Pitkä tarina mahdollisimman lyhyesti: olen ihan saatanan lätkässä erääseen tummaan komistukseen. Juttumme oli tuossa syksyllä useamman kuukauden jonkinasteisella tauolla, mutta nyt kevään lähestyessä yhteydenpito on jälleen tiivistynyt.
Ongelmani on seuraavanlainen. Pelkään että annan puhelimessa itsestäni tyhmän kuvan. Tämä on todella sellainen juttu joka häiritsee minua. Mies on erittäin sanavalmis, hauska ja muutenkin hyvä keskustelija. Itse en sen sijaan pysty tekemään juuri muuta kuin huokailemaan ihastuneena jotain tyyliin "niin", "joo" ja "hmmm". En vaan yksinkertaisesti saa sanottua mitään edes etäisesti fiksua, vaikka tiedänkin olevani ihan älyllinen olento. Olen niin hänen äänensä ja juttujensa lumoissa, etten pysty reagoimaan mitenkään hänen sanomisiinsa saati sitten että keksisin itse jotain hyvää keskustelunaihetta.
Naisilta kaipaisin tähän ongelmaan jotain vinkkejä, sillä en usko olevani kaikkien aikojen ainoa nainen joka on niin ihastunut mieheen, että muuttuu tämän seurassa sellaiseksi kuolaavaksi vihannekseksi.
Miehiltä sen sijaan kaipaisin kommenttia tuohon, että pidättekö naista ihan vajaana jos hän ei pysty seurassanne mihinkään hirvittävän henkevään keskusteluun? Vai osaatteko aavistaa, että nainen taitaa vain olla niin ihastunut teihin ettei oikein osaa rentoutua seurassanne??
Ongelmani on seuraavanlainen. Pelkään että annan puhelimessa itsestäni tyhmän kuvan. Tämä on todella sellainen juttu joka häiritsee minua. Mies on erittäin sanavalmis, hauska ja muutenkin hyvä keskustelija. Itse en sen sijaan pysty tekemään juuri muuta kuin huokailemaan ihastuneena jotain tyyliin "niin", "joo" ja "hmmm". En vaan yksinkertaisesti saa sanottua mitään edes etäisesti fiksua, vaikka tiedänkin olevani ihan älyllinen olento. Olen niin hänen äänensä ja juttujensa lumoissa, etten pysty reagoimaan mitenkään hänen sanomisiinsa saati sitten että keksisin itse jotain hyvää keskustelunaihetta.
Naisilta kaipaisin tähän ongelmaan jotain vinkkejä, sillä en usko olevani kaikkien aikojen ainoa nainen joka on niin ihastunut mieheen, että muuttuu tämän seurassa sellaiseksi kuolaavaksi vihannekseksi.
Miehiltä sen sijaan kaipaisin kommenttia tuohon, että pidättekö naista ihan vajaana jos hän ei pysty seurassanne mihinkään hirvittävän henkevään keskusteluun? Vai osaatteko aavistaa, että nainen taitaa vain olla niin ihastunut teihin ettei oikein osaa rentoutua seurassanne??
Vastaukset 12
Vanhimmat
*MIEHEN LOGIIKKA* palstalla? Hus, pois! :)
Kyllä itse ainakin miehenä melko hyvin aavistan, että johtuuko naisen harvapuheisuus siitä etten kiinnosta häntä vaiko siitä että minä todellakin kiinnostan häntä kovastikin.
Puhelimessa sen huomaaminen voi toki olla hieman vaikeampaa. Kasvokkain kun ollaan niin sen päätteleminen on paljon helpompaa. Joskus on käynyt niin, että olen ollut naisen kanssa kahvilla ja olen siinä jutellut niitä näitä, mutta nainen ei saa sanottua juuri mitään. Mutta nainen kuitenkin katsoo minua ja hänen silmissään käy aina välillä sellainen intensiivinen katse. Ja välillä huulilla käy pieni hymy...
Tällaiset merkit esimerkiksi ovat sellaisia joista päättelen, että naisen hiljaisuus ei suinkaan tarkoita sitä että olisin hänen mielestään jotenkin tylsä ja vastenmielinen.
Mutta en sitten tiedä, että miten tuo ihastuksesi tulkitsee niitä ihastuneita huokauksiasi. Enpä kuitenkaan usko että hän pitäisi sinua mitenkään tyhmänä. Tuskin hän siinä tapauksessa jaksaisi pitää sinuun yhteyttä. Voihan olla että se mies aavistaa sinun olevan kiinnostunut. Yritä vaan rentoutua äläkä mieti niin kovasti että mitä se mies mahtaa sinusta ajatella. Luota siihen, että mies on kiinnostunut sinusta juuri sellaisena kuin olet. Luota siihen että miestä kiinnostaa sinun kuulumisesi ja ajatuksesi ja mielipiteesi.
miehiäkin. Yks tykkää äidistä toinen tyttärestä. Yksi puheliaasta toinen hiljaisemmasta..
