...ja perheessä on kaksi saman arvoista autoa, niin voiko mieheni pitää omissa nimissään olevan auton ja minä samoin omissa nimissäni olevan autoni? Mitenkäs muut tavarat jaetaan? Paljonko elatusmaksu on kun meillä on kolme alaikäistä lasta? Mitä käytännössä tarkoittaa yhteishuoltajaisuus, vähentääkö se mieheni elatusmaksua?? Auttakaa minua!...en jaksa tätä enää.
Jos ero tulee...
Kaksi
51855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Autojen osalta juuri noin, avio-oikeus on eri asia kuin omistussuhde. Sinun autosi on eron jälkeenkin sinun, vaikkei toinen niin haluasikaan ... ja sinun omat velkasi ovat sinun. MUTTA, ne vaikuttavat nettovarallisuuteesi. Tässä laskelmassa paljon muutakin mukana kuin vain autot.
Ositushan periaatteessa menee näin (ellei teillä ole avioehtoa) :
miehen nettovarallisuus = oma omaisuus plus puolet yhteisistä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä = xxx EUR
naisen nettovarallisuus = oma omaisuus plus puolet yhteisistä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä = yyy EUR
Se kummalla enemmän, joutuu vaadittaessa maksamaan tasinkoa toiselle niin paljon, että xxx ja yyy EUR ovat saman verran. Kumpi sitten maksaakin tasinkoa toiselle, voi itse päättää millä omaisuudellaan (tai pankkilainalla) sen suorittaa.
Seuraavaksi tehdään yhteisen omaisuuden jako tai mahdollinen lunastus, tätä voidaan kutsua erotteluksi (tai osituksen toteuttamiseksi).
Näistä laaditaan osits- ja erottelusopimus, sen mukaan miten asianne olette sopineet. Suosittelen teettämään ko. sopimuksen juristilla, tai edes luetuttamaan itse tehdyn lakimiehellä ... ei maksa kuin satasen tai pari (jos siis olette sovussa osituksenne pähkäilleet).
Jos osituksenne menee riitaiseksi, niin silloin juristinpalkkiot ovat tietenkin paljon suuremmat... ja jos aivan lukkoon tilanne menee, niin viimeinen keino on hakea käräoikeuden määräämää pesänjakajaa (kuka pystyy jakamaan, otettuan ensin omat huomattavat palkkionsa pesänne varoista). Eli, koettakaa siis sovussa omaisuutenne jakaa ... suuren riitelyn jälkeen kun voi olla hyvinkin vähän jaettavaa jäljellä.
Mahdoton sanoa, koska se riippuu monesta tekijästä:
- lapsen elatuksen tarpeesta
- etävanhemman maksukyvystä
- lähivanhemman maksukyvystä
- tapaamisten määrästä
Ensin lasketaan se elatuksen tarve kullekin lapselle, siitä vähennetään lapsilisä. Lopun vanhemmat jakavat maksukykyjensä suhteessa, toinen suorittaa osuutensa lähivanhemman tilille käytettäväksi etävanhemman osuutena elatukseen. Toisinkin voidaan sopia. Tapaamisten perusteella voidaan pienentää elareita ainakin ruokamenojen osuudelta (niiltä päiviltä kun lapset etävanhemman luona).
Jälleen, sovussa yrittäkää sopia niin huoltajuus, tapaamiset, kuin elaritkin. Teette sopimuksen jonka vahvistutatte joko lastenvalvojalla, tai avioerohakemuksenne liitteenä käräjäoikeudessa.
Ellette pysty sopimaan, lastenvaloja ei voi "määrätä" mitään ... vaan riitanne menee käräjäoikeuden tuomarin päätettäväksi.
Mutta jotta jotain kuvaa saisit elareista, niin ovat yleensä luokkaa 130 - 150 EUR/lapsi/kk
Arkielämässä yksin- tai yhteishuoltajuudella ei ole merkitystä ... mutta muutamissa suuremmissa lasta koskevissa juridissa asioissa on.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa että molemmilla vanhemmalla on oikeus saada ja päättää lastaan koskevia asioita, jotkut sellaisia mihin vaaditaan molempien suostumus ... kuten lapsen nimen vaihtaminen, tai uskontokunnan muuttaminen, tai passin hakeminen.
