä ja sit kun olin saannut lapset isommiksi katsoin että aikani oli poistua siitä helvetistä.
harkitsemattomuus on tuomittavampaa.
Jos mieheni pettäisi minua harkitsemattomasti ajattelisin heti oitis, että hän tekee sen toisenkin kerran. Kerran harkitsematon, aina harkitsematon. Jos hän taas pettäisi sen tähden, että on raukka sattunut esim. rakastumaan toiseen(kin) ja kiusaus käy liian suureksi... Sen ymmärtäisin paremmin.
Jutellessani miehelleni miespuolisista ystävistäni, hän luokittelee heidät kategorioihin "jos tuon kelkkaan haluaisit väkisin lähteä niin päästäisin" tai "tuo ei sovi sulle pätkääkään". Eikö ole realistisen romanttista?
Onneksi myös mieheni mielestä kännissä tehty moka tuntemattoman kanssa on PALJON pahempi asia kuin tutun rakastajan ;D. Tämä on makuasia ja siitä on turha kiistellä.
jos noin aattelee. Itse en kyllä sen takia olisi uskoton, että toinenkin on. Ei sovi meikäläisen luonteelle.
ollut ja teinkö väärin että en lähtenyt ajoissa en tiedä vieläkään,mutta nyt ainakin lapset rakastavat minua ja tietävät miksi lähdin lopulta pois sieltä.
minä olen suunnitellut kauan ja huomenna sen teen. Tänään tuli mita täyteen: ei mikään keskustelu auta, tää on tätä.....
tehnyt väärin, kun jäit hoitamaan lapsiasi kotiin!
Monet sanovat, että noin annetaan lapsille väärä kuva parisuhteesta jos kokoajan riidellään, kytätään ja haukutaan toista (siis pettämisen takia). Välttämättä niin ei kuitenkaan ole. Toiset pystyvät kaikista omista angsteistaan huolimatta elämään suht rauhallista yhteiselämää, jonkin aikaa. Toiset pidempäänkin.
se raskasta aikaa kun joutui hoitamaan pieniä lapsia vastaamaan heille kysymyksiin missä äiti taas on kun ei ole ollut kotona aikoihin ym.ym.
Mut jotenkin katsoin että en voi jättää lapsiani ja asuin vuosia tossa helvetissä,mutta sit tosiaan kun lapset olivat isoja katsoin että se on parempi oman mielenterveyden kannalta et on parempi lähteä kävelemään koska eihän tollainen ole ihmisen elämää.Nyt on niin hyvä olla kun saa olla rauhassa eikä tarvitse miettiä missä se toinen osapuoli oikein on.
Olen viime aikoina pohdiskellut paljon tuota naisen ja miehen uskottomuutta perheen kannalta. Monesti on niin, että jos mies ja lasten isä on uskoton, nainen heittää miehen hyvin nopeasti pihalle. Ellei näin tapahdu, se johtuu taloudellisista seikoista yms.
Mies taas tyytyy katselemaan vaimonsa seikkailuja hyvinkin pitkään ja vain siitä syystä, ettei halua eroon lapsistaan, koska lapset yleensä erossa jäävät äidilleen.
Hyvän miespuolisen ystävänikin vaimo pettää minkä ehtii. Koko ystävä- ja tuttavapiiri on jo vuosia odottanut heidän eroilmoitustaan eikä sitä vieläkään ole tullut. Onhan kaikki lapset vielä alle kouluikäisiä... Vaikka tämä ystäväni sanoo ylittäneensä itsensä tässä asiassa niin hänestä alkaa silti huomata tiettyä kyynisyyttä. Ei ole helppoa nyt, mutta yksin olisi vielä kurjempaa...
tietenkin ollut oman mielenterveyden kannalta parempi lähteä kävelemään heti ensimmäisen kerran jälkeen,mutta lapset ovat olleet mulle aina erittäin tärkeitä niinkuin ovat vieläkin.Ja nyt lapset tajuuvat se miksi lähdin ettei heille jäännyt väärää kuvää isästä että olisin heidät jättänyt.Nyt kun olen asunnut jo muutaman vuoden niinsanotusti yksin on elämän laatu aivan muuta mitä se oli silloin vuosia sitten,tälläkin hetkellä on minulla erittäin hyviä uusia tuttavuuksia siis naisia joiden kanssa on kiva pitää hauskaa.Tietenkin sitä kaipaa joskus että olisi yhdessä jonkun kanssa mutta tosta asiasta jäi sellainen pelko että ei uskalla oikein alkaa olemaan kenenkään kanssa vaikituisesti jos käy taas niinkuin silloin.
kutakin, on hyvä elämänohje! Välillä vaan on valittava kahdesta (tai useammasta)huonosta vaihtoehdosta vähiten huonoin. Mieltäni "virkistää" sellaiset ihmiset, jotka kykenevät ajattelemaan asioita kokonaisuuden kannalta eikä heitä hanskoja tiskiin heti, kun itsestä sattuu siltä tuntumaan.
Rohkaisen sinua kuitenkin uuteen suhteeseen jos hyvä kohde löytyy! Ei kannata jättää tilaisuutta väliin vain omien pelkojen tähden, muuten ei saa mitään parempaakaan!
Kiitos vaan omasta mielestäni tein oikein että lapsilla oli edes hyvä olla;=)Kyllähän tossa olisi hyviäkin hdokkaita pitää nyt alkaa katselemaan sillä silmällä kun kohta toi ihana kesäkin tulee;=)
miten lapset jaksoivat elää tuota helvettiä niin kuin olet monta kertaa sanonut, kyllä he ymmärtävät ja tajuavat mistä on kyse vaikka eivät sitä aina sanokkaan, eikö heille kuitenkin olisi ollut jo silloin parempi kuin olsit muutanut pois..tuollatavalla hekin oppivat siinä elämään valheessa ja myöhemmin tekevät itse samalla tavalla niinkuin kotona ovat mallin saaneet..onko se sitten hyvä heidän osaltaan.
vaan todellisuudessa!
