Olen reilu parikymppinen nainen ja miesystäväni on kolmisen vuotta minua vanhempi. Olemme kummatkin urheilullisia, ulkonäöstämme huoltapitäviä hyvännäköisä yksilöitä. Olemme seurustelleet vasta reilu puoli vuotta ja seksielämämme - niin, sitä ei ole... Siinä siis häpeällinen, ISO ongelma.
Mielestäni kaikki alkoi jo suhteen alussa: ensimmäiset kerrat keskeytyivät kun minuun sattui tai verta alkoi vuotaan. Sitten alkoi mieheni alituinen kyseli, sattuuko ja loppulta mieheltä aina lopahti (myöhemmin hän on kertonut että hänellä on jäänyt trauma naisen sattumisesta). Hän sanoi, ettei ikinä ole ennen välittänyt näin paljon kenestäkään, ei ikinä rakastanut ketään ja että tämä on aivan uutta (että seisokki laskee). No, ajateltiin kummatkin, että kyllä se tästä, harjoittelemalla vaiva lähtee. Kyselin paljon, onko minussa vikaa...aina oli vastaus kielteinen. Hän sanoi, että menee vain tunnottomaksi yht´äkkiä tai syytti uutta työtään ja siitä aiheutuvaa stressiä, pään sisäisiä asioita. Hän sanoi haluavansa minua. Ja kyllähän hänellä alkoi ja alkaa helposti seisomaan mutta siltikään hän ei tee aloitteita. olemme puhuneet siitä, miten hänelle kertyy koko ajan enemmän ja enemmän paineita epäonnistuneiden yhdyntäkertojen kasvaessa. Yritimme - mielestäni epäonnistuneesti (mitä ilmeisemmin)- välttää turhaa stressiä asian suhteen.
Välillä saatoimme peuhata sängyssä, suuseksi on aina luistanu kumminkin päin ja yhdynnätkin onnistuneet välillä. Ennen harrastimme seksiä noin kerran viikossa, mikä oli jo se minusta harvoin ja liian vähän kun olin tottunut erittäin impulssiivisen aktiiviseen seksielämään.
Mieskin on muutamia kertoja tehnyt aloitteen, vaikka yleensä minä (entisenä nymfomaanina) piiritän häntä ja vonkaan seksiä. No, joku aika sitte yhden keskeytyneen yhdynnän jälkeen ja minä aloin epätoivoisena kyseleen että mikä on. Mies sanoi, että tuntuu ettei hänen penis ole tehty mulle... Auts, isku palleaan!!! Mietin useita päiviä asiaa (ja onhan se koko ajan alitajunnassa edelleenkin), onko minulla "löysä" tavara? Aikaisemmat poikakaverit olivat aina kehuneet kireäksi ja mielestäni nykyisenkään mieheni muna ei ole järjettömästi ensiseni munaa pienempi. Minusta yhdyntä on aina tuntunut hyvältä, kunnes mieheltä laskee...Aluksihan olimme joutuneet etsimään asentoa jossa "ei tunnu että muna nyrjähtää sisällä". En ole edes synnyttänyt... No, aloitin heti lantionpohjalihasharjoittelut kuulien kera ja ilman. Olin ennen harjoitellutkin, mutta pitkäaikaisen suhteen kariutuessa "hautasin" koko seksin mielestä kuukausiksi ja "harrastus" jäi. olin loukkaantunut kun mies oli ilmeisemmin valehdellut minulle kuukausia. Mietin miten ikinä voin luottaa, että hän nauttii minun kanssa yhdynnästä. Minusta ongelma oli edelleen psykologista. Lopulta puhuimmekin asiasta, kumpikin halusi jatkaa suhdetta, joka muuten tuntuu oikealta. Ehdotin, että menisimme alan terapeutin puheille mutta miehestä menisimme sinne vasta viimeisenä vaihtoehtona. Uskaltauduin myös ehdottamaan viagran hankkimista, koska olin lukenut jo muutaman onnistuneen yhdyntäkerran tehneen lääkkeen käytön tarpeettomaksi nousseen itseluottamuksen takia. Viagraa ei ole hankittu. Samalla mieheni päätti heittää kaikki pornofilminsä pois (ahkera pornon katsoja). Päädyimme yhdynnän suhteen selibaattitaukoon ja ajattelimme että opettelisimme tutustumaan toistemme vartaloihin muuten kunnolla: Opetella kiihottamaan ja haluamaan toisia niin, että tauon päätyttä ei voi ajatella muuta kuinka