Olen elänyt parikymppisestä asti lyhyissä suhteissa. Pisin suhteeni on kestänyt 2 vuotta. Pari vuoden suhdetta ja lukemattomia lyhyempiä. Mielenkiintoisen naisen tavattuani alku menee monesti hyvin, mutta jo parin kuukauden kuluttua tulee yleensä ero. Noin puolet suhteista olen halunnut itsekin lopettaa, mutta usein olen tullut jätetyksi. Olen ollut komennustyössä viimeiset 6 vuotta, mutta harvoin sitä on mainittu eron syyksi.. Olen mielestäni ihan ok-näköinen ja kokoinen. Minulla on muutama ystävä enkä ole ns. laumahenkinen, vaan viihdyn myös yksikseni.. Olen kiinnostunut taloudesta ja sijoittamisesta, jota teen harrastuksena työn ohessa. Olen suht raitis ja savuton. Muuten tunnen olevani onnellinen ja olen hoitanut asiani hyvin. Vain mieletön kaipuu suhteeseen, joka kestäisi loppuiän, lapsineen kaikkineen, saa minun mieleni onnettomaksi. Mistä saisin apua, haluaisin muuttua ihmisenä sellaiseksi, että löytäisin vakituisen kumppanin itselleni.
Niin monesti olen ihastunut ja rakastunut, mutta lopulta tullut jätetyksi, että vika on varmasti minussa.. En vain keksi millään, että mikä minussa mättää. Olen kysynyt exiltäni asiasta, mutta kukaan ei ole nimennyt mitää ominaisuutta minussa, mikä johti eroon.. Komennustyötkin olen ollut valmis lopettamaan suhteen takia..
Niin monesti olen ihastunut ja rakastunut, mutta lopulta tullut jätetyksi, että vika on varmasti minussa.. En vain keksi millään, että mikä minussa mättää. Olen kysynyt exiltäni asiasta, mutta kukaan ei ole nimennyt mitää ominaisuutta minussa, mikä johti eroon.. Komennustyötkin olen ollut valmis lopettamaan suhteen takia..
Vastaukset 15
Vanhimmat
se tunnettu elokuvaohjaaja joka sanoi kerran että "onnella on hirvittävän suuri merkitys parisuhteen onnistumisessa"
Se muuten pitää paikkansa.
Parisuhde on niin pitkälle kahden ihmisen kauppa että ilman hyvää tuuria ja kovaa työtä se ei vaan kestä.
Ei meissä ihmisissä ole mitään yksittäistä vikaa jonka vuoksi meidän parisuhteet ei onnistu. Meidän parisuhteet ei onnistu sen takia että molemmissa suhteen osapuolissa on vikoja joita ei pystytä sovittamaan yhteen. Kompromissina.
Kukaan ei ole yksin syyllinen.
Ja jos maailmassa on 8 miljardia ihmistä, voidaan sanoa että neulaa heinäsuovasta me kaikki tässä etsitään. Mutta ei saa lannistua.
Kaikki kokemukset opettaa, ja niistä menneistä pitää ottaa oppia. Itse olen ikätoverisi ja takana samanlainen tarina; ihan niin kuin kaikilla muillakin on. On ollut suhteita ja ei ole ollut suhteita, olen ollut itse jätetty tai jättäjä jne. Sitähän tämä eläminen on.
Mutta yritän silti nauttia jokaisesta uudesta ihmisestä jonka tapaan, ja heittäytyä uusiin suhteisiin avoimin mielin. Eikä sitä auta murehtia että kestääkö tämä vai eikö se kestä, siitä ei tiedä kukaan etukäteen. Pitää olla rohkeutta ja uskallusta.
Joten pää pystyy kuomaseni ja jatka vain etsiskelyä. Jotkut löytää vaan onnen aiemmin kuin toiset.
Ja sitten on tietenkin vielä se hyvä onni josta se elokuvaohjaajakin puhui :-)
Sait minut heti paremmalle tuulelle! Olet mahtava Suvi!
En ole asiantuntija, mutta lueskelin tällaista "hömppää" hiljattain. Eli sen perusteella lyhyet suhteet päättyy helposti siihen miehen osalta, että ei selviä naisten tietoisesti tai alitajuntaisesti tekemistä "testeistä". Jotka alkavat ilmetä muutaman viikon seurustelun jälkeen. Eli jos luet seuraavan linkin, niin löydätkö samoja tunnusmerkkejä suhteistasi.
Teskti englanniksi, mutta varmaan komennusmieheltä taittuu :-)
http://www.kissmegoodnight.com/dating-advice-and-tips/dating-tips-women-test-men.shtml
Se naisten testijuttu kyllä on varmasti totta. Minua on aina sanottu suhteessa kiltiksi, poikkeuksetta. Pisimmässä suhteessani tosin aloin ottaa "miehen paikkaa" perheessä. Suhde pysyi tuoreena koko sen keston, kunnes sain pidemmän komennuksen ulkomaille ja naiseni ihastui/rakastui työkaveriinsa. Viimeinen kesti pari kk ja näin jälkeen päin tunnistan naisen toimia testeiksi. Hän esimerkiksi kysyi mielipidettäni eräistä kengistä, jotka näki kaupassa. Parin päivän kuluttua hän ilmoitti menevänsä ostamaan ne ja tarkkaili hyvin tarkasti käytöstäni. Kilttiyttäni jopa kannustin ostamaan ne kengät. Opin ehkä kotona liian kiltiksi, kun siellä ei ollut miehen mallia tarjolla. En ehkä uskalla sanoa hylkäämisen pelossa mielipiteitäni.. Siihen on tultava muutos!
