Moikka!
Haluaisin kysyä sellasesta, että mitä mieltä te olette siitä, onko hyvä vai paha, että oma mies on vähä niinku paras kaveri? Kavereita on kummallakin sekä erikseen että yhteisiä, mutta 'joku nimeltämainitsematon' miehen kaveri heitti pari viikkoo sitten, että meidän suhde ei tuu kestään, kun ollaan niin paljon yhdessä.
Mun mielipide taas on se, että ihmiset ja -suhteet on niin erilaisia, että kukin menee tyylillään tän elämän läpi. Mieheni on mulle vähä niinkun paras kaveri, vaikka hyviä kavereita on sekä koulussa, töissä että kirjeen päässä. Viihdyn siippani kanssa todella hyvin ja hänelle voin puhua kaikesta. Eikö tämä oo sitä, mitä suhteessa pitääkin olla? Eikä me aina olla kyhnöttämässä kotona, vaan molemmat käydään kavereittemme kanssa ulkona aina välillä. Yhdessä tulee liikuttua sen takia (joittenkin mielestä!) liian paljon, kun käydään samaan aikaan salilla. Molemmilla on kuitenkin myös ne 'omat piirit', enkä siis näe mitään syytä miksei suhteemme voisi toimia.
Puhuttiin tästä asiasta, kun kuultiin tämän 'nimeltä mainitsemattoman' mielipide, ja kumpikin ollaan just näin onnellisia. Silti pisti vähä mietityttään, enkä tykänny ollenkaa moisesta 'lausahduksesta'.. Mitään meidän suhteessa ei muutettais, mutta ei oo kiva kuulla että meidän suhdetta pidetään ns. huonolla pohjalla tai tuhoontuomittuna.
Haluaisin kysyä sellasesta, että mitä mieltä te olette siitä, onko hyvä vai paha, että oma mies on vähä niinku paras kaveri? Kavereita on kummallakin sekä erikseen että yhteisiä, mutta 'joku nimeltämainitsematon' miehen kaveri heitti pari viikkoo sitten, että meidän suhde ei tuu kestään, kun ollaan niin paljon yhdessä.
Mun mielipide taas on se, että ihmiset ja -suhteet on niin erilaisia, että kukin menee tyylillään tän elämän läpi. Mieheni on mulle vähä niinkun paras kaveri, vaikka hyviä kavereita on sekä koulussa, töissä että kirjeen päässä. Viihdyn siippani kanssa todella hyvin ja hänelle voin puhua kaikesta. Eikö tämä oo sitä, mitä suhteessa pitääkin olla? Eikä me aina olla kyhnöttämässä kotona, vaan molemmat käydään kavereittemme kanssa ulkona aina välillä. Yhdessä tulee liikuttua sen takia (joittenkin mielestä!) liian paljon, kun käydään samaan aikaan salilla. Molemmilla on kuitenkin myös ne 'omat piirit', enkä siis näe mitään syytä miksei suhteemme voisi toimia.
Puhuttiin tästä asiasta, kun kuultiin tämän 'nimeltä mainitsemattoman' mielipide, ja kumpikin ollaan just näin onnellisia. Silti pisti vähä mietityttään, enkä tykänny ollenkaa moisesta 'lausahduksesta'.. Mitään meidän suhteessa ei muutettais, mutta ei oo kiva kuulla että meidän suhdetta pidetään ns. huonolla pohjalla tai tuhoontuomittuna.
Vastaukset 12
Vanhimmat
onnistuu! Nimenomaan silloin juuri onnistuukin, kun mies on paras kaveri.
Tuo lienee paras mahdollinen tilanne! Kun miehesi on kumppanisi, rakastajasi ja paras kaverisi niin uskoisin ettei mikään voi mennä pieleen vaan elätte onnellisina elämänne loppuun saakka! Pitäkää suhde mallillaan niin, ettei se muutu pelkäksi kaveruudeksi, sellainen vaara on olemassa. Mutta jos niin kävisi niin uskoisin teidän silti olevan onnellisia. Ihana suhde. Onnittelut!
Itsellä eräs suhde tyssäsi siihen, että se putosi seurustelusuhteesta kaverisuhteeksi eli siitä sammui henkisellä tasolla se mikä erottaa kaverisuhteen seurustelusuhteesta.
Seurustelusuhde voi olla myös hyvä kaverisuhde, mutta toisinpäin se on varsin epätodennäköistä sillä silloin se on jo enemmän kuin kaverisuhde.
Ilmeisesti tuo teidän suhde on aivan optimaalinen ja toivonkin teille hyviä jatkoja!
Sanon nyt samaa kuin kaikki muutkin..
Teillä on siis paras mahdollinen tilanne!!
Itse seurustelin reilun kahden vuoden verran, kunnes tuntui että olimme todellakin vain ystäviä.Vajaan vuoden olimme "vain" ystäviä ja nyt olemme taas yhdessä ja olemme edelleen parhaita ystäviä ja onnellisempia kuin koskaan;)
Ei kannata miettiä mitä muut ajattelee, koska sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä! Ehkä kommentin heittäjä on kateellinen..;)
Oon miettiny kans sitä, että 'nimeltämainitsematon' olis kateellinen. Juuri hän (sukupuolelta mies) ja mieheni kun liikkuivat aika tiiviisti yhdessä ennen kuin aloimme seurustelemaan. Kävivät paljon baareissa ja kaupungilla, mutta nyt ei ota oikein mitään yhteyttä mieheeni. Eipä sen koommin moikkaile enää minuakaan, jos näemme kaupungilla..
