Vittu sitä tuntee itsensä NIIN typeräksi! Olen kohta 30v nainen ja seurustelin yhden, näköjään keskenkasvuisen ääliön kanssa vaihtelevalla menestyksellä noin kaks ja puol vuotta. Tiesin että mies on työnarkomaani, menee sen perässä (niinkö teki koko suhteen ajan, työpaikka vaan vaihteli) koko ajan. Aina oli tiedossa muka parempi duunipaikka ja isompi palkka, sen mukaan ne paikat sitten vaihtui.. Missään ei pysynyt pitkään (adhd..)
No, meillä tuli kesällä ero, johtui sekin jotenkin työkuvioista kun piti päästä reissutöihin kauemmas niin se oli helpompi jättää minut kuin miettiä, mitä toinen tekee sillä välin. Eroa kesti noin nelisen kk kunnes viestitin muuten vain kuulumisia ukolle.
Siitä se ajatus sitten lähti. Alkoi tulemaan tekstiä kuinka hän on tajunnut että haluaa olla minun kanssa jne jne. Puhui NIIn uskottavasti että päätin vielä antaa meille mahdollisuuden. Epäilin kyllä koska tämä oli jo toinen kerta kun takaisin hänet otin. (olis jo eka kerralla pitänyt tajuta..) Mutta ajattelin että MITÄ JOS nyt en anna mahdollisuutta - jos hän todella onkin tajunnu että rakastaa minua niin paljon että haluaa olla ja perustaa sen perheen, mennä naimisiin, rakentaa sen talon jne jne. Niin hän nimittäin sanoi.
Kunnes, kuin salama taivaalta hän lähti. "Uutta" suhdetta ei kestänyt kovin montaa kk. Se vaati vain pikku riidan. Vaadin saada tietää syytä, miten hän TAAS oli puhunut minut ympäri?! Ensin tuli toki syyttelyä vaan. Kunnes hän myönsi jonku ajan kuluttua. Rakastaa kyllä, mutta ei voi rauhoittua ja rakastaa liikaa rahaa ja työntekoa!!
Että näin! Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen itseni kironnu, että menin kerta toisen jälkeen uskomaan tuon tarinan muuttumisesta ja muusta paskasta! Minä oikeasti LUULIN :( Taas minut jätti ja saan taas koota itseni. Tuskin pystyn luottamaan enää kehenkään mieheen tällä menolla.
Olenko ainoa jota se oma rakas on pystynyt näin huijaamaan, jos voisi sanoa!?
Kaikista pahimmalta minusta tuntuu ne kaikki hänen puheet meistä ja tulevaisuudesta. Ja mitä yhteisiä reissuja hän meille olikaan suunnitellu.. Niihin tosin oli vaikea uskoa, koska hän on kyllä kova suunnittelemaan mutta se toteutus onkin sitten eri asia.. Mutta en ymmärrä. Että pitikin retkahtaa noihin puheisiin taas! varmaan olen niin idiootti, että jos hän vielä joskus tulee minut puhumaan ympäri, minä tyhmä uskon!
Sairasta..
No, meillä tuli kesällä ero, johtui sekin jotenkin työkuvioista kun piti päästä reissutöihin kauemmas niin se oli helpompi jättää minut kuin miettiä, mitä toinen tekee sillä välin. Eroa kesti noin nelisen kk kunnes viestitin muuten vain kuulumisia ukolle.
Siitä se ajatus sitten lähti. Alkoi tulemaan tekstiä kuinka hän on tajunnut että haluaa olla minun kanssa jne jne. Puhui NIIn uskottavasti että päätin vielä antaa meille mahdollisuuden. Epäilin kyllä koska tämä oli jo toinen kerta kun takaisin hänet otin. (olis jo eka kerralla pitänyt tajuta..) Mutta ajattelin että MITÄ JOS nyt en anna mahdollisuutta - jos hän todella onkin tajunnu että rakastaa minua niin paljon että haluaa olla ja perustaa sen perheen, mennä naimisiin, rakentaa sen talon jne jne. Niin hän nimittäin sanoi.
Kunnes, kuin salama taivaalta hän lähti. "Uutta" suhdetta ei kestänyt kovin montaa kk. Se vaati vain pikku riidan. Vaadin saada tietää syytä, miten hän TAAS oli puhunut minut ympäri?! Ensin tuli toki syyttelyä vaan. Kunnes hän myönsi jonku ajan kuluttua. Rakastaa kyllä, mutta ei voi rauhoittua ja rakastaa liikaa rahaa ja työntekoa!!