Yieks, toivoin melkein että olisit sanonut että paskapuhetta tuollaset teoriat... Kai se pitää alkaa itsekin kiinnittää huomiota paremmin.
Mikä tuossa kenkäepisodissa oli muuten sitä itse testiä. Oliko sinulla alkuun negatiivinen tai eriävä mielipide jonka muutit vai ostiko yhteisillä tai sinun rahoilla tms ?
Tapaus sattui n. 1 kk ensitapaamisen jälkeen:
Nainen meni kenkäkaupassa katselemaan saappaita itselleen. Minusta eräässä hyllyssä oli monet hyvännäköiset kengät. Hän poimi hyllystä mielestäni ehkä rumimmat kengät ja kääntyi minuun, kysysen, että mitä mieltä olin niistä?
Sanoin, etten pitänyt niistä. Sen jälkeen hän ilmoitti, että ne olivat hänen mieleen. Parin päivän kuluttua hän sanoi menevänsä ostamaan ne, samalla tarkkaillen reaktiotani tarkkaan. En uskaltanut enää pitää omaa mielipidettäni, vaan alistuin mukisematta ja jopa yllytin ostamaan ne..
Monissa suhteissa, joissa minä olen ollut jättävä osapuoli, olen sanonut mielipiteeni hyvin päättäväisesti kaikista arkisista asioista. Kun suhteen jatkolla ei ole ollut minulle suurtakaan merkitystä, niin olen uskaltanut olla oma itseni. Hyvin monesti nainen on taas ollut pahoillaan ja jopa jäänyt roikkumaan suhteen päätyttyä.. Kerrankin kesti 3 kk, ennenkuin pääsin eroon eräästä naisesta, joka otti yhteyttä eron jälkeen todella tiuhaan ja tunnusti rakkauttaan..
Mietin eilen ystäväpiiriäni ja totesin hämmästyttävän asian: ne suhteet, joissa mies on vahva ja sanoo aina reippaasti mielipiteensä ja "määrää" yhteisistä asioista, ovat ehdottomasti pitkäikäisempiä suhteita.
Miksi naiset rakastuvat aina renttuihin? No siksi, kun rentut ovat tottuneet tekemään mitä huvittaa, muita kuulematta.
Olin pudota penkiltä, kun luin sen jutun naisten tekemästä "testistä". Se sopi niin valtavan hyvin minun kokemuksieni kanssa yhteen.
Pisin suhteeni alkoi sillälailla, ettei minulla ollut alkuun oikein tunteita naista kohtaan, ja kerroin jopa ystävilleni ja tutuille, että ero tulee pian.. Oltuani määrätietoinen ja vahva mielipiteissäni sai aikaan sen, että nainen rakastui silmittömästi.. Silloin minunkin tunteeni heräsivät ja siitä tuli upea suhde. Ei suhde tosin kestänyt, kuin pari vuotta, mutta kumminkin suuri edistys minulle. Suhteen loppuminen oli omaa typeryyttäni, kun suostuin lähtemään aivan liian kauaksi aikaa ulkomaankomennukselle. Mutta ollessamme yhdessä huomasin, että minustakin on pitkään suhteeseen ja viihdyn sellaisessa paremmin, kuin sinkkuelämässä.
Olen alkanut miettiä komennushommien lopettamista vakavasti. Ja varmaan teenkin sen lähitulevaisuudessa.
Olen saanut tärkeän opetuksen: aina pitää pyrkiä olemaan oma itsensä!
Eli nainen selvästi testasi, että onko minulla kanttia pysyä kannassani. Myös toiselta kannalta ajateltuna saattoi testata, että välitänkö hänen olkonäöstään vai onko saman tekevää minulle, miltä hän näyttää. Joskus hän jopa sanoi ääneen, kun keskustelimme rakkausteemasta, että viha ei ole rakkauden vastakohta. Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta.
Mä seurustelin jokin aika sitten yhden miehen kans, joka oli ihan täysin mun vastakohta. Me kiisteltiin leikkisästi joka asiasta - mitä sitten, vaikka se ei tykännyt mun hiuslenksuista, mä itse pidin niistä ja se riitti. Enkä mä koskaan pitänyt siitä, mistä se piti - juttu toimi silti ihan loistavasti.
Eiköhän se ole niin että molempien pitää olla vain sitä mitä on, ja sanoa mielipiteensä. Tuskinpa tähän maailmaan turhaan erilaisiksi yksilöiksi on synnytty.
