Jeesuksen perheen hauta löytyi

MIKKO LOUHIVUORI Jerusalemin arkeologisesta virastosta kertoo:
"Meillä on Bet Shemeksen varastoissa useita Joosefin poika Jeesuksen arkkuja, tietääkseni seitsemän.
Seitsemän Jeesusta.
Se oli tuohon aikaan yhtä yleinen nimi kuin Johannes tai Joosef tai Matti aikamme Suomessa.

Tottakai DNA tutkimus luista on vakuuttavan näköistä mutta mitä huipputiede osoittaa: että nämä haudatut ovat keskenään sukua!
....perhehauta, mitä muuta...
tämä on ihan aito ossuari joka kuuluu ihan oikeasti Joosefin pojalle, Jeesukselle.

Mutta hän ei ole meidän Herramme, jota Uusi Testamentti kutsuu oudosti naisen mukaan "Jeesus, Marian poika"
Itämailla poikaa kutsutaan aina isän mukaan, niin Suomessakin Antti Laurinpoika.
Pekka Liisanpoika on vähän oudompi.

Lähi-idässä siitä syntyisi verinen tappelu noin sanovan kanssa, Jeesus Marian poika.
Koska se viittaa jotenkin hämärään syntyperään.
neitsyt Mariasta syntyneen Jeesus Nasaretilaisen luut eivät ole Jerusalemissa eivätkä koko Israelissa tai Palestiinassa, eivät myöskään Vatikaanin holveissa.

Meidän Herramme luita ei koskaan tulla löytämään arkeologisissa kaivauksissa (Mikko Louhivuori on tehnyt niitä Israelissa vuosikausia).
Ne ovat ihan oikeasti taivaassa Isän Jumalan oikealla puolella hyvässä käytössä, Ylösnoussut vei ne sinne mukanaan.

Hän jätti jälkeensä TYHJÄN HAUDAN jossa oli vain pari kääriliinaa.
Kun opetuslapset näkivät liinat, he uskoivat, koska ihminen ei niistä voinut lähteä niin että ne jäävät tuollaiseen asentoon.
Sieltä oli sisältä joku poistunut.

On mahdollista, että nuo liinat ovat kuin ihmeen kaupalla säilyneet meidän päiviimme asti. mahdollista, mutta ei varmaa" (Mikko Louhivuori).

Jos kyseessä on Jeesuksen Kristuksen ja Hänen perheensä hauta, pitäisi Jeesuksen kädet ja jalat olla lävistetyt tai ainakin niissä pitäisi olla jälkiä ristiinnaulitsemisesta.

Todennäköisesti kyseessä on jonkun toisen perheen hauta.

Valen

Kannattaa huomioida myös äsken suo,mennettu Juudaan evankeliumi ja sen ilmiselvät liittymät kelttiläiseen kalenteriin:
Palataanpa Juudaksen evankeliumiin, jonka suhde kelttien kalenteriin on ilmiselvä ja näyttää sensaatiomaisesti, että kristinuskon eräs päätähti Juudas, on ollut pelkkä astronominen vertauskuva:

ADAMAS JA TAIVAAN VALOT
Adamas oli ensimmäisessä valaisevassa pilvessä, jota ei mikään enkeli ole koskaan nähnyt kenenkään niiden parissa,
joita kutsuttiin ´Jumalaksi´. Hän [49] […] että […] kuva […] ja [tämän] enkelin kaltaisuuden mukaan.
Hän valmisti Setin turmeltumattoman [sukupolven] ilmentymään […] kaksitoista […] kaksikymmentäneljä […]. Hän
valmisti seitsemänkymmentä kaksi taivaan valoa ilmestymään turmeltumattomassa sukupolvessa, Hengen tahdon mukaan.
Itse seitsemänkymmentäkaksi taivaan valoa valmisti kolmesataakuusikymmentä taivaan valoa ilmestymään turmeltumattomassa
sukupolvessa, Hengen tahdon mukaan, jotta heidän lukumääränsä olisi viisi kutakin varten. Kaksitoista
aionia kahdestatoista taivaan valosta asetti heidän isänsä, kuusi taivasta kullekin aionille, sellaiseksi, että kuusikymmentäkaksi
taivasta on kuuttakymmentäkahta taivaan valoa varten. Ja kutakin [50] [niitä varten viisi] taivaankantta,
[koko] kolmeasataakuuttakymmentä [taivaankantta varten…]. Heille oli annettu valta ja [suuri] [lukematon] enkelten
sotajoukko kunniaksi ja palvonnaksi,

HUOMAA: Kettiläisessä kalentereissa luku 62 vastaa 62:a kuun synodista periodia, joka on vain 5 vuorokautta pidempi kuin 5 trooppista vuotta:

Aiemmin jo todettu,että 72x360=25920 eli suuri prekessiovuosi.

