En tiedä enää mitä tekisin elämälläni. Olen ollut saman naisen kanssa teini ikäisestä asti. Yhdessä olemme olleet jo 20 vuotta. Parisuhteemme viimevuodet ovat olleet todella myrskyisiä. Nyt olemme asuneet eri osoitteissa jo lähes kolme kuukautta. Mistä tiedän rakastanko vielä. Mistä tiedän etten tee vääriä päätöksiä eikä tarvitse katua. Tämä erillään olo on ollut ihan hyvää kun on saanut omille ajatuksille tilaa. Mutta kaipaan läheisyyttä, kaipaan toista. En vaan tiedä rakastanko!? Olen niin epätoivoinen. Onko tämä jo merkki siitä, että on kasvettu erilleen kun näin yksin on ihan hyvä. Silti ajatuskin siitä, että vaimoni olisi jonkun toisen kanssa saa karvat nousemaan pystyyn. Itsellä olisi vielä ehkä halua yritää. En vaan tiedä.
Mitä teen jotta saan selville oikeat tunteeni. Nyt olen vaan ihan hukassa!
Mitä teen jotta saan selville oikeat tunteeni. Nyt olen vaan ihan hukassa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
On hyvä, että olette muuttaneet erillenne edes joksikin aikaan. Saatte molemmat aikaa ajatella asioita. Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että haluaisit vielä jatkaa, kannattaisi ehkä ottaa asia puheeksi kumppanisi kanssa. Jos hän jyrkästi sanoo ei, niin asia on sillä selvä. Sitten vain yrität toipua ja odotella, jos elämällä vielä olisi jotain antaa sinullekin. Uuteen suhteeseen ei kannata rynätä, vaan antaa ajan kulua. Oikea ihminen sattuu tielle aikanaan - hyvää kannattaa odottaa. Niin minä ainakin haluan uskoa.
tuo aikalisä suheessa sillon kun alkaa tökkimään on erittäin hyvä ratkaisu.
Siinä saa juuri sitä etäisyyttä toiseen ja ne todelliset tunteet tulee jossakin kohtaa esille.
Kannattaa todellakin puhua ja miettiä ratkasuita puoleen ja toiseen.
Jos sinusta tuntuu nyt hyvälle olla erossa toisesta niin silloin se on hyvä ratkasu.
Jos taas riudut siellä ikävän tuskissasi ja kaipaat puolisoasi ja et voisi ajatella että hänellä olisi joku muu, niin silloinhan sinulla on niitä syviä tunteita häntä kohtaan.
tsemppiä
kiitos vastauksista
Tulisi enskiksi mieleen että jos erilläänolo on ollut sulle OK,olet jo päässy pahimman yli.Läheisyyden kaipuu ehkä tekee sen että ajatus vaimon olemisesta toisen kanssa tekee pahaa.
Sekin menee ohi ,ainakin jos sattuu kohdallesi joku jonka seurassa on hyvä olla....aika parantaa,luulisin.
Itselläni on ollut 9v.parisuhde mieheen joka ei ole jostain syystä halunnut yhteen asumaan(maatilalleen)josta vanhemmat pois muuttaneet.Töissä olen siellä vapaat ollut ja lomat yhdessä pidetty mutta ei sen vakavammaksi kuitenkaan mikään ole muuttunut.
Nyt olenkin alkanut miettimään mitä haluan elämältäni?Tätäkö?yksinäisiä iltoja,läheisyyden kaipuuta,ei yhteisiä harrastuksia....Jos jotain haluaisin,kuuluu vastaus"ai nytkö?onko pakko?ei nyt jaksais,väsyttää ja sitten se romantiikka puolikin on mennyt olemattomiin,vaikka sekin mielestäni kuuluu parisuhteeseen joltakin osin....
Arki menee töissä toisaalla ja tunne siitä että jotain kaipais kuitenkin painaa mieltä.Enkä tiedä mitä tekisin?Pitääkö odottaa että toinen on valmis oikeaan perheelämään,ja kasvais irti vanhemmistaan?Vai lähdenkö ennenkuin on myöhäistä?EN tiijä mikä olis viisasta?Näin ei hyvä.
Haluaa säästää sinua rankalta elämältä? Oletteko koskaan puhuneet miksei halua sinun muuttavan luokseen? Tai voisitteko tehdä kompromissin, olisit hänen luonaan aluksi esim viikon kuukaudessa, kävisit töissäsi sieltä käsin ja auttelisit miestäsi missä osaat? Ehkäpä huomaat itsekkin, että nykyinen on paras tapa tai sitten huomaatte, että ette todellakaan kestä arkea yhdessä. Mutta jos ei ole tyytyväinen asiaa kannattaa lähteä kokeilemaan ja selvitäämään. Loma maalla on eri asia kuin asua siellä...
APlle sen verran, että älä hoppuile, joskus omien tunteiden tunnistaminen vie aikaa. Ota yhteyttä rakkaaseesi, menkää syömään, leffaan, flirttailkaa, katsokaa josko sieltä se vanha kipinä nousisi. Mutta älkää edetkö vauhdilla, vaan vaalikaa kipinää ja koittakaa aukoa samalla solmuja, vasta sitten varmaan kannattaa edes miettiä paluuta fyysisesti yhteen. Ja jollei kipinää löydy, niin sitten vain rohkeasti uusille urille!
... zekkaamassa muita naisia. Silloin sen vasta ymmärtää, mitä haluaa. Jos sulla ei ole tiedossa, mitä on aidan toisella puolella, niin sun tekee mieli sinne koko ajan. Jos tiedän mitä siellä on, niin tietäisit jo vastauksen kysymykseesi, että haluatko jäädä vai lähteä.
Tämä on yleistä teininä aloitetuille suhteille.