ihanaa on saada vihdoin kunnolla kyytiä. Ajatus oli minun, ja perustelin sen niin, etten kestä kun mies torjuu minut useimmiten, eikä tee itse aloitteita. Ajattelin tauon tekevän tehtävän: hän alkaisi tehdä aloitteita, haluta minua, saisin tuntea taas itseni haluttavaksi. Toivoin myös meidän alkavan yhdessä "treenata" lantionpohjanlihaksiani. Koska yhdyntähän on yksi parhaista tavoista harjoitta samalla keseisiä ilolihaksia, ajatttelin että voisimme ilmaa yhdyntää muuten kahdestaan "urheilla" ja kehittyä. Mutta ei niin ei.. Päin vastoin, olemme sitä vastoin etääntyneet entisestään toisistamme, seksiä on tod harvoin ja sekin mielikuvituksetonta. Kiukuttelen, huomaan epäileväni mielessäni hänen rakkauttaan ja olen tullut epävarmaksi itsestäni (ei siis ihme että miehen kiinnostus entisestään laskee...). Olen aivan rikki, en kuitenkaan haluasi menettää tätä miestä. Seksinkin suhteenkin olen jumissa: haluan kyllä edelleen miestä paljon, mutta aloitteiden (yksipuolisten) tekeminen tuntuu koko ajan vaikeammalta, ex´tempore-jutut ei tule kysymykseenkään torjutuksi tulemisen-pelon takia...Mustasukkaisuuskin alkaa vaivaamaan, miehellä kun on takanaan lukuisia yhdenillansuhteita ja seksisuhteita joissa ei kyseistä ongelmaa ole ollut. Vast´ikään kävi myös ilmi, että mieheni ei ole oikeastaan juuri koskaan runkannut kuin pornoa katsellessaan. Olin aika järkyttynyt; mielestäni terve mies saa mällin lentämään katsomatta pornoa. Pelkään, että hänellä on riippuvuus pornosta ja sekin kaihertaa meidän seksielämäämme... Voiko pornon katseleminen ja riippuvuus vaikuttaa negatiivisesti parisuhteen seksielämään? Minusta mieheni on juuri sitä tyyppiä, joka mielellään katselee, kun nainen hoitaa hommat ja tekee aloitteet - juuri niinkuin suurimmissa osissa pornofilmejäkin. Minusta rakastelu voi ja pitää olla rajua ja hellää, panoa ja kokeilua mutta minusta porno on vain seksiä ilman tunteita, toisen huomioonottamista.
Suhteen alussa (ennen kuin olimme edes harrataneet seksiä)juttelimme paljon seksistä ja kummastakin se oli tärkeä osa suhdetta, kumpikin "allekirjoitti" lauseen ´seksi on suhteen peili´... Ja kyllähän tämä seksittömyys kaivertaa koko ajan syvempää kuilua väliimme.
Auttakaa, mitä voin tehdä pelastaakseni suhteemme, vai onko kaikki jo liian myöhäistä? Millä saan mieheni haluamaan minua? Onko ongelmamme psykologista vai fyysistä ja mistä ratkaisukeinot?
Asiallisia vastauksia odottaen...
Mielestäni kaikki alkoi jo suhteen alussa: ensimmäiset kerrat keskeytyivät kun minuun sattui tai verta alkoi vuotaan. Sitten alkoi mieheni alituinen kyseli, sattuuko ja loppulta mieheltä aina lopahti (myöhemmin hän on kertonut että hänellä on jäänyt trauma naisen sattumisesta). Hän sanoi, ettei ikinä ole ennen välittänyt näin paljon kenestäkään, ei ikinä rakastanut ketään ja että tämä on aivan uutta (että seisokki laskee). No, ajateltiin kummatkin, että kyllä se tästä, harjoittelemalla vaiva lähtee. Kyselin paljon, onko minussa vikaa...aina oli vastaus kielteinen. Hän sanoi, että menee vain tunnottomaksi yht´äkkiä tai syytti uutta työtään ja siitä aiheutuvaa stressiä, pään sisäisiä asioita. Hän sanoi haluavansa minua. Ja kyllähän hänellä alkoi ja alkaa helposti seisomaan mutta siltikään hän ei tee aloitteita. olemme puhuneet siitä, miten hänelle kertyy koko ajan enemmän ja enemmän paineita epäonnistuneiden yhdyntäkertojen kasvaessa. Yritimme - mielestäni epäonnistuneesti (mitä ilmeisemmin)- välttää turhaa stressiä asian suhteen.
