Tässä gallup naisille:
Millainen nainen olit nuorena (/olet tällä hetkellä)?
a) Etsit jo teininä kiihkeästi aviomiestä. Olit huolissasi, löydätkö ajoissa sopivan. Perheen perustaminen oli sinulle itsestäänselvyys, ja lapset halusit jo nuorena.
b) Avioliitto kuului suunnitelmiisi itsestäänselvästi, mutta myöhemmässä vaiheessa. Sopivan miehen löytyminen ajoissa oli tärkeää.
c) Et miettinyt naimisiinmenoa/perheenperustamista erityisemmin. Ajattelit, että jossakin vaiheessa se oikea varmasti osuu kohdalle. Et vielä ajatellut tarkemmin haluatko lapsia vai et. Siirsit nämä pohdinnat tulevaisuuteen, koska ajattelit, että kaikki aikanaan. Saatoit ahdistua tilanteessa, jossa nämä asiat eivät olleet toteutuneet elämässäsi 35 ikävuoteen mennessä.
d) Et haaveillut koskaan naimisiinmenosta/perheenperustamisesta. Et tehnyt suunnitelmia näiden asioiden oalta ollenkaan. Et ottanut mitään paineita näistä asioista. Annoit silti mahdollisuuden sille, että voit haluta joskus näitä asioita, mutta hyväksyit myös mahdollisuuden, että nämä asiat eivät toteudu elämässäsi.
e) Jos nuorena tiesit, että et tule koskaan menemään naimisiin/perustamaan perhettä. Asia oli sinulle päivänselvä. Et ole koskaan muuttanut mieltäsi näiden asioiden suhteen.
Pelkän kirjaimen valitsemisen lisäksi, kerro myös minkä ikäinen olet, ja miten elämäsi on mennyt, ja onko se vastannut odotuksiasi näiden asioiden osalta. Ja kerro lisäksi ihan mitä vain muuta kiinnostavaa :)
Millainen nainen olit nuorena (/olet tällä hetkellä)?
a) Etsit jo teininä kiihkeästi aviomiestä. Olit huolissasi, löydätkö ajoissa sopivan. Perheen perustaminen oli sinulle itsestäänselvyys, ja lapset halusit jo nuorena.
b) Avioliitto kuului suunnitelmiisi itsestäänselvästi, mutta myöhemmässä vaiheessa. Sopivan miehen löytyminen ajoissa oli tärkeää.
c) Et miettinyt naimisiinmenoa/perheenperustamista erityisemmin. Ajattelit, että jossakin vaiheessa se oikea varmasti osuu kohdalle. Et vielä ajatellut tarkemmin haluatko lapsia vai et. Siirsit nämä pohdinnat tulevaisuuteen, koska ajattelit, että kaikki aikanaan. Saatoit ahdistua tilanteessa, jossa nämä asiat eivät olleet toteutuneet elämässäsi 35 ikävuoteen mennessä.
d) Et haaveillut koskaan naimisiinmenosta/perheenperustamisesta. Et tehnyt suunnitelmia näiden asioiden oalta ollenkaan. Et ottanut mitään paineita näistä asioista. Annoit silti mahdollisuuden sille, että voit haluta joskus näitä asioita, mutta hyväksyit myös mahdollisuuden, että nämä asiat eivät toteudu elämässäsi.
e) Jos nuorena tiesit, että et tule koskaan menemään naimisiin/perustamaan perhettä. Asia oli sinulle päivänselvä. Et ole koskaan muuttanut mieltäsi näiden asioiden suhteen.
Pelkän kirjaimen valitsemisen lisäksi, kerro myös minkä ikäinen olet, ja miten elämäsi on mennyt, ja onko se vastannut odotuksiasi näiden asioiden osalta. Ja kerro lisäksi ihan mitä vain muuta kiinnostavaa :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mukailtu D.
Et haaveillut koskaan naimisiinmenosta/perheenperustamisesta. Et tehnyt suunnitelmia näiden asioiden osalta ollenkaan. Et ottanut mitään paineita näistä asioista.
