Ongelmani on aina ollut se, että ihastun harvoin, mutta silloin kun se iskee, se iskeekin kunnolla. Ja en pääse yli en sitten millään.
Nyt oli sitten tämmöinen tapaus, että mulla ja yhdellä samassa koulussa opiskelevalla jätkällä oli "jotain juttua" n. kuukauden verran. Ensinnäkin koko juttu oli kohtuullisen epämääräinen, alkoi kännisekoilusta ja olikin lähinnä sitä loppuun asti. Mutta viimeisen kerran kun näin sen sillain, että meillä oli vielä jotain, vaikutti siltä, että se ihan oikeesti tykkäs musta. Sitten tuli joululoma ja mä menin entiseen kotikaupunkiini viettämään sitä vanhempieni luo. Siinä joululoman aikana tää jätkä oli sitten alkanut taas säätämään jotain eksänsä kanssa, ja toi meidän juttu loppui sitten siihen.
Sinänsähän jätkä ei tehnyt mitään väärää, koska ei me seurusteltu tai mitään vastaavaa. Mutta pahalta se kyllä tuntui. Se sanoi olevansa pahoillaan ja se sitten siitä, pikku hiljaa onnistuttiin korjaamaan meidän välit ystävyydeksi.
Kuitenkin, mua jäi tosi paljon kalvamaan toi juttu, koska se loppui niin kesken. Ja koska tosiaan olen erittäin huono pääsemään yli ihastuksistani.
Sitten niillä yllättäen meni poikki sen exän kanssa, ja me keskusteltiin aiheesta jonkun verran. Se sano suoraan (tosin kännissä), että meidän välillä ei koskaan enää voi olla mitään. Mutta aina ajoittain sen teot puhuu eri kieltä. Varsinkin hiukan hiprakassa se saattaa esim alkaa vaan silittelemään mun hiuksia, joskus tarttua tisseihin kiinni, halata, pussata...
Mitä mun pitäis ajatella? Tykkääköhän se musta vielä jonkun verran? Kannattaako ees elätellä toiveita? Mä oon sen jälkeen kun se sano "ei koskaan enää" yrittäny parhaani mukaan päästä koko jutusta ylitse ja olla vähän etäinen ajoittain jne, et se ois helpompaa. Noitten bilehiplailuiden lisäksi se tykkää ihan yleensäkin tosi paljon hengata mun kanssa, mä oon se kenet se ekana pyytää joka paikkaan mukaan jne. Haluisin vaan tietää oonko sille pelkästään hyvä ystävä vai jotain muutakin. Mitä mieltä ootte? Ja myöskin miten voin ikinä päästä tosta jätkästä yli?
Tulipas pitkä juttu, toivottavasti joku jakso lukea.
Nyt oli sitten tämmöinen tapaus, että mulla ja yhdellä samassa koulussa opiskelevalla jätkällä oli "jotain juttua" n. kuukauden verran. Ensinnäkin koko juttu oli kohtuullisen epämääräinen, alkoi kännisekoilusta ja olikin lähinnä sitä loppuun asti. Mutta viimeisen kerran kun näin sen sillain, että meillä oli vielä jotain, vaikutti siltä, että se ihan oikeesti tykkäs musta. Sitten tuli joululoma ja mä menin entiseen kotikaupunkiini viettämään sitä vanhempieni luo. Siinä joululoman aikana tää jätkä oli sitten alkanut taas säätämään jotain eksänsä kanssa, ja toi meidän juttu loppui sitten siihen.
Sinänsähän jätkä ei tehnyt mitään väärää, koska ei me seurusteltu tai mitään vastaavaa. Mutta pahalta se kyllä tuntui. Se sanoi olevansa pahoillaan ja se sitten siitä, pikku hiljaa onnistuttiin korjaamaan meidän välit ystävyydeksi.
Kuitenkin, mua jäi tosi paljon kalvamaan toi juttu, koska se loppui niin kesken. Ja koska tosiaan olen erittäin huono pääsemään yli ihastuksistani.
Sitten niillä yllättäen meni poikki sen exän kanssa, ja me keskusteltiin aiheesta jonkun verran. Se sano suoraan (tosin kännissä), että meidän välillä ei koskaan enää voi olla mitään. Mutta aina ajoittain sen teot puhuu eri kieltä. Varsinkin hiukan hiprakassa se saattaa esim alkaa vaan silittelemään mun hiuksia, joskus tarttua tisseihin kiinni, halata, pussata...
Mitä mun pitäis ajatella? Tykkääköhän se musta vielä jonkun verran? Kannattaako ees elätellä toiveita? Mä oon sen jälkeen kun se sano "ei koskaan enää" yrittäny parhaani mukaan päästä koko jutusta ylitse ja olla vähän etäinen ajoittain jne, et se ois helpompaa. Noitten bilehiplailuiden lisäksi se tykkää ihan yleensäkin tosi paljon hengata mun kanssa, mä oon se kenet se ekana pyytää joka paikkaan mukaan jne. Haluisin vaan tietää oonko sille pelkästään hyvä ystävä vai jotain muutakin. Mitä mieltä ootte? Ja myöskin miten voin ikinä päästä tosta jätkästä yli?
Tulipas pitkä juttu, toivottavasti joku jakso lukea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
rupea kuitenkaan. Ovatko suhteet sinulle tosiaankin vain säätöjä? Jos niin ajattelet, et voi odottaa, että joku ottaa sinut todesta....
Eikö sulla ole omaa tahtoa. Tuollaiset tytöt ovat vain niitä varaventtiileitä. Ota itteäs niskasta kiinni....
Siis ei suhteet tosiaankaan mulle säätöjä ole, mutta sanon säädöiksi semmosia "suhteita" joita ei mielestäni voi suhteiksi vielä kutsua. Ja koska toi juttu oli lähinnä erilaista sekoilua ja nimenomaan säätämistä, on se mulle säätö.
Ja pystytkö selittämään yhtään mitä tarkotat "tuollaisilla tytöillä"? En nimittäin haluais olla varaventtiili :/ Mutta en vaan millään tunnu pääsevän tosta jätkästä yli, että sinänsä oisin sille luultavasti aika helppo x(
Vaikea sanoa.. Mutta jos hän pyytää sinut aina ensimmäisenä ulos niin voisi kuvitella että kiinnostusta on. Miehet on joskus sitoutumiskammoisia. Anna hänelle tilaa. Älä sinä kysele häntä minnekään.. Anna hänen olla se yhteydenpitäjä. Äläkä puhu tunteistasi häntä kohtaan (vielä) Äläkä missäännimessä mene suudelmaa pidemmälle koskettelussa.. Miehet kyllä tätä asiaa yrittää jouduttaa. Mutta pysy lujana, vaikka itselläkin mieli tekisi enemmänkin saada läheisyyttä.
Suhteet kuulenma monesti kaatuu liian nopeaan etenemiseen, jos kyseessä on "se oikea"
Tsemppia, pidän peukkuja. Mielenkiintoista olisi kuulla, että miten teillä meni.