Tänään kauppareissulla kohtasin kaksi kiusaajaani. Toinen takapiru ja toinen käytännön toteuttaja.
Takapiru, keitoksen hämmenteliä tuli vastaan lähikaupassa ja varsinainen kiusaajani odotteli ulkona takapirua, olivat päiväkävelyllä kai suunnittelemassa seuraavan kohteen sabotointia.
Nyt olen sen verran toipunut kiusaamisestani että kysäisin takapirulta että miltäs nyt tuntuu, oletko tyytyväinen. Hän heittäytyi muka tietämättömäksi sanoi vaan kuulleensa että olen ollut sairaslomalla. Hän yritti jopa udella missä olen nykyään töissä ja mitä minulle kuuluu. Sanoin hänelle että älä viitsi, kyllä varsin hyvin tietät...osasi sentäs punastella. Kiitin häntä siitä että potkasivat minut liikkeelle (uudelleen koulutus parempaan ammattiin ja toisi ihana uusi työpaikka) Punasteli vieläkin enemmän, varmaankin kateudesta.
Ulkona odotti sitten kaksi naista lisää, huomasin ensin naisen jolle olin aiemmin lahjoittanut koiran, (hän ei kuulunut kiusaamisjengiin) Moikkasin hänelle ja huomasin vasta sitten että hän oli tämän kiusaajani kanssa liikkeellä. Kiusaajani yritti kääntää katsettaan ja piiloutua mutta otin hänet puhutteluun.
Kysyin suoraan että keneltä hänellä oli valtuudet kiusata minua ( hän väitti minulle aiemmin että oli työporukalta saanut valtuudet kiusata)
Kysyin myöskin häneltä että onko hän nyt tyytyväinen kun sai minut sairaslomalle ja irtisanoutumaan työpaikastani. Hän sanoi olevansa tyytyväinen....no sehän kertoo kaiken siitä ihmisestä, toivottavasti myös tälle ystävälle ja toivottavasti asiasta keskustellaan siellä työpaikallakin, pieni kylä ja kuulijoita oli muutama.
Kun kysyin syytä siihen miksi hän kiusasi niin syy oli kuulemma joku potilas asia ja potilaan lääkitys Jotenkin vain hän sai minut näyttänään syylliselä asikkaan hoitoon. Hän ei vuosien aikan keksinyt mitään syytä mistä olisi voinut minua syyttää, niin piti keksiä syy ja sekoittaa erään mielenterveyspotilaan lääkitys painoistamalla lääkäriä muuttamaan lääkitystä omaisen tukemanan (veti omaisen mukaan asiaan kertomalla ilmeisesti väärää tietoa asiakkaasta. Asiakas joutui tästä kärsimään. Syy vieritettiin minun harteille, en kuulemma kuunnellut omaista. ( en ole lääkäri enkä sen osaston sairaanhoitaja joten asia ei edes minulle kuulu. Eikä tämä kiusaajani ollut kyseisen osaston hoitaja joten asia ei olisi hänellekkään kuulunut. Omainen/sairaanhoitaja tai omainen/lääkäri, heidän tehtävä olisi ollut hoitaa asia.
Hoitajana hän teki melkoisen hoitovirheen kun hän kailotti tämän asiakkaan asiat puolenkylän kuultavaksi
Myöhemmin tämä kyseinen asiakas sanoi itkien että ole ainut hoitaja johon hän voi luottaa. Kun tämä kiusaajan määräili asiakkaan hoidosta ja kielsi auttamasta asiakasta mm. vatsavaivoissaan. Myöhemmin kuulin että asiakkaalla oli todettu umpisuolentulehdus, hän joutui kärsimään kivuista pitkään Asiakasta ei saanut kuunnella eikä ottaa todesta, olin hankala ja yhteistyökyvytön hoitaja kun kuuntelin ja autoin asiakasta.
Kyseiset hoitaja muutaman muun kanssa aiheutti koko talon ilmapiirin tulehtumisen, minusta tehtiin kumminkin se syntipukki.
Kiusaamista oli tapahtunut jo paljon aikaisemminkin, mutta tuo oli kyseisen hoitajan versio siitä miksi minua sai kiusata... olikohan kumminkin kohtuutunta? Parivuotta sairaslomaa ei ole halpa työnantajallekkaan ja se että en ole ainoa joka ei kyseiseen paikkaan halua töihin kertoo jo paikasta ja johtamisesta jotain.
Työpaikassa käytettiin mummoja lyömäaseina, jos tiedettiin että joku oli hyvä hoitaja ja teki työnsä sydämmellä ja asiakasta kunnioittanen niin hänestä tehtiin pienillä "toimenpiteillä" yhteityökyvytön johtajan silmissä. vaihtoehdot on nimittäin joko hoitovirhe tai yhteityökyvyttömyys, kummastakin joutuu syytteeseen, joten kiusattu valitsee sen yhteityökyvyttömyyden välttääkseen ansan, jonka kiusaajat ovat virittäneet....kyllä kiusaaja osaa......
Takapiru, keitoksen hämmenteliä tuli vastaan lähikaupassa ja varsinainen kiusaajani odotteli ulkona takapirua, olivat päiväkävelyllä kai suunnittelemassa seuraavan kohteen sabotointia.