Oletko muuten miettinyt enemmänkin tuota kiltin miehen syndroomaa? Ehkä naiset alitajuisesti etsivät kilttiä miestä mutta sitten sellainen ei kelpaakaan pidemmän päälle. Ei ole haastetta tai vastaavaa tarpeeksi. Itse kyllä olen ehkä pikkuhiljaa kyllästymässä renttumiehiin niin paljon, että ottaisin mielihyvin kiltin, uskollisen, ehkä jopa vähän "nössykän" miehen itselleni jos saisin hänestä pitkäaikaisen kumppanin. Minulla kun ei ole renttujen kanssa juurikaan synkannut koskaan pitkään.. :(
Hyvää tekstiä, ja tunnistan useita omalle kohdalleni sattuneita tapahtumia.
Itselläni on takana kaksi neljän vuoden seurustelua joista jälkimmäinen päättyi 2,5 vuotta sitten. Tuona aikana olen tavannut todella suuren määrän naisia joista on kehkeytynyt useampi parin kuukauden "seurustelu".
Omituista näissä on ollut se, että naiset joista itse en ole ollut kiinnostunut ovat ajoittain muodostuneet oikein maanvaivoiksi rakkaudentunnustustensa ja tekstiviestitulviensa kanssa. Ja toisaalta ne naiset joista itse olen innostunut ovat melko pian antaneet minulle kenkää.
Olenkin päätynyt siihen lopputulemaan, että naiset pitävät siitä että heitä kohdellaan välinpitämättömästi ja hiukan epäystävällisesti. Se saa naiset jostain syystä syttymään. Ja auta armias kun yrität olla ystävällinen ja ehkä jopa ilmaiset kiinnostuksesi edes jollain hyvin hillityllä tavalla niin aivan varmasti toisen osapuolen kiinnostus haihtuu.
Suureksi harmikseni olen huomannut kiinnostuneeni naisesta jonka tapasin kuukausi sitten. Vahingoista viisastuneena yritänkin käyttäytyä välinpitämättömästi ja kylmästi, mutta se on pirullisen vaikeaa kun on tosissaan kiinnostunut toisesta.
itsella samaa ongelmaa, tosin suhteet yleensä kestäneet vähintään vuoden eikä yhtäkään parinviikon suhdetta ole ollut, en kyllä pidä 2viikon suhdetta suhteenakaan vaan vain pelkkänä tutustumis kautena ja jos ei synkkaa niin elämä jatkuu sen kummempia miettimättä. Elikkäs olen sellainen tyyppi ketä tykkää reissata, kuljeskella ulkona ja nautin myös ihan kahden keskeisestä olemisesta sohvan pohjalla, omia harrastuksia on enkä roiku naisessani kokoaikaa, sanon erittäinkin suoraan oman mielipiteeni jos ei joku miellytä niin sen osaan kyllä mainita ehkä turhan räväkästikin. olen hellä ja tunteikas, joskus dominoiva sängyssä. puhun joskus rivoja ja osaan myös mainita asiat hellätunteisesti. itse rakastun naisessa sen olemukseen enkä sen ulkonäköön, en ole pinnallinen ihminen. osaan sitä sun tätä ja jos joku asia ei ole ennaltaan tuttu niin tutkin ja opettelen sen että en ole mikään osaamaton tumpelo. pidän ulkonäöstäni huolta. näistä kaikista huolimatta en vain käsitä miksi suhteeni ei kestä pitkään, en ymmärrä mitä naiset oikeasti etsii parisuhteelta, osaan olla hauska, en ole tylsä, olen miellyttävän näköinen ja huomaavainen. suhteet yleensä loppuu siihen että he löytävät baarista tai harrastuksistaa uuden mielenkiintoisemman ihmisen tai muuten vaa nheidän tunteensa ovat lakanneet. olenko vain normaalia huonotuurisempi mies vai niin sokea että en osaa etsiä itselleni sopivaa naista?
Miehenä ei voi juuri syyttää itseänsä, naisilla on niiin paljon vaihtoehtoja miesten suhteen että he pystyvät valikoimaan heti sillä sekunnilla jos vähänkin tylsistyvät suhteeseen.
Jos nainen tekee tinderin niin siellä on satoja tapaamishalukkaita miehiä odottamassa.
Olen kysynyt tätä monta kertaa ennenkin: Ihastutko ihmisessä sellaisiin piirteisiin, jotka eivät ole otollisia pitkää suhdetta ajatellen?
Noin muuten epäilen jätetyksitulemisen syyksi, aivan kuin sinä itsekin, liikaa kiltteyttä. Miehelle on eduksi vahva oma tahto, vaikka se välillä kiistoja aiheuttaisikin.
tässä on sinänsä pointti. mies esittää suhteen alussa jotain mitä se ei oikeasti ole, nainen ihastuu ja huomaa yhtäkkiä miten ihminen muuttuu ja miettii onko tämä sittenkään se ketä minä haluan. itse pyrin aina olemaan alussa oma itseni mutta väki päkollakin sitä tulee intouttaan olemaan vähän liikaa hyvä
Ei kannata mennä vakavaan suhteeseen. Sen olen elämäni aikana todennut. Pelkkä seksisuhde on paras.