Erottiin ex-avomiehen kanssa reilu vuosi sitten yli neljän vuoden suhteesta, joka oli unelmien suhde niin kauan ennen kuin unohdettiin että suhde ei toimi jollei sen eteen tee jotain.
Ollaan pysytty kavereina senkin jälkeen, yhteyttä pidetty mutta nähty suht harvoin, molempien elämänrytmistä johtuen.
Molemmilla on ollut uusia juttuja sen jälkeen, minulla useampi lyhyt, hänellä yksi jo pitkään jatkunut.
Ex-mieheni on vihjannut pariinkin otteeseen kaipaavansa jne jne, mutta olen reippaasti evännyt kaikki vihjeet ja antanut kuvan että olen niin pirun onnellinen nyt. Puoliksi tosissani, puoliksi näyttämisen halusta.
Olinkin. Mutta nyt on iskeny joku. Viimeisen kuukauden olen kaivannut miesta aivan hirveasti. Ikävä iski ihan tyhjästä. Nyt olen sataviisikymmentäyhdeksän prosenttisen varma pienessä päässäni että meidät on tarkoitettu palaamaan yhteen.
Hulluko?
Ollaan pysytty kavereina senkin jälkeen, yhteyttä pidetty mutta nähty suht harvoin, molempien elämänrytmistä johtuen.
Molemmilla on ollut uusia juttuja sen jälkeen, minulla useampi lyhyt, hänellä yksi jo pitkään jatkunut.
Ex-mieheni on vihjannut pariinkin otteeseen kaipaavansa jne jne, mutta olen reippaasti evännyt kaikki vihjeet ja antanut kuvan että olen niin pirun onnellinen nyt. Puoliksi tosissani, puoliksi näyttämisen halusta.
Olinkin. Mutta nyt on iskeny joku. Viimeisen kuukauden olen kaivannut miesta aivan hirveasti. Ikävä iski ihan tyhjästä. Nyt olen sataviisikymmentäyhdeksän prosenttisen varma pienessä päässäni että meidät on tarkoitettu palaamaan yhteen.
Hulluko?
Vastaukset 2
Vanhimmat
usko sovinnolla kerrasta ettei se pelaa.
Jos se pelais, ette olis eronneet. Te olette jo mahdollisuutenne saaneet.
Kumpikin/toinen teistä haluaa pohjimiltaan jotain muuta, ja käyttäisi toista laastarisuhteena sen saavuttamiseen.
Ei vanhaa kannata lämmitellä uudestaan hetken lohtu ja lopulta lähtöpiste.