kuinka saan kihlattuni hoksaamaan että ei meidä suhde toimi.
Olemme olleet kihloissa yli 2v ja seurustelleet n 2,5v. kihlattuni ei ole koko aikana osallistunut yhteisiin hankintoihin ollenkaan, vaan hän odottaa että minä maksaisin kaiken. jos en maksa/hanki niin hän suuttuu. Onks tää oikein?
Lisäksi mie en tule toimeen hänen vanhempien kanssa. en ole käynyt heillä koko talvena, vaikka he asuvat melkein seuraavassa talossa!
Tosin kihlattunikaan ei ole käynyt mun vanhempien luona ku muutaman kerran koko yhdessä olo aikana... voiko tämmöinen suhde jatkua?
Olemme olleet kihloissa yli 2v ja seurustelleet n 2,5v. kihlattuni ei ole koko aikana osallistunut yhteisiin hankintoihin ollenkaan, vaan hän odottaa että minä maksaisin kaiken. jos en maksa/hanki niin hän suuttuu. Onks tää oikein?
Lisäksi mie en tule toimeen hänen vanhempien kanssa. en ole käynyt heillä koko talvena, vaikka he asuvat melkein seuraavassa talossa!
Tosin kihlattunikaan ei ole käynyt mun vanhempien luona ku muutaman kerran koko yhdessä olo aikana... voiko tämmöinen suhde jatkua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
näyttää kyllähän jos yhdessä ollaan niin ostetaan myös yhdessä tavarat ja toi että ei käydä toisten vanhemmilla ei minusta ole oikein kyllähän sitä yleesä pitäs käydä ainakin itse olen niin tehnyt,mutta koitappa nyt keksiä jotain lääkettä siihen asiaan en osaa oikein sanoa mitä tossa pitäisi tehdä :=(
kihlattuni vanhemmat. Se saa minut tosi pahalle päälle. pienikin asia vois saada minun hermoni pettämään. silloin voi olla että tapahtus jotain kamalaa. siksipä en voi käydä heidän luona.
Kihlattuni vanhemmat ovat jotenkin mua vastaan...
tohon on tosiaan vaikee nyt sanoo oikein mitään,mutta kyllähän jos yhdessä ollaan olis kiva kun voisi käydä toisten vanhemmilla välillä istumassa ja juttelemassa.Mut koita nyt jotenkin saada asiat kuntoon on paljon kivampi olla kun kaikki on kunnossa eikö näin ole?
Ps.ja hyvää kesän odotusta sinulle terv.JV
Pakko sanoa että mä EN YMMÄRRÄ ihmisiä jotka menee kihloihin melkein heti tavattuaan. Mä en mennyt edes 4v seurustelun jälkeen. Joo tiedän se on jokaisen oma asia, mutta silloin vältyttäisiin ainakin monilta turhilta sydänsuruilta kun antais ajan kulua ja katsoisi sopiiko edes yhteen.
Ota huomioon, että kaikki maksamasi hankinnat (lähinnä nyt kiinteä omaisuus yms.) kuuluvat laillisesti sinulle jos olet ne maksanut. Säilytä kuitit, kai se tiliote käy kanssa jos korttia höylää.
Meillä menee tilanteen mukaan. Se yleensä joutuu maksamaan jolla on rahaa. Ensin se olin minä, tänään taas tyttöystäväni. Kelkka voi kääntyä noin vuoden sisään kun valmistun ja olen peräti DI.
olisikohan kannattanut miettiä tota kihloihinkin menemistä pikkasen kauemmin kuin kuukausia!vasta muutaman vuoden seurustelun jälkeen rupeaa todella tuntemaan toisen ja hänen tapansa/luonteensa.tota se teettää kun pitää leikkiä sitoutumisten kanssa.ja taas erotaan.
Se on kyllä totta että tuli mentyä kihloihin liian hätäisesti. silloin kaikki tuntu olevan niin kivaa ja mahtavaa. Olis pitänyt harkita tarkemmin.Likka vaan rupes pyyteleen että mentäskö kihloihin, V***u mä hölmö suostuin!
Miks ihmeessä noi negatiivinen sävy?! Menin kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja meillä homma ainakin toiminut. Monet menee naimisiinkin vain lyhyen seurustelun jälkeen..
Voisko tässä olla kyse siitä, että tyttöystävä on tottunut siihen, että sinä maksat? Meillä kun poikaystäväni maksoi alussa kaiken (koska minä olen opiskelija, eikä rahaa ollut). Sain sinnikkäällä etsimisellä töitä, joita on nyt joka päivälle. Opiskelen ja teen töitä, jotta saisin edes vähän rahaa. On itsellä paljon mukavampi olla, kun pystyy osallistumaan yhteisiin hankintoihin. En tiedä mikä tilanteenne on, mutta jos tyttöystäväsi on opiskelija, eikö hänkin voisi hakea töitä?
Itse olen huomannut että pelkällä ajattelutavana muutoksella saa paljon aikaan. Ja jos sun pitää kustantaa koko ukkos elämä niin eiköhän se sit tajuu ku jätät kustantamata?Annat suuttua, sillähän sä siitä pääset. sehän käyttää sua vaan hyväksi.
Niinpä .... eli lähteminen on myöhemmin vaikeampaa. Itse elin samanlaisessa suhteessa 7 vuotta . Olimme naimisissa. Mies ei osallistunut mihinkään kuluihin tai hankintoihin vaan eleili täysin minun kustannuksellani ja minä hullu annoin sen tapahtua. Myös meillä oli todella vaikeat perheiden väliset suhteet , mutta mies ei tullut tässäkään yhtään vastaan vaan piti sitkeästi "päänsä" ......... nyt kun vihdoin suhteemme on ohi ja olen päässyt jaloilleni huomaan että minun olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten tai pistää kova kovaa vastaan. Asioille on tehtävä jotain , muuten ne eivät muutu (kuin korkeintaan pahemmaksi )
Toivon sinulle voimia ... taidan tietää millaisessa tuskassa elelet :(
Jo tämä lause kertoo kaiken:
>... voiko tämmöinen suhde jatkua?
Jos epäilet oman suhteesi kestävyyttä niin ei se kauan tule kestämäänkään. Joskus on ihan hyvä ettei suhde kestä - sellaista se elämä on.
Kukaan ei koskaan ajattele että ero sattuisi omalle kohdalle, mutta rakkaus on ihmeellistä. Sitä joko on tai sitä ei ole. Rakkautta ei voi pakottaa.
Asia on riippuvainen siitäkin millaiset tulot kihlatullasi on... jos olemattomat, et voi edellyttää häneltä enempää mihin hän pystyy.
Jos asia on toisin, voit ihan hyvällä syyllä laittaa suhteen jatkumisen ehdoksi yhteisen talouden pitoon osallistumisen.
Ja jos kihlattusi on esim. opiskelija, niin voisit antaa armon käydä oikeudesta niin kauan kunnes puoliso on löytänyt työtä alataan tai muulta.