"Mies on erittäin sanavalmis, hauska ja muutenkin hyvä keskustelija. Itse en sen sijaan pysty tekemään juuri muuta kuin huokailemaan ihastuneena jotain tyyliin "niin", "joo" ja "hmmm"."
Itseasiassa tuollaisessa tilanteessa on jomman kumman pakko sanoa jotain, ehkä ei niin kovin fiksuakaan, mutta hiljaa möllöttäminenkään ei kovin sosiaalista ole.
"Vai osaatteko aavistaa, että nainen taitaa vain olla niin ihastunut teihin ettei oikein osaa rentoutua seurassanne??"
Itse en ainakaan, johtuen ehkä siitä, että tuskinpa kukaan nainen niiiiiin ihastunut minuun olisi, että sanattomaksi menisi.
"virnistää"
..siis,että menisinkö sanattomaksi..
Toihan oikeastaan selittää sen, miksi naiset ei puhu mulle: ne on niin ♥ meitsiin, ettei ne saa sanaa suustaan. Damn.
Muu teksti ei tule ulos:)
tutustutte paremmin.
Noin voi käydä vanhemmallekin tyttöselle, jos vain oikeanlainen komistus vastaan kävelee ;)
Mikä sopii yhdelle ei välttämättä onnistu toiselta, siksi en osaa muuta neuvoa, kuin että ole oma itsesi.
Jos mies ei tajua, ehkei hän olekaan sinulle sopiva...
No en itsekään ihan mikään 15 vee neitsyt ole. Nyt on vaan niin upea mies kiikarissa, että hiljaiseksi vetää tällaisen vähän kokeneemmankin naisen. =))
Pelkään vaan just sitä, että mies ei jaksa tutustua minuun paremmin, jos en äkkiä pääse eroon tästä jännittämisestäni. Tuskin kukaan jaksaa kauaa katsella naista, joka ei saa suustaan mitään fiksua tai hauskaa. Mutta kun se johtuu vaan siitä että mä jäädyn aina ihan täysin kun kuulen tämän miehen äänen tai näen hänen kasvonsa! Sitten joskus seuraavana päivänä yksin kotona tulee mieleen, että ai niin joo, olisin voinut sanoa vaikka sillä tavalla ja olisin voinut ehdottaa vaikka jotain sellaista jne. jne.
Pakko sanoa, että et ole yksin ongelmasi kanssa. Tosin ratkaisua mulla ei ole tarjolla... Ja tätä on mun kohdalla jatkunut kuukausia, kun niin harvoin nähdään tämän henkilön kanssa. Putoan edelleen aikamoisiin jääsyövereihin ja seuraavana päivänä morkkistelen, miksi en taaskaan osannut sanoa yhtään mitään fiksua ja järkevää. Ja pidän itseäni melko älykkäänä kuitenkin ;)
Joskus kun olen yrittänyt skarpata ja "olla oma ihana fiksu itseni", se on johtanut suunnilleen katastrofiin. Olen jotakuinkin lähtenyt väittelylinjalle, etten TAAS kuulostaisi myötäilevältä vihannekselta ja se on johtanut siihen, että olen suunnilleen väittänyt mustaa valkoiseksi, enkä ole antanut mahdollisuuksia harmaan sävyihin. Mies pitää minua varmaan melkoisen.. no jos ei ihan tyhmänä, niin ainakin outona. Tyhmää. Taidan sittenkin olla oikeasti tyhmä ;)
Kerro miten asia on. Itse olen kuullut vasta vuosia jälkikäteen opiskelukavereiden olleen minuun aikanaan ihastuneita. Eivät vain saaneet sanaa suustaan ja minä kuvittelin, ettei kiinnosta.
Harva viitsii pitää yhteyttä, jos ei saa mitään vastakaikua.
...on kyllä aika rajoittunut väline, joten kannattaa jollain keinolla varmistella, että sun fiilikset menevät oikein ymmärrettyinä perille.
Silmätysten välittyy niin paljon kaikenlaista, että se mitä sanotaan tai sanotaanko juurikaan mitään, ei välttämättä ole niin oleellista. Mun mielestä eräs viime kuukausien sööteimmistä keskusteluista oli juuri sellainen, josta jäi mieleen lähinnä se, miten vastapäiset verhotkin varmaan heiluivat sen tytön silmäripsien hurjan räpseen johdosta.