Tällä palstalla näyttä olevan paljon nuoria kirjoittajia, joilla on tuskin lainkaan koulutusta ja hyvin vähän jos ollenkaan työkokemusta, haikailemassa töihin milloin mihinkin. Uskotteko ammattitaidottoman elämän olevan oleellisesti parempaa jossain muualla kilpaillessa Itä-Euroopasta tulleiden kanssa kaikkein huonoimmista palkoista? Eikö olisi mielekkäämpi hankkia Suomessa ensin ammatti ja työkokemusta, minkä jälkeen voisi saada heti alkuun kelvollisen elintason muuallakin?
Epäilevä
Tuomas.
6872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joskus on tärkeä vain lähteä, koska myöhemmin tulee muita juttuja esim. perheasioita jne. Ei perhe tietysti välttämättä mikään este ole, mutta käytännössä ainakin omalla osaltani kävi niin, että itse lähdin nuorena sinkkuna heti vuosiksi ulkomaille ja useimmat niistä "kotimaahan kehittymään jääneistä" kavereista kehittyvät edelleen kotimaassa ja melkein 20 vuotta on kulunut. Moni haaveilee ulkomaille menosta, toiset menevät.
Kyse on prioriteeteistä. Kotimaassa opiskelu on hyödyllistä ja PERIAATTEESSA myöhemminkin ehtisi, mutta pääsääntönä sanoisin, että silloin kannattaa mennä, kun voi.
Tossa on kyllä pointtia, muttei ulkomailla asuminenkaan mikään itsetarkoitus voi olla. Mikäli myöhemmin muut asiat tuntuvat tärkeämmiltä, niin sitten kannattaa tehdä ratkaisut sen mukaan. Toisaalta myös vuosien sarjalla hanttihommia ulkomailla, samaan aikaan kun toiset kotimaassa opiskelevat itselleen oikean ammatin, on merkitys tulevaisuuden kannalta. Tuleva ura saattaa näyttää hyvin erilaiselta koulutuksella tai ilman. Jos myöhemmin on vielä tilaisuus ja halu lähteä ulkomaille, niin todennäköisemmin saa asiallisen duunin asiallisilla työehdoilla ja kunnollisella palkalla. Ulkomailta tulevat kouluttamattomat nuoret ovat monessa maassa halpaa työvoimaa, jota työnantajat kyllä osaavat käyttää hyväkseen.
Muutin heti lukion jalkeen Englantiin ja tein toita, opiskellut en ole sen jalkeen kun keskitason paperit sain lukiosta. Tehnyt keskipalkkaista tyota eri firmoilla, asunut ok ja saastanyt ja viettanyt kaikintavoin normaali elamaa. Asuttiin avokin kanssa kahden makkarin omassa talossa. Asuin Briteissa siis 4 vuotta.
Pariisissa kavin lomailemassa puoli vuotta, toita en edes etsinyt siella sen kummemmin. Nyt Irlannissa, hyvin palkatussa tyossa ja taustalla CV, jonka avulla takuuvarmasti toita mista tahansa "alani" paikasta ja maastakin. Kokemusta arvostetaan, ei koulutusta niinkaan. En pyrikaan kylla laakariksi tai asianajajaksi. Asutaan ja eletaan hyvin.
Ehka kaltaisiasi vanhanaikaisesti ajattelevai tosiaankin viela on, minulle mikaan koulutus tai pakko opiskella ei ole ollut este. Teen ennemmin toita ja saan hyvaa palkkaa josta sietaa juhlia ja jattaa saastoonkin, kuin kituutan vuosia jollain tuella ja sitten saan ammatin josta en nauti... Ja Suomessa en halua asua, seuraavaksi maa muuttumasa ensi vuonna eika ole mitaan pelkoa jaada tyottomaksi!
