Tapasin mieheni netissä 6kk sitten. Alussa lähettelimme jopa 20 viestiä päivässäå, harvoin jouduin yli puolta tuntia odottelemaan hänen viestiään. Tapasimme kuukausi sitten ja rakastuimme entistä syvemmin. Nyt kun taas olemme erossa, jotenkin hänen innokkuutensa on alkanut hiipua, tai ainakin hänen vastaustaan saa odotella tunteja, ja jotenkin kommunikaatio ei enää pelaa niin hyvin kuin ennen. Seuraavaan tapaamiseemme on vielä melkein 2 kk mutta minulla on jo nyt hirveä pelko siitä, että tämä ei tule kestämään. Melkein joka viikko otan esille tämän, mutta hän vain sanoo olleensa kiireinen työssä, ja että kuitenkin rakastaa minua ja ymmärtää huoleni.
Kun toista ihmistä ei voi "pakottaa" vastaamaan viesteihin heti, olo on jotenkin toivoton, ja omat tunteeni häntä kohtaan ovat alkaneet viilentyä. En usko että hän tajuaa, miten paljon ja vakavasti tämä asia loukkaa minua, mutta en tiedä mitä tehdä. Yksi asia mihin hänessä ihastuin, oli se että hänen viestejään ja yhteydenottojaan ei tarvinnut koskaan odotella, päinvastoin hän oli melkein yli innokaskin välillä...
PUhuminen ei näytä auttavan. Minuun on iskenyt kauhea mustasukkaisuus ja kaipuu, ja mitä enemmän valitan asiasta hönelle, sitä enemmän hän luultavasti pakeneee....
Kyllä ymmärrän senkin että ei suhteen "alkuhuuma" voi kestää ikuisesti, mutta kun on kaukosuhteessa, jotenkin vain tuntuu että siitä syystä tuommoisilla asioilla, kuten viesteihin vastaamisilla, ja kommunikaatiolla yleensäkin on erittäin suuri merkitys.
Olen muutaman kerran esim. ollut vastaamatta hönelle, jotta hän tajuaisi miltä se tuntuu, ja hän on alkanut heti ihmettelemään miksi en vastaa. Mutta hän ei kuitenkaan näytä tajuavan, että jos hän ei vastaa, saatan minäkin huolestua...
Kun toista ihmistä ei voi "pakottaa" vastaamaan viesteihin heti, olo on jotenkin toivoton, ja omat tunteeni häntä kohtaan ovat alkaneet viilentyä. En usko että hän tajuaa, miten paljon ja vakavasti tämä asia loukkaa minua, mutta en tiedä mitä tehdä. Yksi asia mihin hänessä ihastuin, oli se että hänen viestejään ja yhteydenottojaan ei tarvinnut koskaan odotella, päinvastoin hän oli melkein yli innokaskin välillä...
PUhuminen ei näytä auttavan. Minuun on iskenyt kauhea mustasukkaisuus ja kaipuu, ja mitä enemmän valitan asiasta hönelle, sitä enemmän hän luultavasti pakeneee....
Kyllä ymmärrän senkin että ei suhteen "alkuhuuma" voi kestää ikuisesti, mutta kun on kaukosuhteessa, jotenkin vain tuntuu että siitä syystä tuommoisilla asioilla, kuten viesteihin vastaamisilla, ja kommunikaatiolla yleensäkin on erittäin suuri merkitys.
Olen muutaman kerran esim. ollut vastaamatta hönelle, jotta hän tajuaisi miltä se tuntuu, ja hän on alkanut heti ihmettelemään miksi en vastaa. Mutta hän ei kuitenkaan näytä tajuavan, että jos hän ei vastaa, saatan minäkin huolestua...
Vastaukset 19
Vanhimmat
riipuu luonteesta että kuinka usein jaksaa viestiä ja onhan elämässä työt ja muutakin ..ei aina kerkiä tai jaksa...
Niin voi olla sekin että olen tottunut hänen kanssaan liian tiiviiseen yhteyden pitoon. Mutta en todellakaan ole sitä vaatinut, ennen kuin nyt kun yhteyden pito alkaa olla erilaista kuin aikaisemmin. Tiivis yhteydenpito on tavallaan luonut "turvallisuutta" ja läheisyyttä, kun välimatkaa on niin paljon.
Elikkä olette pitäneet yhteyttä viisi kuukautta ja sitten vasta tavanneet? Jos on todellista niin hienoa:) On tietysti mahdollista että tapaamisessa tulee kuitenkin todellisuus vastaan ja ...
