Vuosi on kulunut siitä, kun sydäntä raastavien tapahtumien jälkeen mies ilmoitti haluavansa erota. Pistin pystyyn mahtavan kamppailun perheen koossa pysymiseksi ammattiauttajineen kaikkineen. Ei auttanut.
Kun avioero pantiin vireille, mieheni sanoi ettei halua tehdä mitään osituksia ym. päätöksiä. Väitti mietiskelevänsä vielä, mitä mahdollisuuksia olisi korjata tilannetta. P-puhetta. Nyt sain käräjäoikeudelta tiedoksiannon II vaiheen hakemuksesta.
Tukala tilanne on osituksen riitaisuus (lakimiehet on tosin jo hankittu) ja varsinkin asuminen!!! Tilanne on nyt siis täysin absurdi, olemme tuotapikaa tuomitut avioeroon ja asumme edelleen kaikki saman katon alla, koska kumpkin haluaa lunastaa kiinteistön. Mies itselleen, minä lapsille kodiksi.
Omasta puolestani en välittäisi ottaa taas suurta velkaa ja jäädä keksimään naapureille meriselityksiä, mutta lapset ovat suorastaan kauhuissaan ajatuksesta, että pitäisi muuttaa pois talosta, joka on ollut heille koti koko heidän elämänsä ajan. Mieheni on hakenut eron toteuttaakseen unelmansa täydellisestä elämänmuutoksesta, mutta muutos näyttääkin koskevan vain sitä, että saa vaihtaa minut parempaan.
Huoltajuudesta ei ole ollut erityistä kiistaa. Lapset haluavat asua kanssani ja mieheni taas haluaa elää omaa vapaata elämäänsä. Eikö lasten edun mukaista olisi silloin, että he saisivat jäädä kotiinsa asumaan kanssani ja mieheni lähtisi omilleen täydellisen elämänmuutoksensa perään?
Kun avioero pantiin vireille, mieheni sanoi ettei halua tehdä mitään osituksia ym. päätöksiä. Väitti mietiskelevänsä vielä, mitä mahdollisuuksia olisi korjata tilannetta. P-puhetta. Nyt sain käräjäoikeudelta tiedoksiannon II vaiheen hakemuksesta.
Tukala tilanne on osituksen riitaisuus (lakimiehet on tosin jo hankittu) ja varsinkin asuminen!!! Tilanne on nyt siis täysin absurdi, olemme tuotapikaa tuomitut avioeroon ja asumme edelleen kaikki saman katon alla, koska kumpkin haluaa lunastaa kiinteistön. Mies itselleen, minä lapsille kodiksi.
Omasta puolestani en välittäisi ottaa taas suurta velkaa ja jäädä keksimään naapureille meriselityksiä, mutta lapset ovat suorastaan kauhuissaan ajatuksesta, että pitäisi muuttaa pois talosta, joka on ollut heille koti koko heidän elämänsä ajan. Mieheni on hakenut eron toteuttaakseen unelmansa täydellisestä elämänmuutoksesta, mutta muutos näyttääkin koskevan vain sitä, että saa vaihtaa minut parempaan.
Huoltajuudesta ei ole ollut erityistä kiistaa. Lapset haluavat asua kanssani ja mieheni taas haluaa elää omaa vapaata elämäänsä. Eikö lasten edun mukaista olisi silloin, että he saisivat jäädä kotiinsa asumaan kanssani ja mieheni lähtisi omilleen täydellisen elämänmuutoksensa perään?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoittaako tänne kukaan oikeasti omasta elämästään, vai onko nää kaikki aloitukset kirjoittanut joku jolla ei muuta tekemistä ole kuin keksiä mielikuvituksellisia elämäntilanteita?
Ihan on aito tilanne tämäkin.
pääasia että itse uskot ;)
puolelleen, "lapsille kodiksi" mene helvettiin !
kaikki paikkaliput on jo kirjattu sinun nimellesi.
Sitä itsekkyyttä voit kanssa miettiä siellä manalan junassa peilin kanssa.
Oliko kaikki lääkäriajat varattuja vai kestääkö vaikutuksen alkaminen noin pitkään? Odotellaas vielä... ja muista laittaa pipo päähän JOS menet ulos.