Annoit silti mahdollisuuden sille, että voisit haluta joskus näitä asioita, mutta pidit myös mahdollisena sitä, ettet alkaisi haluta näitä asioita myöhemminkään.
Mukailtu E.
Jos nuorena aavistit, että et tule koskaan menemään naimisiin/perustamaan perhettä. Asia oli sinulle jotenkin päivänselvä. Et ole koskaan muuttanut mieltäsi näiden asioiden suhteen.
Näin ollut, näin mennyt. Ympäristön painostus muihin suuntiin on ollut kovaa, mutta ei ole koskettanut sisäistä ääntäni.
Olen muutaman vuoden vanhempi kuin sinä. Mukailemasi
d-vaihtoehto sopii myös minuun.
Olen sinua juuri sen verran vanhempi, että pahin painostus on kohdaltani ohi; hyvin jännä on ollut huomata, miten ympäristö on reagoinut elämäntilanteitteni muuttumisiin. Olen saanut joskus vihat niskaani vain siksi, että en taivu "perinteisen naisen" rooliin.
Minulla on useampi avoliitto takana, ja nyt menossa taas uusi suhde.
En ole seurustellessani ajatellut niin pitkälle, että tuon kanssa menen naimisiin. Tiedä sitten, kun Se Oikea tulee vastaan, esim. nyt ehkä salaa taustalla haaveilen. En ole varma.
Vielä joku aika sitten olin 98% varma etten halua lapsia. Nyt olen sisäistänyt sen tiedon että mieheni, kuka se ikinä tulee olemaan (jos tulee), todennäköisesti haluaa.
Itselläni ei siis yhäkään ole tarvetta lisääntyä enkä pidä lapsista, mutta kai se pitää alkaa asennoitumaan niin että joskus..
Olen aina ollut varma siitä että haluan joskus naimisiin ja lapsiakin, mutten ole ottanut siitä mitään "paniikkia". Olen siis nyt 19-vuotias ja löysin jo nuorena poikaystävän, jonka kanssa luulin viettäväni loppuelämäni mutta sukset meni kuitenkin lopulta ristiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen. Nyt minulla on uusi poikaystävä jonka kanssa ollaan puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta, mutta emme halua kuitenkaan kiirehtiä tai hätiköidä mitenkään. Itse haluaisin ensimmäisen lapseni siinä 25-vuotiaana.
Olen 26, enkä vieläkään haaveile naimisiinmenosta tai perheenperustamisesta. Kieltämättä viimeaikoina olen ajatellut, että olisihan se kiva, jos olisi joku turvana ja tukena. Käytännössä olen alkanut kuitenkin valmistautumaan vanhanpiian elämään. Lapsista en ole oppinut ikinä pitämään.
vaihtoehto D, en ole koskaan miettinyt eikä suunnitellut naimisiinmenoa. Sit olen kaksi kertaa perunut häät viime hetkellä, kumppani tuntui väärältä. Nyt olen naimisissa ja onnellinen kolmen lapsen äiti. Löysin ihan sattumalta itselleni elämänimiehen :) vaikka en ole etsinytkään. Olen nyt 28 vuotias, naimisissa 6 vuotta.
Sinäpä olet lyhyen elämäsi aikana ehtinyt monenmoista! Olit kategoriassa d - ja yht'äkkiä oletkin vaimo ja kolmen lapsen äiti :) Elämä yllättää - onnitteluni!
ymmärrää miten näin tässä kävi ;)
f) Teininä minä vain piirsin ja kirjoitin.
Kaksikymppisenä kuvittelin ensirakkauteni kohdatessani että tämän kanssa naimisiin, kolme lasta, ok-talo ja kaikki ne muut remppeet niin kuin asiaan kuului. Jonkin ajan kuluttua huomasin olevani kuitenkin hiukan vielä keskenkasvuinen ja suunnitelmat muuttuivat.
Tuli kaikkea muuta harrastettua ja kasvettua henkisesti, toivottavasti, ja nyt vois olla paikallaan parisuhde. Mitään en kadu enkä tekisi toisin.
Ikää on enempi kuin 21 vuotta.
