SUHDE MIETITYTTÄÄ

Lapsille ei saa hermoilla tai näyttää hermoilua missään olosuhteissa. Et kai halua että lapsista tulee jotain sairaita hermoraunioita? Eikö ole tarkoitus että lapsilla on aina iloinen mieli ja rauhallinen olo. Ihmetyttää miehesi pelireissut. Mitkä ihmeen pelireissut? Panostaako hän teihin ollenkaan?

kolme lasta? ja haet uutta miestä. miltähän lapsista tuntuu kun oikea isä katoaa,eronneitten miesten "taivaaseen"mieti asioita todella tarkkaan ja nimenomaan lastesi näkökulmasta.siinä vaiheesa kun lapset ovat pieniä elämä ei todellakaan ole herkkua,tietenkin voit lähteä uuden rakkautesi perään ja jättää lapset isälle, mikä on aika normaalia tänä päivänä suomalaisten naisten keskuudesa.

Moi!

Sinänsä tuttu kuvio, että olet tavannut kiinnostavan miehen ja mieleesi tulee oikeasti erota.

Toisaalta hyvä - toisaalta huono. Kuitenkaan, minun kokemukseni mukaan, suhteesta toiseen hypähtäminen ei kannattaisi. Mutta ymmärrän kyllä kolmannen osapuolen tärkeyden siihen, että olet ryhtynyt ajattelemaan että sinulla voisi olla parempaakin elämää. Siis kun saa vähän näkökantoja.

Tuota rakkauttahan kaikki haaveilevat.. vielä en ole saanut selville löytyykö se jos oikein valkkaa ja uskoo :) Mutta sitä mieltä olen, että rakkaudettomassa liitossa on hölmöä olla. Kyllä mun mielestä ne lapsetkin saa sitten elämälleen oudon mallin parisuhteesta - ja vahinko kiertää taas.

Siis mielestäni mieluummin parisuhteeton vanhemmuus kuin malli suhteesta jossa ei ole hellyyttä, läheisyyttä eikä ehkä oikeaa rakkauttakaan.

Mun mielestä fiksumpi selittää lapselle että "äiti (tai isä) ei ole löytänyt isin jälkeen sitä uutta rakkauttaan vielä ja siksi asuu yksin" ..kuin että: "äiti ja isä vaan eivät rakasta toisiaan, ja siksi te ette näe läheisyyttä välillämme täällä kotona". ...tai vielä pahempaa että asioista ei puhuttaisi ollenkaan!

Ja eihän nykylapset tule elämään maailmassa jossa avioliitot pääasiallisesti kestävät. Se on ollut meidän lapsuutta se. Pitää huomata että maailma muuttuu koko ajan. Reaslistisesti: Kun meidän lapset ovat aikuisia, kuinka monet meistä vanhemmista ovat yhdessä? Tilastojen mukaan, eivät kovin monet. Ja se vaan tulee olemaan sen ajan elämää.

Ja kyllähän se oikeasti on niin että katkeruus se vasta ihana lahja lapsille olisikin tms. jos teet elämässä valintoja joita et oikeasti halua.

Jos sinä ole sinut asioiden kanssa ja omaat hyvän suhteen lapsiisi - hekin tulevat ymmärtämään miksi on mitäkin tapahtunut.

Vaikeita kysymyksiä. Ennenhän ei erottu, mutta ei silti oltu sen onnellisemmissa liitoissa kuin nykypäivänäkään. Näistä vaihtoehtoista itse valitsen sen tämän päivän suuntauksen.

Tosin arvelen että kolmen lapsen kanssa eroaminen on hankalaa. Itselläni on vain yksi, mutta siltihän kaikki aikani menee häneen ja myös lapsen isän kanssa käytännön asioihin. Enkä kyllä edes kaipaa "neljättä" osapuolta vielä kehiin.

Ehkä joskus myöhemmin voi olla sen aika. Mutta minäkin lähdin liitosta koska tiesimme että oikea rakkaus puuttuu - tilalla oli vain ystävyys. Meistä se ei riittänyt. Ainoastaan turhautti.

No tsemppiä mietintöihin! :)

mitä widdua sä haet näillä avauksillasi: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000096&posting=22000000023905347

eihän ne jaksa olla lasten kanssa...ovat itsekkäitä vain omissa harrastuksissaan...tai muuten juopottelevat ja sikailevat nuoriemn tyttöjen kanssa...eroa ja jätä se mies ja ole yksin sen jälkeen...

Tässä maailmanajassa mennään naimisiin ja erotaan heti, kun tulee suhteeseen kuuluva normaali irtautumisvaihe, eikä ole aikomustakaan siirtyä kumppanuusvaiheeseen, vaan hakeutua taas uuteen rakastumisen tilaan. Miksi ihmeessä ylipäänsä menette sitten naimisiin? Eikö pari vuotta seurustelua sitten riittäisi muutaman kymmenen partnerin kanssa (voi lapsia, jotka näistä suhteista sikiävät), kun rakkauden huuman loppu on KUITENKIN tulossa symbioosivaiheen jälkeen.