Toki yhteydenpito vähenee silloin jos olette löytäneet toisenne. Nyt alkaa se todellisuus, millaisia todella olette, olettehan olleet rehellisiä, jos ette, vaikeuksia tulee varmaan eteen, tuleehan niitä muutenkin:)
Älä huoli, jos hän tuntee samoin, sulla ei oo hätäpäivää.
Kumpi muuten teki aloitteen alussa?
Joo 5kk oltiin kirjoiteltu päivittäin, ja puhuttu puhelimessa ennen kuin tavattiin. Hän sanoi jo olenvansa rakastunut ennen kuin tavattiin, minä toppuuttelin.
Niin tuota minäkin ajattelin, että pakkohan sen yhteydenpidon on joskus vähennyttävä, ja kai olen pelännyt sitä päivää. Minulla on ollut aikaisempia suhteita, joissa olin aina odottamassa sitä puhelinsoittoa, kuuntelin valehtelua jne koska mieheen ei voinut luottaa, minulle on kai syntynyt epävarmuus.
Tämä uusi tyyppi tietää sen, ja on sanonut että se ei haittaa, mutta samalla että minun ei pitäisi kohdella häntä jonkun muun miehen epäluotettavuuden takia niin. Tähän päivääna asti hänen viestit ovat olleetkin melkein kellontarkkuudella aina ajallaan, ja siksi minä pelkäänkin sitä, että tämä on sitä lopun alkua kun ensin ollaan kiireisiä, ja sitten yhteyden pito loppuu kokonaan. Mielestäni tuo "työkiire" on monesti vain tekosyy. Olen itsekin ollut tosi kiireisesssä ja vaativassa työssä, mutta kyllä aina muutama minuutti aikaa löytyy vastata sähköpostiin, tai soittoon...
kuukausi sitten? Eli olette tavanneet toisenne yhden kerran?
Oletko varma, että olet rakastunut kyseiseen mieheen etkä rakastumisen tunteeseen, huomion saamiseen tai omaan mielikuvaasti hänestä? Näin vanhemmalla iällä kun olen taipuvainen uskomaan, ettei yhden tapaamisen perusteella vielä rakkaudesta voi puhua, pikemminkin ihastumisesta. Ja pelkkien viestien perusteella ei voi rakastua ihmiseen, verbaalisen viestinnän merkitys kokonaisuudessaan ihmisten välisessä viestinnässä on muutenkin minimaalinen (10-30 % tutkimuksesta riippuen), ja kun sekin vielä supistetaan *kirjoitettuun* viestintään, niin väitän, että sitä kautta ei todellakaan voi tutustua toiseen ihmiseen niin hyvin, että voisi sanoa rakastavansa tätä.
Tuo, että odotat 20 viestiä päivässä, kertoo omalta osaltaan pikemmin ihastumisesta kuin rakkaudesta. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa, mutta ahdistavaksihan se muuttuu, jos koko elämä alkaa olla niiden viestien varassa. Jos rakastatte toisianne, niin se rakkaus kyllä kestää vaikka viikonkin ilman yhtäkään viestiä.
Onko elämässäsi tällä hetkellä jonkinlainen "tyhjiö", jota paikkaamaan tarvitset jatkuvaa huomiota toiselta ihmiseltä? 20 viestiä päivässä kuulostaa nimittäin aika hurjalta määrältä. Olen jostain lukenut, että eri elämänalueiden pitäisi olla tasapainossa siten, että "pöydän" kaikki neljä jalkaa ovat yhtä vahvat: työ/opinnot, harrastukset/vapaa-aika, ystävät/suku ja neljäntenä parisuhde. Ovatko nuo kolme muuta osa-aluetta omalla kohdallasi tällä hetkellä kunnossa; onko sinulla mielekästä tekemistä töissä ja vapaa-ajalla, ja ystäviä joiden kanssa olla yhdessä niin, ettei elämäsi ole keskittynyt pelkän tietokoneen ääressä istumiseen?
kyllä puolessa vuodessa oppii paljon ihmisestä sähköposteissa ja puheluissa, sanoisinpa jopa paremmin kuin jos oltaisiin tavattu baarissa jne. Nyt ei hypätty suoraan suhteeseen, vaan asiat etenivät rauhallisesti ja tapasimme vasta, kun tunsimme toisistamme yhtä sun toista. Tapaaminen kai vain vahvisti niitä asioita, joita toisistamme tiesimmekin.