Yhteishuoltajuutta ei pidä sekoittaa lasten tapaamisiin (tai laajoihin tapaamisiin), ne sovitaan erikseen.
Yhteishuoltajuus ei vaikuta elareiden määrään, mutta laajat tapaamiset yleensä vaikuttavat.
Yhteishuoltajuus on "oletusarvo", ja yksinhuoltajuutta vaativalla oltava sille hyvin vankat perustelut ja näyttöä.
niin, ettei enää nykyaikana kukaan täysjärkinen mene naimisiin ja jos on pää heittänyt volttia, niin varakas tai edes vähänkin omistava tekee ehdottomasti avioehdon.
Mielestäni avioliitto on nykyisin mitä kamalin taistelutanner ja lakipykälien viidakko, jossa soi viidakkorummut niin, että tärykalvot väräjää ja mies menettää otteen lapsiinsa ja joku veltto ja alkomyönteinen olio saa fiksun miehen lapset
jyrättäväkseen. Tuhkatkin tämä exä veisi pesästä, mutta painotan vielä kerran, että tehkää nyt hyvät ihmiset se AVIOEHTO edes, mutta mikä teidät pelastaa lastenne ryöväämiseltä ja
jonkun justiinan nöyryyttämiseltä.
Minä ainakin nautin jokaisesta sinkkupäivästäni täysillä ja pidän suuren omaisuuden itselläni, koska naisiin ei voi luottaa. Onneksi on lähiperillisiä, niiden kun ei tarvitse olla biologisia.
... mitä avioehdosta kirjoitit ... suosittelen myös.
Mutta luulenpa että tässä ap.:n tapauksessa hieman myöhässä ... vaikka voisihan sitä siipalleen ehdottaa, josko nyt tehtäisiin se ehto...
Kyllä meillä kaikesta sovittiin eikä laskettu kuka sai rahallisesti eniten.
Looginen jako oli kummallekin ne kamat jotka oli ennen eroa. Yhteiset tavarat ja omaisuus jaettiin vähän sen mukaan mitä kumpikin tarvitsi, paitsi asunto myytiin kun kumpikaan ei halunnut jäädä ja ne rahat jaettiin 50/50.
Mun ei tarvinnut ottaa mitään mitä en halunnut, toisaalta sain ne mitä halusin. Mies sanoi samaa. Muutamaa asiaa haluttiin molemmat ja niiden kohdalla suoritettiin arvonta.
Auto tuli mulle (suurempi tarve), mies sai käytännössä irtaimiston arvotavaraa n. auton arvon edestä (hänellä suurempi intressi niihin).
Miehen työnsä puolesta saama osakkuus firmassa ja sen tuomat tuotot jäi miehelle. Hän ne oli hankkinut omalla työllään, en minä. Eikä ollut minulta pois.
On teillä erikoinen elämänasenne kun riita on päällimmäisenä mielessä. Positiivisempi elämänasenne suo mielekkäämmän elämän.
ns. vapaaehtoisesta kohtuullistamisesta, mihin ei siis juridisesti ole mitään esteitä.
Eli, poikkesitte mahdollisesti siitä, mitä "pilkulleen" lakikirjan mukaan toisella olisi ollut oikeus vaatia tasinkona. Onneksi keromasi kohtuullistaminen ja sopiminen ei ole tavatonta (vaikka tätä palstaa lukiessaan voisi toisin luulla) ... moni jättää aivan vapaaehtoisesti opintolainansa tai toisen saaman perinnön pois osituslaskelmista, tai ei vaadikaan tasinkoa mihin voisi olla oikeus. Kuten sanoit, "loogisesti" ajateltuna.
Mutta, aina ei käy noin ... ja sen estämiseksi avioehtoa suosittelen edelleen. Jota sitäkin ositusta voi kohtuullistaa toiseen suuntaan.
Positiivisuudesta en voi olla muuta kuin 110% samaa mieltä :-))
PS. ... kohtahan on jo kevät ....