Mielestäni osoittaa kyllä näköalattomuutta väittää koulutusta arvostavia vanhanaikaisiksi. On totta ettei kaikilla aloilla tai kaikissa tehtävissä onneksi tarvita erityistä koulutusta. Kuitenkin ainoa asia, joka erottaa meidät länsimaiden hyvinvoivat etuoikeutetut maailman kuudesta miljardista todella köyhästä ihmisestä on koulutus. Me emme ole keskimäärin yhtään älykkäämpiä kuin sadat miljoonat kurjuudessa elävät Intian kastittomat, mutta sattuman mukanaan tuoma mahdollisuus koulutukseen antaa meille toistaiseksi ratkaisevan edun heihin nähden.
Voi olla ettei koulutusta nykyään arvosteta kuten ennen, mutta yhteiskunnan muuttuessa kouluttamattomat todennäköisimmin päätyvät kotimaastaan riippumatta pubeihin juomaan tukirahansa, sillä kouluttamattoman tehtävät on kaikkein helpointa teettää jollakin toisella kouluttamattomalla. Luonnollisesti ns. syrjäytyneissä ihmisissä alhaisesti koulutetut ovat kaikissa länsimaissa edustettuina suhteettoman suurella prosentuaalisella osuudella. Onneksi on myös kaltaisiasi poikkeuksia.
Ennen pitkää myös koulutettujen ihmisten työt epäilemättä siirtyvät yhä suuremmalta osin kehitysmaihin. Kuitenkaan ei ole sattuma, että ilmiö on alkanut nimen omaan liukuhihnoilta, joissa perehdytyksen tehtäviin voi antaa pienimmällä vaihalla. Mikäli tietyn komponentin kokoamisen voi opastaa parissa päivässä kenelle tahansa, ei ole suuri kynnys korvata nykyinen työvoima edullisemmalta. Mitä pitempi ja kalliimpi prosessi perehdytys on, sitä suurempi on myös kynnys. Jos tehtävistä suoriutuminen edellyttää vuosien koulutuksen täytyy korvaavan työvoiman olla varsin pitkälle erikoistunutta riippumatta maantieteellisestä sijainnista.
Se, että lähteäkö ulkomailla töihin ilman koulutusta vaiko ei, riippuu osin siitä mitä oikeasti haluaa tehdä. On aloja ja töitä, joita voi tosiaankin tehdä ilman koulutusta ja eikä näillä aloilla juurikaan kysellä koulutuksen perään. Suomessa on kuitenkin tilanne sellainen useimmilla aloilla, että ilman koulutusta et juurikaan saa sitä ensimmäistä työpaikkaa. Toki johonkin kaupan kassalle tai lapion varteen pääsee. Jotkut tyytyy tähän ja hyvä niin. Itse asuin 8 vuotta ulkomailla sellaisissa työtehtävissä, joihin ei ilman akateemista loppututkia pääse. Itselläni oli tavoitteena valmistumisen jälkeen kerätä kotimaasta työkokemusta ja sen jälkeen lähteä ulkomailla kokemuksia hankkimaan, ja näin myös tapahtui. Uskoisin, että monelle nuorelle ulkomailla asuminen on ehkä jonkin sortin glamouria tai jotain muuta sen tapaista. Mielestäni käytännössä asia on kuitenkin toisin; monesti arkipäivänruutiinit on pitkään vaikeampia, hankalampia, jne. Riippuu varmaankin maasta missä asustelee ja että kuinka hyvin puhuu paikallista kieltä.
Tämä glamourin etsiminen juuri häiritseekin. Monet nuoret tuntuvat haluavan ulkomaille riippumatta työoloista, palkkatasosta ja työajoista, jotka kaikki ovat kuoluttamattomalle ulkomaalaiselle usein alle Suomen standardien. Viis siitä, että saa elää rotankolossa ja tehdä olemattomalla liksalla kuusi päivää viikossa töitä, kunhan saa asua ulkomailla. Hyvät ihmiset, kun teillä on kokemusta ja ehkä hieman koulutustakin, niin saatte helpommin inhimilliset ehdot ulkomaillakin.