Että näin! Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen itseni kironnu, että menin kerta toisen jälkeen uskomaan tuon tarinan muuttumisesta ja muusta paskasta! Minä oikeasti LUULIN :( Taas minut jätti ja saan taas koota itseni. Tuskin pystyn luottamaan enää kehenkään mieheen tällä menolla.
Olenko ainoa jota se oma rakas on pystynyt näin huijaamaan, jos voisi sanoa!?
Kaikista pahimmalta minusta tuntuu ne kaikki hänen puheet meistä ja tulevaisuudesta. Ja mitä yhteisiä reissuja hän meille olikaan suunnitellu.. Niihin tosin oli vaikea uskoa, koska hän on kyllä kova suunnittelemaan mutta se toteutus onkin sitten eri asia.. Mutta en ymmärrä. Että pitikin retkahtaa noihin puheisiin taas! varmaan olen niin idiootti, että jos hän vielä joskus tulee minut puhumaan ympäri, minä tyhmä uskon!
Sairasta..
Vastaukset 6
Vanhimmat
...olla tosi Tollo se ukko!!
-noita rahan peräs juoksevia on ,kyllä ne sitten vanhana ja rikkaana yksin tajuaa ettei raha tuo rakkautta
että eksäni nykyinen kirjoitta, mutta ei vielä. Niin samanlaista on teksti, kuin omakirjoittamani, paitsi että mulle tuli järki päähän, mittari täyteen noita haaveita. Sen verran menin suhteessa rikki, etten ole tähän mennessä luottanut keneenkään hänen jälkeen, mutta pikkuhiljaa kait alan näkemään miehessä muutakin kuin paskaa oman etunsa mukaisesti puhuvan lieron. Aika koville otti myöntää itselleen haukanneensa ainakin hatullisen kun oli uskonut kaikki tarinat ja kuvitelmat.
Tuollaisille paskanpuhujille on oma diagnoosi, se on sosiopaatti, ja uskokaa, ettei sitä ihan helpolla saa papereihinsa. Ex on saanut, aiheesta.
Mieti kuka huijaa ja ketä. Ilmeisesti sinä osaat luottaa ihmisiin ja rakentaa suhdetta paremmaksi. Kaikki ei osaa ja toiset ei kykene.
Anna paskan olla....
Itsellä sama juttu,ja naisena tämä onkin hankalampaa kun on tunteet ja niin vahvoina kun ne on..varmasti miehet eivät tällasta touhua katselisi.Näihin Narsistin retkuihin ei kannata langeta,
lippu vain ylös ja eteenpäin!
Ihan ekana haluan sanoa, että älä syytä ja potki itseäsi, vaikka oletkin päästänyt saman ihmisen satuttamaan sua kaksi kertaa. Ne päätökset on tehty silloin ja sillä tiedolla (ja uskolla), mikä silloin oli ajankohtaista. On kuitenkin tosi hyvä, että tiedostat varsin kirkkaasti, mitä ainakaan et enää halua.
Myös itselläni on samantapaista historiaa. Sillä erotuksella, että otin yhdenkin satusedän takaisin peräti kolme kertaa, ennen kuin sain taottua päähäni, että ihminen EI muutu. Tahti oli suurin piirtein vuosi yhdessä, vuosi erossa, vuosi yhdessä, vuosi erossa jne. Myös meikäläinen sai kuulla aina, miten nyt on mies muuttunut jne. Eipä vaan ollut, ei edes vähäsen. Viimeisen kerran kun taas yritettiin, ja sitten siitä ei mitään tullutkaan, olin niin hajalla, että oli vihdoin helppo päättää, että tämä henkilö ei pääse enää ikinä mua loukkamaan.
Päätöstäni helpotti se, että herra viimeisillä kerroilla tavatessamme käyttäytyi aivan uskomattoman kusipäisesti, joten minulle jäi tuoreeseen muistiin hänen herttainen luonteensa. Kun katkaisin kaikki välit, niin ex lopetti moikkaamisen, kun joskus satuttiin törmäämään kadulla tai muualla (pieni paikkakunta). Tämä ei minua haitannut. Päinvastoin. Helpotti huomata, että en ollut menettänyt kerrassaan mitään.
Itse olen ollut nyt jo muutaman vuoden suhteessa ihanan miehen kanssa. Exää olen nähnyt lähinnä kesäisin jossain tapahtumassa ja joka kesä on näyttänyt olevan eri misukka kierroksessa eli ilmeisesti ei ole tapojaan ja käytöstään muuttanut vieläkään. Nykyään en osaa tuntea häntä kohtaan enää muuta kuin lähinnä sääliä ja huvittuneisuutta. Ehkä kaiken jälkeen sittenkin myös hieman vahingoniloa: paha sai palkkansa !