Eli vaihtoehto
f) Tiesin jo teininä, että minua varten on joku. Jo 15-vuotiaana ajattelin, etten varmaan hankkisi koskaan lapsia. Naimisiin tulisin menemään.
Nyt 25-vuotiaana neljä pidempää suhdetta takana, tällä hetkellä sinkkuna. Tiedän, että löydän vielä ihanan miehen, jonka kanssa olen elämäni loppuun asti. Ajatukseni lapsista eivät ole muuttuneet, päin vastoin. En todellakaan halua ikinä lapsia, vaikka onhan jotkut heistä ihan suloisia etäältä seurattuna... =) Naimisiin aion mennä.
Kiva kysely... erilainen. =)
että mitään pysyvää et tule elämässäsi saavuttamaan.
jokusen pitkähkön suhteen lisää, mutta oikeaa et löydä.
puuttuvan kategorian, niitä saa laittaa vieläkin lisää, jos siltä tuntuu :)
C kai sopisi parhaiten. Tällä hetkellä avoliitossa, ei vielä kiirusta naimisiin eikä lasten hankkimiseen.
Olen varmaankin jotain C:n ja D:n väliltä... Eli kyllähän minäkin miehen halusin, mutta ainakin nuorempana olin niin über boheemi, että naimisiinmeno ja perheenperustaminen olivat kuin punainen vaate (keskiluokkaista, yäks). Sitten elämä tuli ja vei... Pitkiä suhteita minulla on ollut muutama, mutta niissä ei päästy vielä sitoutumisen syvimmälle asteelle ennenkuin nyt. Arvot ovat keskiluokkaistuneet kummasti ja vaikka ennen inhosin lapsia, nyt haaveilen omasta. Naimisiin mentiin kuukausi sitten, minä 28 v. ja mies 25 v. Eli koskaan ei pidän sanoa ei koskaan.
d) - vaihtoehto oli lähinnä. Tavallaan se on vieläkin... En ole koskaan pitänyt naimisiinmenoa minään elämän päätavoitteena. Voin mennä naimisiin tai olla menemättä ja elää silti parisuhteessa toisen kanssa, kunhan vain on oikea ihminen kyseessä. Ei näitä asioita oikein voi etukäteen suunnitella, enkä haluaisikaan elää minkään valmiin kaavan mukaan.
Olen 25 - vuotias nainen.
"joitain asioita ei kannata suunnitella, ja joitain edes miettiä! - motolla tässä ja tästä eteenpäin
lapset halusin nuorena, kas miestä en.
lapset sain 23 ja 24vuoden iässä, miehen dumppasin heti miten. Lapsia en ole koskaan katunut, miehet ovat osoittautuneet erilailla luusereiksi.
nyt 42v.
Nyt elänyt 15 vuotta avoliitossa ja lapsia ei onneksi halua mieskään.
Emme elä avoliitossa, koska kummallakin on omat asunnot.
Ikää 24 vuotta, seurustelua 4 vuotta. Menemme naimisiin kesällä ilman kirkollisia toimituksia (olemme ateisteja). Lapsista pidän, ja omia haluamme tulevaisuudessa. Ei ole tarvinnut stressata.
Eli ennen D, nyt kun 30 alkaa tulla täyteen niin alkaa olla tuo C ajatuksissa lievästi...
ja kopsasin juttusi miehen logiikkaan.
Sitten vain mielenkiinnolla tutkailemaan, onko miesten vastauksissa merkittävä ero naisiin verrantuna - veikkaanpa että on :)
Koskaan ei ole ollut vauvakuumetta, ei siis vieläkään vaikka kaikki väittivät sen tulevan kun 3-kymppiä tulee mittariin.
Takana kaksi pitkää avoliittoa, tällä hetkellä sinkkuna.
Nyt muuten olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että, en exäni kanssa lapsia edes suunnitellut.
Sen verran kovaa on yh-äitien elämä, kaikella kunnioituksella =)
Ei tullut vauvakuumetta 30-vuotiaana.
Samoin olen kiitollinen, että en ole mennyt 'vahingossa' kenellekään lapsia tekemään. Siinä sitä nyt oltaisi, yh:na tai perheenäitinä...