Olen aina vältellyt työpaikkaromanssin mahdollisuutta, mutta nyt viimeaikoina ajatukset ovat lähteneet uusille urille.
Nimittäin eräs henkilö, jonka tunnen muiden yhteyksien kautta, sattui saamaan työpaikan samasta firmasta kuin minäkin. Emme sinällään näe päivittäin kuin korkeintaan vahingossa mutta jotenkin on alkanut pikkuhiljaa katsomaan tyttöstä ihan uusin silmin.
Ensimmäisen kerran näin hänet aika nuorena ja silloin en kiinnitänyt häneen niin paljoa huomioita(pienehkö ikäero), vaikkakin tietyt asiat huomasin jo silloin. Nyt on kuitenkin vuosia kulunut ja huomaan, että hänestä on tullut aikuinen nainen.
Käytös on muuttunut itsevarmemmaksi ja edelleen silmistä paistaa se tietty vilpittömyys ja ennenkaikkea hunajainen ääni saa minut mielessäni
ulvomaan kuin se Loiri "ulvovassa myllärissä".
Voiko ääneen ja katseeseen rakastua?
Tällä henkilöllä on joidenkin mielestä sellaisia ominaisuuksia joita pidetään heikkoutena mutta en ole koskaan ajatellut asiaa niin( ehkä jo silloin olen alitajuntaisesti toiminut hänen puolellaan).
En vain oikein tiedä hänen suhdetilannettaan tarkalleen ja en suoraan sanottuna uskalla ottaa sitä riskiä, että alkaisin päin naamaa kysymään, koska luulen ettei hän oleta minun olevan hänestä kiinnostunut...epäonnistumisen pelko? no joo, kuulostaa jo vähän teineilyltä.
Mulla on vähän se ongelma, että ulospäin tahdon näyttää tunteettomalta (ja joskus puhun romantiikasta kuin se olisi "tyttöjen" kotkotuksia) mutta sisällä kelaan noita asioita vähän liikaakin ja kun lumipallo lähtee vyörymään niin sydänhän siinä salpaantuu... On pakko luovuttaa ennenkuin lysähdän.
Epätietoisuus on tässä ongelma.
Jos vain saisin pienenkin vihjeen häneltä itseltään, että kiinnostusta saattaisi olla.
Uskoisin, että tästä tulisi happy end.
tai sitten suora EI kiinnosta?
Nimittäin eräs henkilö, jonka tunnen muiden yhteyksien kautta, sattui saamaan työpaikan samasta firmasta kuin minäkin. Emme sinällään näe päivittäin kuin korkeintaan vahingossa mutta jotenkin on alkanut pikkuhiljaa katsomaan tyttöstä ihan uusin silmin.
Ensimmäisen kerran näin hänet aika nuorena ja silloin en kiinnitänyt häneen niin paljoa huomioita(pienehkö ikäero), vaikkakin tietyt asiat huomasin jo silloin. Nyt on kuitenkin vuosia kulunut ja huomaan, että hänestä on tullut aikuinen nainen.
Käytös on muuttunut itsevarmemmaksi ja edelleen silmistä paistaa se tietty vilpittömyys ja ennenkaikkea hunajainen ääni saa minut mielessäni
ulvomaan kuin se Loiri "ulvovassa myllärissä".
Voiko ääneen ja katseeseen rakastua?
Tällä henkilöllä on joidenkin mielestä sellaisia ominaisuuksia joita pidetään heikkoutena mutta en ole koskaan ajatellut asiaa niin( ehkä jo silloin olen alitajuntaisesti toiminut hänen puolellaan).
En vain oikein tiedä hänen suhdetilannettaan tarkalleen ja en suoraan sanottuna uskalla ottaa sitä riskiä, että alkaisin päin naamaa kysymään, koska luulen ettei hän oleta minun olevan hänestä kiinnostunut...epäonnistumisen pelko? no joo, kuulostaa jo vähän teineilyltä.
Mulla on vähän se ongelma, että ulospäin tahdon näyttää tunteettomalta (ja joskus puhun romantiikasta kuin se olisi "tyttöjen" kotkotuksia) mutta sisällä kelaan noita asioita vähän liikaakin ja kun lumipallo lähtee vyörymään niin sydänhän siinä salpaantuu... On pakko luovuttaa ennenkuin lysähdän.
Epätietoisuus on tässä ongelma.
Jos vain saisin pienenkin vihjeen häneltä itseltään, että kiinnostusta saattaisi olla.
Uskoisin, että tästä tulisi happy end.
tai sitten suora EI kiinnosta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta tietenkin toisinpäin. (;
itselläni samanmoinen tilanne, nähdään silloin tällöin, moikataan ja vähän jutellaan, huomaan aina sen ihanan hymyn joka jää hänen kasvoilleen kun jatkamme eteenpäin. (: ...sen samanmoisen hymyn joka itselläni on kohtaamisemme päätteeksi.
kuitenkin tunnen samanlaista epävarmuutta tämän miehen suhteen etten uskalla lähestyä, pelkään epäonnistua, joten odotan että Hän tekisi aloitteen.
meillä myös hieman ikäeroa, joka myös aiheuttaa vaikeuksia tulkita reagointeja.
silti tämä mies saa minut hyvälle tuulelle, iloiseksi, onnelliseksi...ihan pelkällä olemassaolollaan!
kunpa saisin hänelle joskus sanoa miten paljon hän minulle merkitsee!
epätietoisuus tässä on pahinta, mietin kokoajan mitä hän minusta oikeasti ajattelee, minkälaisia tunteita hänellä on minua kohtaan?!?!
kannustan Sinua tekemään rohkeasti aloitteen!
ehkä alkuun pieniä vinkkejä ja sitten pikkuhiljaa selvempiä viestejä. tyyliin koittaa kepillä jäätä.
alkuun varovaisemmin ja siitä pikkuhiljaa...
(:
"Tällä henkilöllä on joidenkin mielestä sellaisia ominaisuuksia joita pidetään heikkoutena" Mitä tarkoitat?
Joka tapauksessa, minun työkaverini (mies) kysyi puhelinnumeroani eilen ja sai sen. Olinkin jo tovin odotellut näin tapahtuvan jonain kauniina päivänä. Tästä se lähtee. Rohkaise sinäkin mielesi!
Sanon sen suoraa E.V.V.K.
tajua se
mihinkä alkuperäinen kirjoittaja katosi?? olisi kiva kuulla tilanteestasi lisää! (:
tuosta ei vain ole tällähetkellä mitään uutta kerrottavaa ja en aiheesta mitään blogia ole aikonut tehdä...
arvasin että "haista paska" viestikin on jo ehtinyt tulla.
Pitää katsoa onko vastapuolelta mitään tiedossa.