Joudutte sopimaan kumpi teistä jää asumaan siihen. Oletko selvittänyt onko sinulla mahdollisuuksia lunastaa exäsi ulos talosta? Jos ei ole niin ei auta muu kuin muuttaa - joko niin että exäsi lunastaa sinut ulos tai että myytte asunnon ja hankitte kumpikin omat asunnot.
Jos lähdette riitelemään siitä kumpi saa jäädä voi olla että joudutte myymään sen asunnon, rahaa kuluu tuhansia ja tuhansia euroja jos päädytte oikeustaisteluun.
koska erossa katsotaan aina lasten etua,elikkä lapsethan jää pääsääntöisesti aina äidille,ja lasten edun mukaisesti se on aina mies joka siitä yhteisestä luukusta pois lähtee.tottakait joudut ottamaan lisää velkaa kontollesi,mutta olethan saamassa elarit exältäsi,ja lainaahan voi ottaa pitkällä maksuajalla,joten kuukausierät tuskin ovat vuokralla asumista suurempia.
Nimenomaan lasten etua ajattelen. Mielestäni lasten etu on aina ehjä perhe. Meidän isi vaan päätti ettei tämä perhe ole häntä varten, enää, 20 vuoden jälkeen.
Laina-asian olen laskenut ja varmistanut, siitä ei ole kyse. En mielelläni tee velkaa, mutta jos sillä saan talon säästettyä lapsia varten, teen sen. Tosin totta on sekin, mitä eräs vastaaja totesi. Koti on siellä, missä on rauha ja hyvä ilmapiiri.
Tietäisiköhän joku ihan oikeasti, otetaanko lasten etu huomioon esim. siinä, kenelle talon lunastusoikeuden katsotaan kuuluvan. Vai täytyykö siitäkin asiata päästä sopimukseen miehen kanssa, joka on sairaalloisen tarkka maallisesta omaisuudestaan, mutta lasten arkielämän menetys ei niinkään ole mikään menetys.
Jos ette pääse sopuun voite myydä talon ja kumpikin muuttaa omaan uuteen asuntoon. Lapset sopeutuvat uuteen kotiin. Voihan olla että lapset ajan mittaan muistavat vanhan kodin riitapaikkana ja uuden kodin turvana. Kokemusta on omakohtaisesti. Mutta jos haluaa väkisin riidellä ja pitää kiinni päähänpinttymästä....aina voi riidellä ja hoitaa asiat vaikeimman kautta. Jos asunto on teidän yhteinen niin kyllä teidän täytyy siitä joko päästä sopuun tai riitauttaa asia oikeuteen. Suosittelen sopimista. Jos mielestäsi mies on sairaalloisen tarkka maallisesta omaisuudestaan kun haluaa jäädä taloon, niin taidat olla sinäkin, kun haluat jäädä taloon. - ja vielä sanot tekeväsi sen lasten takia...
Pieni lisätieto: On tullut yhteisinä vuosina sijoitettua muuhunkin kuin kiinteistöön. Miten tahansa, ei tässä kukaan ihan osattomaksi jää. Ihan oikeasti haluan talon lunastaa siksi, että lasten reaktio poismuuttamisesta sai ihon kananlihalle ja kyynelet silmiin. Niin paljon se ei kuitenkaan merkitse, että uhraisin taisteluun kaikkeni. Ei, en vieläkään ole saanut sitä vastausta, mitä hain. Onko lasten edulla tai tahdolla tässä lunastusasiassa mitään painoarvoa? Luulisi olevan, kun 12 vuotta täyttänyt saa senkin päättää, kumman luona haluaa asua. Kolmesta lapsestani kaksi on jo tuonkin iän ylittänyt.
Oikeudessa voit saada päätöksen yhteiselämän päättämisestä niin, että mies velvoitetaan muuttamaan yhteisestä kodistanne kunnes ositus on suoritettu (siis jaetaan ja lunastetaan). Siien tietenkin tarvitaan perustelut miksi hän eik sinä.
Jos oikein ymmärsin, tämä ei teillä ole ongelma, vaan miten jako tehdään, ja kuka lunastaa asunnon.
Jos vieläkin oletan, olet valmis lunastamaan asunnon. Eikä miehesi ole innokas siitä itselleen sinun osutta ostamaan.
Missä ongelma? Selvitätte mikä on asuntonne käypä arvo ja siitä eteenpäin pelkkää matematiikkaa ... ja pankin suostumusta mm. lainojen uudelleenjärjestelyyn.
