Olen lukenut tätä palstaa jo pitkään koska olen rimpuillut tuskaisessa avioliitossa jo pitkään. Ongelmamme on vaan, että haluamme vaan paljon eriasioita. Ikäväkseni olen todennut että olen jo ajatellut jopa avioeroa.
Mihin tämä maailma on menossa? Kun niin monessa jopa minun perheessä vaan suoritetaan ja tehdään asioita jotta kaikki näyttäisi hyvältä!?
Miksi loppupeleissä monet ajattelee vaan omaa napaa?
Miksi joka toinen avioliitto päättyy eroon?
Minun vanhempani ja monet tuttuva piirini kuuluvista hieman iäkkäämistä vanhemmista on vaan aikojen saatossa kaikesta huolimatta pysyneet yhdessä.
Erään hyvän ystäväni vanhemmat ovat tänäpäivänä kuin nuoret rakastavaiset. Neljänkymmenen avioliittovuoden ja siihen sisältyneen helvetin ja ihan oikeasti se on ollut helvettiä he ovat jättäneet taakseen.
He kestivät lähes kaiken mitä parisuhteeseen voi tulla. Pettämiset, vakivalta, päihteet, työttymyys, konkurssi, sairaus, yms..
ja nyt he ovat niin levollisia ja rauhallisia. Mielestäni heidät eroittaa vaan enää kuolema.
Luovutammeko me nykyään liian helposti.
Itsekkin tässä mietin, että parempi muuaalla.
Sanokaa joku viisas nyt jotain tyhmää!!
Mihin tämä maailma on menossa? Kun niin monessa jopa minun perheessä vaan suoritetaan ja tehdään asioita jotta kaikki näyttäisi hyvältä!?
Miksi loppupeleissä monet ajattelee vaan omaa napaa?
Miksi joka toinen avioliitto päättyy eroon?
Minun vanhempani ja monet tuttuva piirini kuuluvista hieman iäkkäämistä vanhemmista on vaan aikojen saatossa kaikesta huolimatta pysyneet yhdessä.
Erään hyvän ystäväni vanhemmat ovat tänäpäivänä kuin nuoret rakastavaiset. Neljänkymmenen avioliittovuoden ja siihen sisältyneen helvetin ja ihan oikeasti se on ollut helvettiä he ovat jättäneet taakseen.
He kestivät lähes kaiken mitä parisuhteeseen voi tulla. Pettämiset, vakivalta, päihteet, työttymyys, konkurssi, sairaus, yms..
ja nyt he ovat niin levollisia ja rauhallisia. Mielestäni heidät eroittaa vaan enää kuolema.
Luovutammeko me nykyään liian helposti.
Itsekkin tässä mietin, että parempi muuaalla.
Sanokaa joku viisas nyt jotain tyhmää!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
että nykyään luovutetaan liian helposti.
En ole viisas, mutta sen sanon että liian helposti luovutetaan.
Kaikkein pahinta on yhteisen elämän, ystävyyden, turvallisuuden, läsnäolon, tukemisen ja myös sopimuksen rikkominen.
Nykyään avioliitto ei merkitse mitään, se on kuin kihlaus, jota ei pitkään aikaan olla pidetty kovin merkittävänä lupauksena. Ero on helppoa eikä ketään syyllistetä. Silti jätetty puoliso kokee syyllisyyttä ja huonoutta lopun elämäänsä.
Jos suhde on kestänyt 40 vuotta ja sitä voisi kuvailla sanalla "helvetti", niin voiko rehellisesti olla sanoa, että silloin on elänyt elämänsä hyvin?!
Eletylläkin elämällä on arvo..
Hienoa, että myöskin myöhemmällä iällä voi tunteakuin nuorikko!
Vaikka papin edessä sanotaan mitä niin mielestäni pitäisi kuunnella itseään. Mikäli liitto on ollut vuosikausia tuuliajolla ja korjausyrityksistä huolimatta valoa ei tunnelin päässä ole näkyvissä niin miettisin vaihtoehtoja nykyiselle tilanteelle. Voi olla että tapaat uuden ihmisen jonka kanssa elämä ei ole taistelua. Kuten viittasit ystäväsi vanhempien suhteeseen niin suhde oikean ihmisen kanssa kestää myös huonompia aikoja.
Mikäli arki ei vaan ota sujuakseen niin vaihtoehto on olemassa. Ei kannata hukata elämäänsä väärien ihmisten parissa.