Tän ei pitäny mennä näin. Tän piti olla jo ohi. Lupasin itselleni että päästäisin susta irti ja unohtaisin sut. Helpommin sanottu kuin tehty. Huomaan taas kaipaavani sua ja ajattelevani sua. Kukaan muu ei kiinnosta. Mikään muu ei kiinnosta.
Haluan kuulla äänesi, haluan nähdä kasvosi, haluan koskettaa vartaloasi. Antaisin mitä vaan jos saisin yhden illan kanssasi. Mutta tiedän että sitten haluaisin vielä toisen illan. Ja vielä kolmannen...
Mulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko mä olen sun kanssasi tai sitten mä olen yksin.
Haluan kuulla äänesi, haluan nähdä kasvosi, haluan koskettaa vartaloasi. Antaisin mitä vaan jos saisin yhden illan kanssasi. Mutta tiedän että sitten haluaisin vielä toisen illan. Ja vielä kolmannen...
Mulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko mä olen sun kanssasi tai sitten mä olen yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oon hokenu minäkin itelleni tota että pitäis vaan unohtaa, ei mulla oo enää mitään sellasia yhteyksiä häneen muuta kun vaan joku surkee kaveripohja enää, pitäis vaan unohtaa kaikki muu muttakun EI PYSTY... Aattelen häntä vaan koko ajan.=( Voi sentään, miks elämän ja ennen kaikkea rakkauden pitää aina olla näin vaikeeta? Miksei voi saada elämässä edes sitä pientäsuurta asiaa, että haluaa juuri tämän ihmisen? Joskus olen vihainen itelleni kun en osaa unohtaa, ja aattelen liikaa hyviä aikoja niin masennun ensistä enemmän. Ei se elämä muutenkaan mitään herkkuu oo niin sit pitää vielä rakastamansa täydellinen ihminen menettää jollekin toiselle...
Mä oon kanssa miettiny, että joko mä oon hänen kanssaan tai sit yksin. Mut siks se onkin niin epätoivosta etten voisi KUITENKAAN olla hänen kanssaan, hänellä on jo toinen...:/ Huokaus, kyllä on vaikeeta. En mä pysty oleen, kiemurteleen vaan ja aattelen häntä. Vaikka loppuikäni, jos ei muuta. Ajattelulla tosin ei elä, muttei voi mitään.=(
Tiiän täysin miltä sustakin aloittaja tuntuu.:/
Ajatusten mätäoja vaan näyttää virtaavan tukevasti kehänmuotoisessa uomassaan.