Onkohan nyt sitten ns. 2 vuoden ihanuus aika mennyt ohi ja arki tullut uuteenkin mukaan, mut ei vaan pysty irtautumaan. Pelkää kuulema sitäkin että kaikki palaa "entiselleen" ja minä vielä mäkätän tästä syrjähypystä koko ajan. Erosimme yli 25 v. suhteesta(emme virallisesti), miehen löydettyä työpaikaltaan uuden ihastuksen. Nykyään asuu naisen luona. Palasi jo kerran kotiimme, mutta ei kestänytkään ikävää siihen uuteen. Nyt ollu kohta 1,5 vuotta taas poissa. Sanoo haluavansa palata luoksemme ja uskoo olevansa varma että nyt pystyy lähtemään sieltä. Kevät on asetettu rajaksi.Mahtaakohan tehdä siellä sitä ns "surutyötä" jota oli täällä päässä jo "muutaman" vuoden ennen eroamme tehnyt. Sitten vaan yllättäen häippäs, kun ei kuulema jaksanut tylsää elämää.Riitoja ei oikeestaan ollut,vaan sitä tasasta töihin, kotiin jne. tahtia.Itse en pysty uuteen suhteeseen enkä totisesti tiedä millon olen valmis. Miehen vikahan se oli kun lähti toisen matkaan, mutta syytän silti myös sitä naista. En tajua ihmistä joka lähtee tietoisesti toisen mukaan, ilman että on käskenyt sen "pettäjä"osapuolen selvittää ensin välinsä entiseen perheeseen. Nyt sitten sekin napisee, kun mies tulee lapsia ja minua katsomaan. Halaamme ja pussailemme jne. viestejä sinkoilee joka pvä. Puhua ei ukko uskalla jos nainen on lähettyvillä. Ei taida olla ihme että mulla on ukon lisäks pää sekasin. Ehkä kesällä kaikki on toisin. Joko olen vaimo tai sinkku yh. Jaksamista muille saman asian kanssa painiville.
Loppuuko se
toinen suhde koskaan??
0433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.