Välillä saatoimme peuhata sängyssä, suuseksi on aina luistanu kumminkin päin ja yhdynnätkin onnistuneet välillä. Ennen harrastimme seksiä noin kerran viikossa, mikä oli jo se minusta harvoin ja liian vähän kun olin tottunut erittäin impulssiivisen aktiiviseen seksielämään.
Mieskin on muutamia kertoja tehnyt aloitteen, vaikka yleensä minä (entisenä nymfomaanina) piiritän häntä ja vonkaan seksiä. No, joku aika sitte yhden keskeytyneen yhdynnän jälkeen ja minä aloin epätoivoisena kyseleen että mikä on. Mies sanoi, että tuntuu ettei hänen penis ole tehty mulle... Auts, isku palleaan!!! Mietin useita päiviä asiaa (ja onhan se koko ajan alitajunnassa edelleenkin), onko minulla "löysä" tavara? Aikaisemmat poikakaverit olivat aina kehuneet kireäksi ja mielestäni nykyisenkään mieheni muna ei ole järjettömästi ensiseni munaa pienempi. Minusta yhdyntä on aina tuntunut hyvältä, kunnes mieheltä laskee...Aluksihan olimme joutuneet etsimään asentoa jossa "ei tunnu että muna nyrjähtää sisällä". En ole edes synnyttänyt... No, aloitin heti lantionpohjalihasharjoittelut kuulien kera ja ilman. Olin ennen harjoitellutkin, mutta pitkäaikaisen suhteen kariutuessa "hautasin" koko seksin mielestä kuukausiksi ja "harrastus" jäi. olin loukkaantunut kun mies oli ilmeisemmin valehdellut minulle kuukausia. Mietin miten ikinä voin luottaa, että hän nauttii minun kanssa yhdynnästä. Minusta ongelma oli edelleen psykologista. Lopulta puhuimmekin asiasta, kumpikin halusi jatkaa suhdetta, joka muuten tuntuu oikealta. Ehdotin, että menisimme alan terapeutin puheille mutta miehestä menisimme sinne vasta viimeisenä vaihtoehtona. Uskaltauduin myös ehdottamaan viagran hankkimista, koska olin lukenut jo muutaman onnistuneen yhdyntäkerran tehneen lääkkeen käytön tarpeettomaksi nousseen itseluottamuksen takia. Viagraa ei ole hankittu. Samalla mieheni päätti heittää kaikki pornofilminsä pois (ahkera pornon katsoja). Päädyimme yhdynnän suhteen selibaattitaukoon ja ajattelimme että opettelisimme tutustumaan toistemme vartaloihin muuten kunnolla: Opetella kiihottamaan ja haluamaan toisia niin, että tauon päätyttä ei voi ajatella muuta kuinka ihanaa on saada vihdoin kunnolla kyytiä. Ajatus oli minun, ja perustelin sen niin, etten kestä kun mies torjuu minut useimmiten, eikä tee itse aloitteita. Ajattelin tauon tekevän tehtävän: hän alkaisi tehdä aloitteita, haluta minua, saisin tuntea taas itseni haluttavaksi. Toivoin myös meidän alkavan yhdessä "treenata" lantionpohjanlihaksiani. Koska yhdyntähän on yksi parhaista tavoista harjoitta samalla keseisiä ilolihaksia, ajatttelin että voisimme ilmaa yhdyntää muuten kahdestaan "urheilla" ja kehittyä. Mutta ei niin ei.. Päin vastoin, olemme sitä vastoin etääntyneet entisestään toisistamme, seksiä on tod harvoin ja sekin mielikuvituksetonta. Kiukuttelen, huomaan epäileväni mielessäni hänen rakkauttaan ja olen tullut epävarmaksi itsestäni (ei siis ihme että miehen kiinnostus entisestään laskee...). Olen aivan rikki, en kuitenkaan haluasi menettää tätä miestä. Seksinkin suhteenkin olen jumissa: haluan kyllä edelleen miestä paljon, mutta aloitteiden (yksipuolisten) tekeminen tuntuu koko ajan vaikeammalta, ex´tempore-jutut ei tule kysymykseenkään torjutuksi tulemisen-pelon takia...Mustasukkaisuuskin alkaa vaivaamaan, miehellä kun on takanaan lukuisia yhdenillansuhteita ja seksisuhteita joissa ei kyseistä ongelmaa ole ollut. Vast´ikään kävi myös ilmi, että mieheni ei ole oikeastaan juuri koskaan runkannut kuin pornoa katsellessaan. Olin aika järkyttynyt; mielestäni terve mies saa mällin lentämään katsomatta pornoa. Pelkään, että hänellä on riippuvuus pornosta ja sekin kaihertaa meidän seksielämäämme... Voiko pornon katseleminen ja riippuvuus vaikuttaa negatiivisesti parisuhteen seksielämään? Minusta mieheni on juuri sitä tyyppiä, joka mielellään katselee, kun nainen hoitaa hommat ja tekee aloitteet - juuri niinkuin suurimmissa osissa pornofilmejäkin. Minusta rakastelu voi ja pitää olla rajua ja hellää, panoa ja kokeilua mutta minusta porno on vain seksiä ilman tunteita, toisen huomioonottamista.