Lapselle on parempi elää vähän vaikeammassakin todellisuudessa kuin, että jompikumpi vanhemmista puuttuu ympyröistä kokonaan!
Me aikuiset näemme liian usein "muka" lapsen silmin asiat, vaikka oikeasti tarkastelemme asioita täysin omasta näkökulmasta.
se varmaan raskasta oli heillekin ja nyt kun alkavat olemaan kohta aikuisia ovat ne ihan tasapainoisia ja kilttejä että ei se nyt kovin paljon heihin ole vaikuttanut.Ja tänä päivänä minä olen heidän kanssaan erittäin hyvissä väleissä,kai sekin vaikutti etten jättänyt heitä niinsanotusti yksin kun ex sähläsi mitä ihmeellisempiä juttuja.Olisi se voinnut olla parempi tietysti itselle ja kai lapsille mutta minulla on sellainen luonne että en voinnut heitä jättää ja tänäpäivänä he tietävät miksi isä muutti pois sieltä.
mutta ei kai valhelteleminen tee kenellekkään hyvää..ei se ole parempi kennellekään..vaikeuksia lasten tulee nähdä ja se miten niistä selviydytään mutta ei sais opettaa pinestä pitäen valehtelemaan vaikka ne sitten isoina sen ymmärtävät ja miten sitten ymmärtävätkin.
Ja jos elämä on perustuu kokonaan valheelle niin varmasti on parempi elää ilman toista vanhempaa ja eihän sen toisen silti tarvi kokonaan puuttua ympyröistä.
on eri asia kuin kertomatta jättäminen. Se, ettei lapselle kerrota kaikkea on hänen suojelua eikä valehtelua. Kenenkään elämä ei voi perustua pelkälle valheelle! Kyllä siitä aina muutakin löytyy.
Olen seurannut vierestä toista tapausta jossa vaimo ja äiti käy vieraissa, silti perhe on pysynyt kasassa. Toivuttuani ensi hämmästyksestä tajusin sen huomattavasti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin eron, ainakin lasten kannalta ja tavallaan myös miehen, joka joutuisi lapsistaan luopumaan. Jos isä on pääasiallisin lastensa hoitaja ja ero kohtaa, niin lasten kannalta enemmän kuin kurjaa joutua liiton rikkoneen äitinsä "hoiviin".
kyllä niitä lapsia jää myös isien hoitoon, kun äidit ovat olleet vauhdikkailla mielillä ja juoksennelleet siellä sun täällä ja eron tullessa lapset jääneet isälle. Itsekin seurasin tällaisen tapahtuman ja lapset jäivät isälle
mistä ne tietää että äiti on rikkoja jos ei kerrota, silloinhan niillä ei olisi pelkästään äitinsä kansssa mitään hätää ja oishan isäki läsnä vaikka ei paikalla.
aika parantaa. Kyllä huono omatunto lakkaa kolkuttamasta. Kunhan saat asiaan etäisyyttä niin kyllä se siitä. Ymmärrät jälkikäteen miksi teit mitä teit. Tiedän kokemuksesta.Eikä sinun kannata lähteä huonoa omaatuntoasi purkamaan kertomalla miehellesi. Löydät vuosien varrella pettämiseen monta eri näkökulmaa. Taudeilta vaan pitäisi muistaa suojautua. Virtsaputken tulehdus on myös mahdollinen vieraiden bakteerien takia. Kyllä se siitä
miltä susta tuntuu :( se ei ole kivaa. Sinun täytyy vaan yrittää unohtaa. Voimia sinulle!
Voit lohduttautua sillä, että et ole ainoa. Toivottavasti oli edes hyvää seksiä, ettet ihan turhaan pettänyt.
Älä huoli, aika hoitaa asian kuntoon. Parin viikon päästä et muistakaan koko asiaa kuin satunnaisesti ja silloinkin jo hymyillen. Toistaa sitä ei tarvitse eikä kannata, mutta ei tämä ole niin vakavaa kuin luulet.
ei aina käy niin
Kirjoittanut: yx vaan, 18.3.2003 klo 04.36
"kyllä niitä lapsia jää myös isien hoitoon, kun äidit ovat olleet vauhdikkailla mielillä ja juoksennelleet siellä sun täällä ja eron tullessa lapset jääneet isälle. Itsekin seurasin tällaisen tapahtuman ja lapset jäivät isälle"
Ei ole missään tapauksessa mahdollista silloin jos vanhemmat eivät ole naimisissa keskenään! Avoliitossa oleville isille ei lapsia määrätä.
vielä.
Kertomassani tapauksessa isästä ei voisi tulla lasten yksinhuoltajaa, vaikka he olisivatkin naimisissa: Hänellä on kaksi epäsäännöllistä työtä. Lasten hoitoa olisi mahdoton järjestää mikäli hän olisi yksinhuoltaja.
Uskon, että jokainen tuntee tilanteensa, pitääkö erota vai ei, jos niin milloin, jne. parhaiten. Kaikki tapaukset ovat kuitenkin niin erilaisia, vaikka ne näyttäisivät samanlaisilta.
Olinpa minäkin aikoinaan sitä mieltä, että ellei kumppanit rakasta toisiaan on parempi erota. Nyt olen todennut, että rakkautta on tarpeeksi silloin, kun päätetään pysyä yhdessä, vaikka se syy kuullostaisi ulkopuolisilta todella kummalliselta.