Treffimokia

http://plaza.fi/ellit/parisuhteessa-pari-suhdetta/keskustelu/t1503253

Pari tosi tarinaa ja hauskaa treffi mokaa...

Ujonpuoleinen kaverini sai vihdoin iskettyä naisen kirjastosta kanssaan illalla treffeille.
Kaveri valmistautui iltaan huolella ,asukokonaisuus sekä haju valittiin tarkoin.
Illalla sitten läheisessä pizzeriassa tapasi treffi seuransa,siinä halattiin ja valmistauduttiin tilaamaan alkupalaa..
Mies kohteliaana halusi tehdä vaikutuksen naiseen ja ilmoitti menevänsä hakemaan ruokalistaa baaritiskiltä .
Tiskille kävellessään mies tunsi kuinka onnekas ilma kiersi vatsassa ja jännitys puristi vatsaa.
Mies päätti kävellä kumminkin läheisen nurkan taakse päästää pieremällä turhat ilmat ulos,pierua tulikin oikein urakalla kunnon äänen kera ja jännityksen kukkuloilla mies tehosti pierut ulos jalkaa nostamalla..
Pitkien ja äänekkäiden pierujen jälkeen mies tunsi olonsa helpottuneeksi ja kääntyi ,takana seisoi treffikumppani monttu auki...

Toinen treffimoka sattui itselleni,eräs nainen pyysi minut ensitreffeille kotiinsa.
Menin sitten iltapäivällä naisen luo.
Nainen kysyi ottaisinko kupin teetä ja ohjasi minut istumaan sohvalle.
Istuin siinä teekuppi kädessäni kun nainen kertoi hakevansa jotain kivaa katseltavaa,pian hän palasikin pino valokuva albumeita sylissään..
Ajattelin että saan nyt sitten ilmeisesti nähdä hänen kehitys kaarensa ,mutta väärin meni.
Nainen halusikin esitellä minulle kuvia edellistä poikakavereistaan,oli siinä kiva katsella tunti hänen edellisiä suhteitaan..
Hyvä ajoitus.

Ensimmäisestä esimerkistä tuli mieleen mies, jonka tapasin, ja jota tapailinkin pari kuukautta. Oli kaikkea muutakin omituisuutta. Minä pitkään sinkkuna ollut en vain uskonut vaistoani, ja luulin, että omituisuuksiin PITÄÄ tottua. Onneksi oli ihan kiltti tapaus, eikä ole jälkeenpäinkään perään huudellut. Sijainti Kymenlaakso

valitsee treffikaverit :D

Ei voi olla totta, että onnistut kerta toisen jälkeen löytämään ne luuserit...ai niin etsit niitä netistä...sori.

Itellä kokemus nettimiehestä, joka vei mut kahville ja maksoi vain oman kahvinsa. Taisi tarjoilija huomata hämmentyneen ilmeeni.

En tarkoita, että miehen täytyisi maksaa aina ja kaikki, mutta eka treffien kahvi ei varmaan budjettia kaada.

Eli mokia...

Tereffiseurani nro1, piereskeli oikein urakalla, ja yritti vielä saada minut haistelemaan juuh, ei kiitos.

Treffiseura nro2: Suudellessa työnsi kielen tötteröllä melkein kurkkuun asti, siis hei haloo... ikinä tungeta kieltä toisen suuhun, pikku pusua antaessa, ja vielä sellaista jännitettyä kieltä... Samalla vielä kouri takapuolta niin kuin parin litran pulla taikinaa...

Tapasimme miehen kotona, oli kolmannet treffit kyseessä, kahvia juotiin ja juteltiin.
Tein lähtöä, ja vähän lähtiäissuudelmaa tms olisin ollut vailla oven suussa, mies sanoi "no lähdehän siitä jo" , no tein sitten nopeamman lähdön :)

Olin ensitreffeillä miehen kanssa. Istuttiin kahvilassa 1h 15 min. Tänä aikana mies puhui sairauksistaan ja työstään ja elämästään. Kaksi kysymystä hän esitti minua koskien. Totesin että nämä olivat siis myös viimeiset treffit hänen kanssaan. Ihmettelin mitä mies teki treffeillä kun ei hän edes ollut minusta kiinnostunut.

Tyyppi paasasi jostain prätkän virittelystä varmaan toista tuntia. Meinasin nukahtaa. Sen jälkeen sillä kai loppui puheenaiheet (eikä minua niin kauheasti kiinnostanut myöskään enää jutustella), koska seuraava kysymys pitkähkön vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen oli "muuten minkä kokoinen jalka sul on?" "No kuule ihan tällänen normaali 37-38." "ai jaa, no niin mä vähän ajattelinkin."

olin tossa toissa päivänä treffeillä erittäin puheliaan, iloisen, positiivista energiaa täynnä olevan kauniin hämäläisblondin kanssa. Ennen treffejä lähetimme useita meilejä ja meillä on hyvin samanlainen ajatusmaailma. Avoimia ihmisiä molemmat, mutta nainen taisi saada meikäläisestä, yleensä niin puheliaasta vantaalaisesta tuppisuisen juntin kuvan.