Suhteen alussa (ennen kuin olimme edes harrataneet seksiä)juttelimme paljon seksistä ja kummastakin se oli tärkeä osa suhdetta, kumpikin "allekirjoitti" lauseen ´seksi on suhteen peili´... Ja kyllähän tämä seksittömyys kaivertaa koko ajan syvempää kuilua väliimme.
Auttakaa, mitä voin tehdä pelastaakseni suhteemme, vai onko kaikki jo liian myöhäistä? Millä saan mieheni haluamaan minua? Onko ongelmamme psykologista vai fyysistä ja mistä ratkaisukeinot?
Asiallisia vastauksia odottaen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Iältäni voisin olla sinun äitisi, ja olen tässä elämäni varrella pistanyt merkille, että suurimmat pornon kuluttajat ovat yleenäs niitä miehiä joilla on ongelmia stondiksen kanssa. Siihen viittaa sekin, ettei mies edes runkkaa ilman pornoa eli paha runkata, kun ei seiso. En osaa sanoa kumpi on seuraus ja kumpi syy.
En myöskään mitenkään usko tavarasi väljähtäneen: jos muna sisälläsi nyrjähtelee, niin sehän ei vaan seiso kunnolla. Puolivolley munahan käyttäytyy juuri noin.
Ihmettelen myöskin sitä, miksi sinuun on sattunut tai olet alkanut vuotaa verta suhteenne alussa? Seisoiko miehelläsi silloin toisella tavalla eli satuttiko miehesi sinua? Toinen mahdollisuus on se, että olet jättänyt papa-kokeen väliin ja kohdunkaulan muutokset oireilevat yhdyntäkivulla ja vähäisellä verenvuodolla.
Kuulostat fiksulta nuorelta naiselta, lienet jo ymmärtänyt ettei "vika" ole sinussa. Viagralla kaverisi todennäköisesti saisi muutaman onnistuneen yhdynnän, jonka jälkeen ainakin jännittämisestä johtuva stondiksen epäonnistuminen luultavasti lakkaisi/vähenisi.
Jos taas kaverisi seksuaalinen suuntautuminen muualla kuin nuorissa naisissa, niin sille ei sitten voi mitään. Ei ole mitään syytä miksi sinun itsetuntosi pitäisi rapistua.
Olen vaatinut suhteen alussa kaikki sukupuolitestit kirjallisina ja kumpikin omaamme "puhtaat" paperit. Käyn papa-kokeessa säännöllisesti, totta kai.
Uskon, että minusta alun yhdyntäkivut johtuivat useiden kuukausien seksitauosta ja todella pitkistä sessioista (täytyy myöntää että oon tottunu aiemmissa suhteissa melko pikaisiin panoihin ;). Mulla vain paikat "turpoaa" pitkissä sessioissa ja haavaumia tulee helposti häpyhuulien alueelle jos vähänki liukkaus katoaa.
Kiitos erilaisista näkökulmista.
Jos seksi on sinulle noin tärkeää ja halua rakastella usein, niin vaihda miestä. Yleensä kuvio menee niin, että seksiä on suhteen alussa paljon ja vuosien myötä vähenee. Sinun tapauksessasi se vähenee tuosta jo vähäisestä lisää. Eli teillä ei seksi ole sujunut milloinkaan.
KATSOKAA SITÄ PORNOA YHDESSÄ!!!!!!!!!!!!Kyl se siitä!
Käy lääkäris ni ne saa kivut loppumaan ni seksikin maittaa....