Mieheni sen sijaan ei haluais sanoo mua sen parhaaks kaveriks, kun pelkää, että suhde muuttuis kaveruudeksi (vaikka olenkin hänelle kuin paras kaveri..). Minulle hän on sitä, enkä usko, että suhteemme tulee koskaan muuttumaan (ainakaan mun osalta) pelkäks kaveruudeks.
Sille en kuitenkaan voi mitään, että mietin sitä mitä muut ajattelet meistä.. tai empä ole aiemmin edes kiinnittänyt moiseen huomiota, mutta nyt satutti, kun kuuli jotain negatiivista :/
Eli poikaystäväni on myös paras kaverini, jolle kerron kaikki asiat jne.. mekin olemme paljon yhdessä, mutta eipä se haittaa vaikka näin on. En usko, että teille käy niin, että teistä tulee vain kavereita ainahan sitä toista rakastaa jos rakastaa...
Itse tulin eron aikana pohtineeksi paljonkin sitä, miten erottaa rakastaminen ystävänä tai kumppanina.Tulin siihen tulokseen, ettei sitä oikeestaan pystykään erottamaan kuin ainoastaan fyysisellä vetovoimalla.Tosi hankala asia, kun alkaa enemmän sitä pohtimaan..En suosittele;)
Jokatapauksessa, uskon että kyse on todellakin vain mustasukkaisuudesta.Eräskin ystäväni seurustelee niin tiivisti,ettei ole toivoakaan nähdä häntä ilman "toista puoliskoa".Ja näin ystävän näkökannalta se on todellakin välillä ärsyttävää, muttei se tarkota, että mulla olisi jotakin heidän suhdettaan vastaan.
Kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa tollaset typerät kommentit!
Minua ihmetyttää tuontyyppiset kysymykset niiden itsestäänselvyyden vuoksi. Nykyään kysytään paljon muutakin joka ennen oli aivan selviö. Se kuvastaa myös osaltaan arvomaailmojen muuttumista ja murentumista.
Hyvä kumppani on parhaimmillaan silloin kun hän on myös paras ystävä. Parhaita ystäviä kun voi olla vain yksi eikä joitakin asioita voi jakaa.
Ehkä tässä onkin pelkona mieheni puolelta just se, ettei suhde muuttuis pelkäks kaveruudeks. Luulisin ettei se olisi osaltani koskaan este, vaikka suhteemme muuttuisi ystävyydeksi, koska tätä intohimoa ja rakkautta kukaan ei voi sisältäni sammuttaa :) Enkä usko, että pelkäksi ystävyydeksi suhteemme koskaan muuttuukaan. Harmittaa vaan kuulla siitä, miten suhteemme on jonkun mielestä tuhoon tuomittu.. :/ Ehkä sekin pelottaa, että miten mies suhtautuu tähän 'kommenttiin' pitemmän päälle ja miettiikö hän sitä paljonkin. Minut kun se ainakin sai todella kiukkuiseksi!
Me avomieheni kanssa ollaan tosi paljon yhdessä, siis tietenkin kotona, meillä on yhteinen yritys jossa molemmat työskentelemme ja myöskin molemmilla ns. "kakkostyö" joka on myös sama! Moni on tätä menoa kauhistellut, et kun olette niin paljon yhdessä jne. Ja olette työnkin yhdistäneet yms. Mutta avomieheni on paras ystäväni ja minusta se on helpottavaa kun tietää että rinnalla on ihminen joka jaksaa ja haluaa kuunnella ja auttaa minua. Ja ymmärtää myös sen jos joskus haluan olla yksinkin.
En todellakaan ymmärrä joidenkin ihmisten mentaliteettia että sitä parempi mitä vähemmän on kumppanin kanssa yhteistä vapaa-aikaa... Eikös se kumppani ole kuitenkin itse valittu? Ihan sama kun ostaisin auton, tottakai pyrin ostamaan sellaisen joka minua miellyttää! Mielestäni suhde toimii parhaiten kun kumppanin kanssa jaetaan paljon asioita, välillä tietenkin lähdetään yhdessä reissuun yms. ettei arki täysin vie mukanaan.
Meillä on samantyyppinen suhde. Jo alkuunsa meillä oli paljon yhteisiä tuttuja ja kavereita, samat harrastukset jne.
Me olemme lähes aina yhdessä. Kaikkialla. Kyse ei ole siitä,etteikö omiakin kavereita olisi, mutta viihdymme mainiosti yhdessä. Kotona ja kylässä.
Kun vietämme näitä "vapaailtoja" omien kavereiden kanssa, yleensä sovimme jo lähtöönsä tapaavamme myöhemmin baarissa, tai sitten soitamme illan mittaan..aina siinä niin käy, että hakeudumme toistemme seuraan.
Älä piittaa! Sanon vielä. Meillä ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että se olisi pahasta, että meillä on mukavaa yhdessä. Intohimon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Hyvä olo ei himoa syö.
Onnea teille ja näyttäkää pitkää nenää niille, jotka panettelevat. Kateellisia ovat.
Meitä pitää erossa vain työt ja harvinaiset harrastukseen liittyvät projektit, joissa vain toinen on mukana. (usein nekin tehdään yhdessä).
Niin kauan kun ei ahdista ja se toinen on parasta seuraa, niin hyvin menee.
kaikille vastauksista ja ajatusten vaihdosta. Tulin vain varmemmaksi siitä, että näin elämäni pitäisi sujua hyvin :) Onnittelut kaikille niille, joilla on samantapainen suhde (jotka todella ymmärtävät tämän tilanteen).. miksei tietysti muillekin :)