Olen keväällä 20-vuotta täyttävä nainen. Olen kyllästynyt sinkkuuteen ja haluaisin löytää jonkun tositarkoituksella. En viihdy hirveesti baareissa, käyn tosin koulumme opiskelija bileissä.
Opiskelen insinööriksi, joten koulussa tapaan paljon nuoria miehiä. Olen hieman ujo enkä uskalla mennä jutteleen tuntemattomien kanssa. En tiedä mistä puhuisin ja erityisesti miten aloittaisin keskustelun, mistä puhuisin?
Mistä löytäisin noin 20-23-vuotiaan vapaan, rehellisen, luotettvan nuorenmiehen, joka haluaisi tosissaan seurustella ja olisi valmis vakavaan juttuun. Onko kellään hyviä neuvoja mistä löytäisin ihanan miehen? Miten saan iskettyä sen?
Opiskelen insinööriksi, joten koulussa tapaan paljon nuoria miehiä. Olen hieman ujo enkä uskalla mennä jutteleen tuntemattomien kanssa. En tiedä mistä puhuisin ja erityisesti miten aloittaisin keskustelun, mistä puhuisin?
Mistä löytäisin noin 20-23-vuotiaan vapaan, rehellisen, luotettvan nuorenmiehen, joka haluaisi tosissaan seurustella ja olisi valmis vakavaan juttuun. Onko kellään hyviä neuvoja mistä löytäisin ihanan miehen? Miten saan iskettyä sen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos sä et ihan tyhmä ja hiljainen ole, niin etköhän sä aina keksi jotain puhuttavaa. Vaikkakin vaan opiskeluista tai säästä.
Jos live elämässä tutustuminen on paha este, niin ala sitten chattailemään. Pistä nettiin treffi-ilmoitus tai vastaa miesten ilmoituksiin.
Mä oon nyt jo muutaman vuoden vanhempi ja aiemmin olin sinkku ja olin siihen todella kyllästynyt. Mäkin opiskelen insinööriksi ja koulussa on paljon nuoria miehiä. Ei vaan tuntunu olevan ketään joka ois hetkauttanut. ja olen itsekin ujo (nykyään vähän rohkaistunut). ja koulun pippaloissa tulee käytyä, mut ei baareissa juuri muuten. Baareista ei kyllä yleensä löydäkään semmosta joka ois oikeesti kiinnostunu.
Minustakin tuntui välillä lähes epätoivoiselta, kun en tiennyt mitä vois tehdä. Mutta mulle kävi siten hyvin, että tapasin uuden tyypin koulussa yksissä pippaloissa. katselin häntä heti kun hänet näin. Ja aattelin että onpa ihanan näkönen ja muutenkin sopivan oloinen. Ja vielä ajattelin että en vois koskaan häntä saada. Sitten baariin ehdittyämme hän tuli juttelemaan minulle ja halusi tanssia melkein koko illan kanssani. Ja olin onnesta ymmällä. sitten hän tuli koulussa juttelee ja mä en saanu mitään järkevää suustani. Sit meni monta viikkoo kun oli muuta, mut aina hän oli ajatuksissani. Päätin sit et pakko mun on jotain tehdä. Ei se mitään ota jos ei annakaan. Ja niinpä molemmat oli pohtinu samoja juttuja toisistaan tietämättä. Nyt on oltu yli kolme kuukautta onnellisesti yhessä.
En tiiä onko tästä sulle mitään apua, mut toivon että ois. Kannattaa luottaa itteesä ja tehä aloitteita jos siltä tuntuu (vaikka ei meinais uskaltaakaan). Ja tosiaan nettiin voi laittaa ilmotuksia jos haluaa. Se vaan tapahtuu joskus aivan yhtäkkiä äkkiarvaamatta kun tapaat unelmies prinssin. ja sitä ei voi tietää missä se tapahtuu. Se saattaa olla aivan arkinen paikka. Mutta onnea sulle!
Todennäköisimmin löydät sinulle sopivan miehen yllättäen vaikkapa harrastuksen kautta.
Opiskelijabileet ja ravintolat ovat ehdokkaita pullollaan, nekin toimii, mutta niissä on ongelmana se "irtiolo". Opiskeluaika on usein pariutumisen aikaa, mutta pitkä suhde punnitaan usein heti opiskelun jälkeisen arkiruutinin astuttua kehiin.
Olen itse opiskellut alaa jossa tyypillisenä piirteenä oli opiskeluaikana "vanhojen" siippojen hylkääminen ja uusien opiskelukavereiden kanssa uusien suhteiden perustaminen. Opiskeluaikana syntyneistä pareista noin puolet ovat edelleen, 15 vuoden kuluttua, yhdessä.
Siis helppoudella tarkoitan ehdokkaiden kartoittamista. Laita nettiin ilmoitus tai vastaan jollekulle itse. Rehellisyyttä ja luotettavuutta ei kukaan pysty etukäteen takaamaan. Sen huomaa ajan kanssa. Epätoivo on joka tapauksessa huono lähtökohta, sillä epätoivoiset tulevat helpoimmin vedätetyksi...