Ja vastaus, lasten tahdolla ei ole riitatapauksessa merkitystä kun teidän vanhempien omaisuutta jaetaan. Tapaamisiin kyllä.
Jos mielestäsi 12 vuotta täyttäneet lapset päättävät vanhempiensa puolesta missä asuvat, voitte toki tehdä niin. Yleinen käytäntö taitaa olla toisenlainen, eli lapset muuttavat minne aikuiset päättävät. Lapsen mielipidettä voidaan aina kysyä. Eri asia onko sillä merkitystä. Voi ollakin jos on muuten kaksi tasavertaista asuinpaikkaa ja jollain pitäisi päätös tehdä. Kun ymmärtää aikuisten ja lasten vastuut, velvollisuudet ja oikeudet ymmärtää senkin miksi vanhemmat päättävät asuinpaikasta.
Tämä on vähän kuin lasta neuvoisi miten aikuisten maailmassa eletään... kävin samantapaisen keskustelun neljä vuotta sitten tuolloin 9-vuotiaan tyttäreni kanssa jonka barbiperhe oli muuttamassa...
vastauksesta. Ongelma tässä juuri onkin se, että molemmat ovat halukkaita lunastamaan toisen ulos kiinteistöstä. Entä tämä "asumisoikeus" kunnes ositus on tehty? Riittääkö siihen se, että lapset voisivat asua kotonaan? Ja mikä on silloin perustelu, kun päätöstä haetaan oikeudesta?
Yhdessä asuminen on henkisestikin nyt täysin mahdotonta, joten joku ratkaisu olisi keksittävä pian, vaikka sitten väliaikainen. Olen yrittänyt kauniisti pyytää, että hän, joka eron hausi ja joka kaipaa omaa, meistä muista erillistä eöämää , muuttaisi kaikkien mielenterveyden nimissä omiin oloihinsa, mutta vastaus on, etten voi häntä pakottaa kotoaan lähtemään. En ehkä voikaan, mutta onko tämä se tapa, jolla hän nyt savustaa ja piinaa minut lähtemään. Tilanne tällaisena on sietämätön.
En tietenkään tarkoittanut, että sälyttäisin lasten päätettäväksi aikuisten asioita. Toki lapset muuttavat huoltajuuspäätöksen mukaan sinne, minne aikuinen sanoo. Lasten mielipidettä olen kysynyt ja heidän toiveensa olisi, että pitäisin puoleni talon suhteen, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa. Jos isä lunastaa talon, he muuttavat kanssani pois nykyisestä kodista. Tällaisen tahdon ovat ilmaisseet. Alkuperäinen kysymyshän oli, onko lasten toivomuksella lunastuksen suhteen juridista merkitystä, mihin M36 jo antoikin vastauksen.
Asunnollanne on siis kaksi halukasta ostajaa, teette vuoron perään lunastustarjouksia toistenne osuuksista... sillähän selviää samalla se markkina-arvo. Se kumpi lopulta hyväksyy toisen korkeamman tarjouksen, hän asunnon lunastaa ... eli OSTAA toisen 50% osuuden.
Näin siis osituksessa.
Nyt kun ositusta ei vielä ole suoritettu, voit käräjäoikeudesta vaatia yhteiselämän purkamista ... jolloin oikeuden päätöksellä miehesi (ehkä) velvoitetaan muuttamaan, ja sinut maksamaan hänelle "vuokraa" osuudestaan asunnosta missä ei voi asua. Edelleen, tämän väliaikainen tilanne ... siihen saakka kunnes ositus ja etenkin erottelu on tehty.
Tuossa tilanteessa sinun etusi kai olisi viivyttää ositusta, miehesi ehkä tuossa tapauksessa tahtookin osituksen "heti ja nyt", johon hänellä on oikeus. JA, ollaan jälleen tekemässä kauppaa toistenne puolikkaista.
Pankkiin mars ja lainan ottoon, jos talon tahdot. jos koet ettet voi taloa maksaa, on osasi lähteä vuokralle.
Minä lähdin, lapset olivat aidosti paniikissa. Rivitaloon??? omasta kodista. Olivat asuneet ikänsä saman katon alla.
Puoli vuotta ja lapset ovat sitä mieltä että.... tämä on koti, ja talo jossa ennen asuimme, kylmä ja kolkko paikka jossa on hiukan ikävä käydä.
Kyllä koti on siellä missä sydän on, rohkeasti pakkaamaan ja muutto uuteen.