Viime viikonloppuna olin taas hiukan kierroksella. Aloitin perjantaina ja heti alkuillasta tulin istuneeksi joskus aiemminkin tavanneeni naisen kanssa samaan pöytään. Ei me koskaan ennen olla sen enempää ja vakavammin keskusteltu, mutta kuitenkin jotakin pientä huulenheittoa ja vähän kohteliaisuuksia. Nyt kuitenkin alkoi juttu luistaa todella hyvin ja ajatuksemme kohtasivat joka käänteessä. Istuimme koko perjantai-illan yhdessä ja juttelimme aika syvällisiäkin. Kännissä emme olleet kumpikaan. Illalla saatoin ROUVAN kotiovelleen ja siinä tietenkin sellainen pieni hyvänyön suukko. Mutta sitten räjähti ja suutelu muuttui aika kiihkeäksi. No – päättyi kuitenkin siinä ovella ja lähdin kotiin ja niin meni hänkin.
Lauantaina ilman mitään erillistä sopimista ajauduimme samaan paikkaan taas ja jatkoimme hyvää jutustelua ja kaikki meni todella hyvin. Ilta kääntyi yöksi ja tuli taas aika lähteä kotia kohti. Kävelimme pienen tovin kunnes jotenkin tuli mieleeni ehdottaa pientä drinkkiä vielä kotonani (asun yksin). Siitä sitten koroilla ympäri molemmat ja uusi suunta. Menimme sisään. Kello oli jotakin hieman yli puolen yön. Joimme parit drinkit ja kuuntelimme musiikkia. Jokin kyllä puhisi sisälläni, mutta yritin hillitä itseni ja käyttäytyä ihan fiksusti. Juttelimme niitä näitä. Pian naisen käsi tavoitti oman käteni ja tunsin pientä kramppia molempien käsissä. Emme puhuneet mitään, vaan suutelimme aluksi hillitysti. Suutelu muuttui rajummaksi samaan tahtiin, kuin hengityksemme kiihtyi. Pian olimme toisissamme kiinni ja toinen toistemme sylissä. Edelleenkään emme puhuneet mitään, vaan nautimme toisistamme ja meistä yhdessä. Arvata sopii, mitä sitten tapahtui. Mahtavaa ja jotakin ihan erilaista, kuin koskaan ennen. Katsoimme toisiamme syvälle silmiin ja nautimme jokaisesta hetkestä. Ajan kuluttua raukeina olimme vierekkäin ja silittelimme toisiamme hiljaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen kysyin jotakin, että mitähän nyt tapahtui? Ystävä oli edelleen hiljaa, hymyili ja pörrötti päätäni. Tulihan se vastauskin sitten tovin kuluttua ja hän sanoi aivan hiljaa että oli todella mahtava olo ja että hän ei olisi tehnyt tätä mitenkään tarkoituksella tai vahingossa, vaan että oli juuri oikea tunnelma ja oikea hetki. Kumpikaan meistä ei katunut tapahtunutta, vaan päinvastoin olimme molemmat saaneet yhden uuden hyvän kokemuksen.
Juttelimme hetken ja sitten suihkuun ja pukeutumaan. Vielä miedot drinkit ja halausta. Viimein lähdimme ulos ja saatoin hänet kotiovelle. Kello oli tuossa lähellä neljää. Suukko huulille ja hyvät yöt ja suunta molemmilla kohti kotia.
Sunnuntaina näin hänet sattumalta ja sovimme jatkosta, eli tapaamme ensi viikonloppuna uudelleen. Mitään sitoutumista ei ole tapahtunut, molemmat jatkavat omaa elämäänsä ja toiveissa on, että polkumme kohtaisivat toisinaan…
Nyt sitten kysyn, että kuinka suuren rikoksen olen tehnyt, onko enää mitään toivoa selvitä elämästä, pitäisikö pyöriä tervassa ja höyhenissä??
Itse olen kuitenkin ihan tyytyväinen.
Lauantaina ilman mitään erillistä sopimista ajauduimme samaan paikkaan taas ja jatkoimme hyvää jutustelua ja kaikki meni todella hyvin. Ilta kääntyi yöksi ja tuli taas aika lähteä kotia kohti. Kävelimme pienen tovin kunnes jotenkin tuli mieleeni ehdottaa pientä drinkkiä vielä kotonani (asun yksin). Siitä sitten koroilla ympäri molemmat ja uusi suunta. Menimme sisään. Kello oli jotakin hieman yli puolen yön. Joimme parit drinkit ja kuuntelimme musiikkia. Jokin kyllä puhisi sisälläni, mutta yritin hillitä itseni ja käyttäytyä ihan fiksusti. Juttelimme niitä näitä. Pian naisen käsi tavoitti oman käteni ja tunsin pientä kramppia molempien käsissä. Emme puhuneet mitään, vaan suutelimme aluksi hillitysti. Suutelu muuttui rajummaksi samaan tahtiin, kuin hengityksemme kiihtyi. Pian olimme toisissamme kiinni ja toinen toistemme sylissä. Edelleenkään emme puhuneet mitään, vaan nautimme toisistamme ja meistä yhdessä. Arvata sopii, mitä sitten tapahtui. Mahtavaa ja jotakin ihan erilaista, kuin koskaan ennen. Katsoimme toisiamme syvälle silmiin ja nautimme jokaisesta hetkestä. Ajan kuluttua raukeina olimme vierekkäin ja silittelimme toisiamme hiljaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen kysyin jotakin, että mitähän nyt tapahtui? Ystävä oli edelleen hiljaa, hymyili ja pörrötti päätäni. Tulihan se vastauskin sitten tovin kuluttua ja hän sanoi aivan hiljaa että oli todella mahtava olo ja että hän ei olisi tehnyt tätä mitenkään tarkoituksella tai vahingossa, vaan että oli juuri oikea tunnelma ja oikea hetki. Kumpikaan meistä ei katunut tapahtunutta, vaan päinvastoin olimme molemmat saaneet yhden uuden hyvän kokemuksen.
Juttelimme hetken ja sitten suihkuun ja pukeutumaan. Vielä miedot drinkit ja halausta. Viimein lähdimme ulos ja saatoin hänet kotiovelle. Kello oli tuossa lähellä neljää. Suukko huulille ja hyvät yöt ja suunta molemmilla kohti kotia.
Sunnuntaina näin hänet sattumalta ja sovimme jatkosta, eli tapaamme ensi viikonloppuna uudelleen. Mitään sitoutumista ei ole tapahtunut, molemmat jatkavat omaa elämäänsä ja toiveissa on, että polkumme kohtaisivat toisinaan…
Nyt sitten kysyn, että kuinka suuren rikoksen olen tehnyt, onko enää mitään toivoa selvitä elämästä, pitäisikö pyöriä tervassa ja höyhenissä??
Itse olen kuitenkin ihan tyytyväinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
..ei kannata lähteä pyörimään tervaan ja höyheniin :).
Itse olen suhteessa varattuun mieheen, ja raskaana. Tai isä-ehdokkaita on kaksi. Mutta tämä toinen on joka vei jalat altani.
Tapailemme edelleen. Hän ei ole jättämässä perhettään. Emme vaan pysty luopumaan toisistamme.
Kai sitä täytyy ottaa kaikki irti elämästä. Kerranhan täällä vain ollaan.