VIIDEN VUODEN SYKLI JA 30 VUODEN ’AIKA’
Kuvaava esimerkki kelttiläistä ajanlaskua ja kalenterinpitoa on heidän 5-vuotis-syklinsä. Erään pronssitaulun kirjoitus 1. vuosisadalta eKr. taltioi kaikki 5 syklin vuotta. Kelttien matemaattinen nerous tulee tässä näkyviin. Koska kelttien 12 kuukautta (12 x 29.5 = 354) ei täytä vuoden 365 päivää keltit ratkaisevat ongelman käyttäen 5 vuotista jaksoa lisäten yhden 3o - päiväisen kuukauden jokaisen 5-vuotisjakson alkuun ja vielä keskelle jokaista 2,5 vuoden jaksoa. Siten vuodessa yksi lisäkuukausi edeltää viiden vuoden välein vuoden alkua eli kesää (Samon) ja kolmantena vuotena yksi lisäkuukausi edeltää ensimmäistä tavikuukautta Giammoia.. Viiden vuoden kuluttua aurinko ja kuu palautuivat samalle linjalle Samon kuussa. Viisvuotisjakso muodostuu seuraavasti:

Vuosi 1: Ylimääräinen kk. ennen Samonia 12 kk ( = 384 päivää)
Vuosi 2: 12 kk (=354 päivää)
Vuosi 3: 6 kk:lla 1 kk ennen Giammonia 6 kk (= 384 päivää)
Vuosi 4: 12 kk (=354 päivää)
Vuosi 5: 12 kk (=354 päivää)

Viisvuotissykli on näin jaettu kahteen 2,5 vuotisjaksoon, jotka alkavat ylimääräisin 3o päiväisin kuukausin.
Tämä viisvuotisjakso on hyvin käyttökelpoinen pidettäessä kuu ja aurinkokalenterit tosiinsa nähden ajassa. Viidessä vuodessa siihen tulee kuitenkin heittoa 5 vuorokautta laskettuna normaalein 365 päiväisin vuosin, kuten seuraavasta näemme:
Vuosi Päivät a-vuosi erotus Kertautuva erotus
1 384 365 19 19
2 354 365 -11 8
3 384 365 19 27
4 354 365 -11 16
5 354 365 -11 5

Yhteensä 1830 päivää 1825 päivää

Kalenteri siis edistää 5 vrk:ta. Antiikin kelttiastronomit ja ajanlaskijat ratkaisivat tämän ongelman 'uhraamalla' joka kuudennesta 5-vuotisjaksosta yhden ylimääräisen kuukauden pois, koska 5-päiväsistä kertyi kuudessa jaksossa juuri tuo lisäkuukauden päiväluku 30. päivää. Joten joka 30:s vuosi käsitti aina 12 kuukautta. Tämä 30 vuosi oli ‘age tai 'saeculum', johon Plinius vanhempi “Luonnonhistoriassaan "... sillä kuun ja auringon avulla he mittasivat 30 – vuoden iän.. Plutarkos manitse kelttien 30-vuotisjuhlan, jolloin Saturnus saapuu Härän merkkiin edeltäen ‘uuden 30 vuotis-:ajan’ alkamista .. (”hopea rahaa”, hopeisen kuun 30 uhrattavaa päivää)

Tosiasiassa aurinkovuodessa on 365.25 päivää eli kuukalenteri heittää 3 vuorokautta 30 vuodessa, mutta joka 8, 16 ja 24 vuosi kuu ja aurinkokalenterit täsmäävät: Kelttiläinen kalenteri on siis antiikkinen ja varsin kehittynyt. Ja sitä käytettiin 1.vuosisadalla eKr. saman aikaan kun Meton keksi 19 vuotisjaksonsa, jonka jälkeen vuodenajat ja aurinkovuosi täsmäävät. Tämän Metonin 19 vuotisjakso oli myös juutalaisille tärkeä, sillä siinä vain 6 m. 25 s /vuosi heittävä kuukalenteri täsmäsi aurinkokalenteriin kun väliin jätettiin eli uhrattiin 224 vuoden kuluttua yksi vrk:n eli 24 tuntia (Iesous 8 8 8=44!)

Saavutamme nyt hyvin likeisen suhteen synodisten kuukausien ja trooppisten vuosien välille sillä 99 synodista kuukautta on vain 2 päivää pitempi, kuin 8 trooppista vuotta. Mutta vielä tarkemman vastaavuuden antaa 136 synodista kuukautta, sykli päättyy nimitäin vain 1 vrk ennen 11 trooppista vuotta.
Ja jos lisäämme 99 synodista kuukautta 136:n synodiseen kuukauteen saamme 235 kk ja tällöin tulemme Metoniseen sykliin, jonka 19 trooppista vuotta vastaa 235 synodista kuukautta tai 254 trooppista kuukautta.

Kelttiläinen kalenteri heitti siis 5 vrk/5 v, 2 vrk /99 v ja 1 vrk /136 vuotta. Huomaa, että 99 136=235 eli verrattavissa Meton jakson kuukausiin, siis 235:n. Edelleen huomattakoon, että Gematriassa luku 136 on YsWs Jeesus -nimen lukuarvo translitteroituna heprean kieleen ja Juudan valtakunta säilyi 136 vuotta kauemmin kuin Israelin valtakunta.

Juutalaisessa kuukalenterissa Jeesus eli 24 eli 1 vrk sovitti kalenterin 224 vuoden kuluttua, vastaavassa kelttiläisessä sovittavaan vuorokauteen tarvitaan 136 vuotta, joka sekin liittyy siis ’sovittavaan’ eli kalenteria päivittävään nimeen Jeesus.

Kelttien ja Jeesus-narraation muista yhteyksistä olen puhunut täällä aiemminkin.

(Ps: Vuonna 503 eKr. ei vain Saturnus vaan myös Jupiter, Mars, Venus ja Mercurius konjunktoivat Härän merkissä.)