Tilanne oli: Kävelin punaisen ruusun kanssa Kiasmaan, jossa tapasimme kolmen hujakoissa. Alku lähti hyvin, ojensin naiselle ruusun ja tarjosin kahvit. Vaihdoimme kuulumiset ja kaikki tuntui menevän hyvin, kunnes huomasin tuijottavani lumoutuneena naisen kauniita kasvoja ja yhtäkkiä suuri ujouden tulva valtasi mielen, enkä keksinyt oikein puhuttavaa. Välillä oli ns. hijaisia hetkiä liian useasti. En ymmärrä, mikä tähän ihmiseen oikein meni? Normaalisti olen erittäin puhelias ihminen, jonka nainen sai tietää niin meilein kuin puheluinkin, mutta livenä tilanne oli päinvastainen...


Kiasmasta siirryimme Manala-nimiseen raflaan syömään ja hiljaisuus omalta osaltani jatkui, en vaan osannut ajatella, aivoissa ei pyörinyt muuta kuin, "Olet älyttömän kaunis, haluan tutustua sinuun"- hokema. Silmät oli tietty pudota, ja hengityskin oli pysähtyä! Voi vittu, et olin kuutamolla koko raflassa oloajan. Nainen nauroi ja puhui paljon,ja näitä piirteitä arvostan toisessa ihmisessä älyttömästi. Hän on erittäin hyväntahtoinen ihminen, mikä on mieleeni. Naisen pajatettuaan, meikäläisen olisi pitänyt ottaa enemmän kantaa hänen juttuihin, jatkaa keskustelua. Ventovieraiden ihmisten kanssa muutenkin pajatan niitä näitä, eikä mulla todellakaa ole vaikeuksia lähestyä ihmisiä. Rakastan keskustelemista. Mutta miksi jauhot menee suuhun just sillon kun tapaa samanhenkisen ihmisen, joka säteilee naisellisuutta ja kauneutta? Ihminen, jonka kanssa olen vaihtanut pitkiä meilejä, 2h puheluita ja kyllä OLEN KIINNOSTUNUT tästä ihmisestä erittäin paljon!


Kun safkat oli pöydäs ja viinit laseis, nainen kertoi elämästään, ja sitä oli oikein mielenkiintoista kuunnella, vaikka olin tiennytkin jo jotain naisen menneisyydestä ennen reffejä. Meikäläinen istuu ja kuuntelee, mutta ei itse puhu oikein mitään! Kaiken huippu oli, kun meikäläiselle ei maistunutkaan tilaamani safka, friteerattu kana ranskalaisilla, minä vain jatkoin naisen ihastelemista, eikä ruoka maistunutkaan, joten jätin ruoan kesken! Nainen kyllä söi oman maksa-ateriansa.


Nainen jatkoi juttuaan, minä hiljaisuutta. Kun puoli yhdentoista aikoihin poistuimme raflasta, saatoin naisen ratikkapysäkille. Jäin naisen seuraksi odottamaan ratikan saapumista, hiljaisin hetkin, en edes siinä vaiheessa saanut sanotuksi kuin että "oli kivaa ja otetaan uusiksi" Kun nainen astui ratikkaan, alkoi meikäläisen päässä hirvee analysointi illan tapahtumista. Nainen taisi saada musta huonomman kuvan kuin olisi luullut, ja olisin voinut vetää illan päätteex kunnon kännit oman puhumattomuuden kunniax! En todellisuudessa ole tuollanen tuppisuu! Mä olen niin valmis suhteeseen tutustumaan naiseen paremmin, koska olen rakastunut häneen hyvin voimakkaasti!


Onx peli pelattu? Mä kyllä olen valmis lähtemään toisille reffeille tän naisen kans ja haluan ottaa hänet paremmin huomioon sekä tuoda itsestäni esiin sen sosiaalisen ihmisen, joka on olemassa!


Oonko mä nyt täysin mokannut, vai onkohan mulla vielä mahdollisuus tavata tämä ihana hämäläisblondi uudemman kerran ja yllättää hänet?
Kertokaa onko mulla enää mahiksii? Onko kellään samoja kokemuksia ekoilta reffeiltä oman itsen suhteen (puhumattomuus)?

Kerran yks vähän ronskimman puoleinen sälli teki seuraavasti baarissa: Oltiin kummatkin omissa tyttö- ja poikaporukoissa samassa baarissa. Me oltiin tapailtu pari kolme viikkoo tätä ennen jo. Meidän piti lähteä valomerkin jälkeen tietty kotiin baarista, ja en halunnut vielä mennä miehen kans samaa matkaa yhteistä yötä viettämään. Sanoin miehelle, et "me sovitiin mun kaverin kanssa, että me mennään samalla taksilla kotiin samaa matkaa" (totta, ja kaveri on naispuoleinen). Mies sanoi siihen, että "Ei se haittaa, voi se sun kaverikin tulla sun kans mun luo yöksi." :D

Nuo oliki sitte meidän viimeiset treffit.