Hän sanoi jo olevansa rakastunut ENNEN kuin tapasimme, minä topppuuttelin. Mutta sitten kun tapasimme, tajusin, että mitä sitä vastaan tunteitaan vänkäämäänkään.
Nyt olemme sanoneet monta kertaa päiväsää rakastavamme, mutta ei viestien määrä ole ollut siitä syystä niin suuri, että minä olisin sitä odottanut.
Päin vastoin, olisin kyllä ollut alunperin tyytyväinen paljon vähemmilläkin viesteillä, olen jossain aikaisemmissa suhteissa ollut tyytynyt esim. yhteudenottoihin kerran viikossa!!! Mutta nyt kun olemme tottuneet tähän tiiviiseen yhteyden pitoon, minulle tulee paniikki, kun se alkaa vähenemään (normaalimmiaksiko)?
On elämässäni tosiaankin tyhjiö, koska en ole töissä, enkä tee oikeastaan mitään. Tiedän että se on osa syy siihen, että vahtaan viestejä, ja kaipaan yhteydenottoja, ja hän kyllä tietää sen.
minkä ikäisiä te olette? Kuulostaa nimittäin ihan teinipelleilyltä koko juttu. Miten voit puhua rakastamisesta jos olette puolen vuoden aikana nähneet vain kerran??!! Juu juu, ymmärretään, että toisesta tietää paljonkin asioita, jos päivittäin kirjoittelette ja vaihdatte ajatuksia/kuulumisia. Silti, haloo!! Suurinpiirtein kaikki tietämäsi on vain niiden kirjoitusten perusteella saatua tietoa tyypistä. SINÄ ET TUNNE HÄNTÄ OIKEASTI. Minä en puhuisi rakkaudesta edes puolen vuoden oikean seurustelun jälkeenkään, kyllä se on siinä vaiheessa vasta enemmänkin ihastumista/hullaantumista kuin oikeata rakkautta.
Vaikeata ottaa sinänsä kantaa siihen, että onko tuo viestien harveneminen/väheneminen lopun alkua vai ei. Mutta otapa järki nyt käteen ja tule pois sieltä virtuaalikuplasta. Jatkatte viestittelyä tai ette jatka, päädytte oikeaan suhteeseen tai ette päädy. Mutta tuossa ei vielä ole oikeata ihmissuhdetta, ainakaan niin pitkällä että oikein rakkaudesta voisi puhua.
Niin minäkin olisin sanonut ennen, mutta kyllä se on mahdollista, ja tunnen hänet paljon paremmin kuin monen muun, jonka olen tuntenut vuosia... Et voi menä sanomaan mitään toisen ihmisen tunteista, kun et kerran ole se ihminen...
itse tutustuin netissä erääseen naiseen 2002 ja ystävystyimme. Olemme tavanneet ja kirjoittelemme toisillemme, silti tuntuu, että mitä paremmin luulee tuntevansa toisen, niin sitä vähemmän huomaa tuntevansa häntä.
Nyt on pakko kommentoida kirjoitustasi. Se oli 100 % asiaa. Kannattaisi itsekunkin pohtia mikä saa toimimaan miten sitten itsekukin toimii. Pöytävertailusi oli erittäin hyvä, nyt huolestuneena aloin miettimään mitä asioista itse alkaisin vahvistamaan jotta pöytä ei keikkuisi liikaa virtuaalimaailman puolelle. Kiitos sinulle.
Jos oikeasti rakastaisitte toisianne olisitte tavanneet jo kauan sitten. On aikamoinen vitsi puhua jonkinlaisesta suhteesta, jos olette nähneet vain yhden kerran puolen vuoden aikana. Tuo on noita teinien IRC-rakkaus tason pelleilyjä, ikä 14-v ja tunteen palo kova.
No kun matkaa on tuhansia kilometrejä, ja yhden reissun hinnaksi tulee vähintään 500€, niin ei sitä ihan joka viikonloppu pysty toteuttamaan. Mieheni käy työssä, ja on vasta aloittanut uudessa työssä, joten vähän vaikea alkaa lomia kyselemään..Kyllä interentissä on ihan aikuisetkin tavanneet, ja jopa menneet ihan naimisiin asti. Paljon parempi paikka tavata ihmisiä, kuin esim. baarissa muuten...
Huh, huh! Onpas se pitkä aika, voi kauheeta! Mahtaisko johtua ihan siitä, että ootte jo nähneet, eikä oo enää niin tarkkaa milloin vastaa. Toinen vaihtoehto on, ettei miehen aika enää riitä sinulle ja kirjoittelee muille. Eli hän on ensitapaamisen perusteella jo vetänyt omat johtopäätöksensä sun suhteen, eikä oo välttämättä enää kiinnostunut.
Sulla näyttäisi kuitenkin olevan paha nettiriippuvuus, josta sun pitäs päästä eroon. Kuitenkaan ei kellään normaali-ihmisellä oo aikaa istua koko päivää koneella ja ootella viestejä.
Suhteemme alussa tilanne oli päinvasatainen, hän oli jopa hieman "yli innokas ja lähetteli viestejä yötä päivää.. No olin että wau nyt olen löytänyt miehen joka on minusta oikeasti kiinnostunut, ja tietenkin totuin siihen huomioon. Nyt kun huomio on vähentynyt (normaalimmaksiko?) niin kyllähän se satutttaa.
Aika useat naiset tuntuvat menevän tuohon vipuun, että mies heti alussa on jopa yli-innokas ja viesteilee ja höpisee söpöjä alvariinsa...
Itse en koskaan innostu sellaisista tyypeistä, koska johan sen järkikin sanoo ettei se voi olla aitoa! Mitä kiihkeämpi ja yli-innokkaampi ja vuolassanaisempi tyyppi on heti alussa, sitä varmemmin se on haihtuvaa. Se on kuulkaas tytöt sellaista peliä sellaisille sanaseppo-miehille. Lirkuttelevat niin kauan että tyttö on koukussa ja ei kun seuraavaa...
Tuohon juuri sinun tapaukseen en uskalla sen enempää ottaa kantaa kun en tyyppiä tunne. Mutta itse en olisi kovin luottavainen tuossa tilanteessa.
ja tilanteet muuttuu...niin itselläkin..
alkuun ei viestitelty niin paljon.
Sit tavattiin...ikävä jäi.
Kirjoiteltiin, välillä suhde meni miltei katkolle...
Nyt ollaan tilanteessa, jossa kirjoitellaan iltaisin silloin tällöin, mutta tavatessa suhde on sitäkin parempi.
Ei kukaan jaksa roikua koneella koko iltaa/päivää.Eikö se riitä, jos laittaa viestin silloin tällöin.Vaikka yhden päivässä.
Olet riippuvaisempi viestien määrästä kuin suhteen sisällöstä.Olet jäänyt koukkuun nettiin, se ei kerro niinkään mitään siitä minkälainen mies on tai miten hän käyttäytyy..lakkaa olemasta hemmoteltu kakara.
Mietippä sitä?Oletko enemmän omien tunteittesi ohjauksessa, kuin siinä mitä mies todella ajattelee sinusta.Jospa hän pitää jo suhdetta vakiintuneena, eikä vaivaudu niin paljon?
Tuntuu vain vähän oudolta, että alussa mies oli lähettelemässä hyvää huomenta kulta ja illalla hyvää yötä... nyt mitään ei tule enää..
paha olo ei voi sille mitään, tuntuu että koko ihminen niin kaukana, ja yhteydenpito vaan vähenee ja vähenee... Liput on jo ostettu seuraavaan tapaamiseen, ehkä mies ei vaan raaski kertoa jos sitä ei enää kiinnosta? Vaikea sanoa, itken vaan.
Etkö voi ajatella että viestin, jonka viimeksi sait, sisältö on edelleen voimassa. Minulla on vastaava tilanne, päivässä saatan saada rakkaaltani 20 tekstiviestiä päivässä, jos en heti vastaa, olen oletettavasti suuttunut. Emme me miehet jaksa koko ajan leperrellä rakkauttamme.
No ok... :) Mutta sanotaanpa nyt vaan että ei se minun miehenikään ole ihan syytön tuohon "oletko sä nyt suuttunut" uteluun... :) Varsinkin suhteen alussa tuota tuli heti, jos en heti tunnin sisällä vastannut...
Luulen että te miehet vähennätte yhteydenpitoa heti, kun suhde on "vakiintunut". Eli melkeinpä päivälleen sen jälkeen, kun mieheni sanoi "olen niin iloinen että olen nyt saanut sinut" huh? niin yhteyden pito väheni... ? :)
Joo pitäisi kai rauhottua vaan, ei kai se 20 voestiä päivässäkään voi ikuisesti jatkua... :) Kiitos kaikille neuvoista!