Nyt olen sen verran toipunut kiusaamisestani että kysäisin takapirulta että miltäs nyt tuntuu, oletko tyytyväinen. Hän heittäytyi muka tietämättömäksi sanoi vaan kuulleensa että olen ollut sairaslomalla. Hän yritti jopa udella missä olen nykyään töissä ja mitä minulle kuuluu. Sanoin hänelle että älä viitsi, kyllä varsin hyvin tietät...osasi sentäs punastella. Kiitin häntä siitä että potkasivat minut liikkeelle (uudelleen koulutus parempaan ammattiin ja toisi ihana uusi työpaikka) Punasteli vieläkin enemmän, varmaankin kateudesta.
Ulkona odotti sitten kaksi naista lisää, huomasin ensin naisen jolle olin aiemmin lahjoittanut koiran, (hän ei kuulunut kiusaamisjengiin) Moikkasin hänelle ja huomasin vasta sitten että hän oli tämän kiusaajani kanssa liikkeellä. Kiusaajani yritti kääntää katsettaan ja piiloutua mutta otin hänet puhutteluun.
Kysyin suoraan että keneltä hänellä oli valtuudet kiusata minua ( hän väitti minulle aiemmin että oli työporukalta saanut valtuudet kiusata)
Kysyin myöskin häneltä että onko hän nyt tyytyväinen kun sai minut sairaslomalle ja irtisanoutumaan työpaikastani. Hän sanoi olevansa tyytyväinen....no sehän kertoo kaiken siitä ihmisestä, toivottavasti myös tälle ystävälle ja toivottavasti asiasta keskustellaan siellä työpaikallakin, pieni kylä ja kuulijoita oli muutama.
Kun kysyin syytä siihen miksi hän kiusasi niin syy oli kuulemma joku potilas asia ja potilaan lääkitys Jotenkin vain hän sai minut näyttänään syylliselä asikkaan hoitoon. Hän ei vuosien aikan keksinyt mitään syytä mistä olisi voinut minua syyttää, niin piti keksiä syy ja sekoittaa erään mielenterveyspotilaan lääkitys painoistamalla lääkäriä muuttamaan lääkitystä omaisen tukemanan (veti omaisen mukaan asiaan kertomalla ilmeisesti väärää tietoa asiakkaasta. Asiakas joutui tästä kärsimään. Syy vieritettiin minun harteille, en kuulemma kuunnellut omaista. ( en ole lääkäri enkä sen osaston sairaanhoitaja joten asia ei edes minulle kuulu. Eikä tämä kiusaajani ollut kyseisen osaston hoitaja joten asia ei olisi hänellekkään kuulunut. Omainen/sairaanhoitaja tai omainen/lääkäri, heidän tehtävä olisi ollut hoitaa asia.
Hoitajana hän teki melkoisen hoitovirheen kun hän kailotti tämän asiakkaan asiat puolenkylän kuultavaksi
Myöhemmin tämä kyseinen asiakas sanoi itkien että ole ainut hoitaja johon hän voi luottaa. Kun tämä kiusaajan määräili asiakkaan hoidosta ja kielsi auttamasta asiakasta mm. vatsavaivoissaan. Myöhemmin kuulin että asiakkaalla oli todettu umpisuolentulehdus, hän joutui kärsimään kivuista pitkään Asiakasta ei saanut kuunnella eikä ottaa todesta, olin hankala ja yhteistyökyvytön hoitaja kun kuuntelin ja autoin asiakasta.
Kyseiset hoitaja muutaman muun kanssa aiheutti koko talon ilmapiirin tulehtumisen, minusta tehtiin kumminkin se syntipukki.
Kiusaamista oli tapahtunut jo paljon aikaisemminkin, mutta tuo oli kyseisen hoitajan versio siitä miksi minua sai kiusata... olikohan kumminkin kohtuutunta? Parivuotta sairaslomaa ei ole halpa työnantajallekkaan ja se että en ole ainoa joka ei kyseiseen paikkaan halua töihin kertoo jo paikasta ja johtamisesta jotain.
Työpaikassa käytettiin mummoja lyömäaseina, jos tiedettiin että joku oli hyvä hoitaja ja teki työnsä sydämmellä ja asiakasta kunnioittanen niin hänestä tehtiin pienillä "toimenpiteillä" yhteityökyvytön johtajan silmissä. vaihtoehdot on nimittäin joko hoitovirhe tai yhteityökyvyttömyys, kummastakin joutuu syytteeseen, joten kiusattu valitsee sen yhteityökyvyttömyyden välttääkseen ansan, jonka kiusaajat ovat virittäneet....kyllä kiusaaja osaa......
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin kohtasin erään sellaisen miehen savolaisessa lihanleikkaamossa.
Eräs sairasleikkaamon juoru-ukko tuli oikein taukotupaan levittelemään perättömiä juttuja minusta.
Silloin minä todella suutuin ja antelin valikoidusti. Siinä silmnräpäyksessä hän lähti korvat ja posket punaisena, eikä äijää ole sen kummemmin näkynyt.
Siis henkilö jonka juuri ja juuri opin ulkonäöltä tuntemaan levitteli työkseen perättömiä juttuja.
Kukahan lienee laatinut senkin ns.Sindlerin listan. Selvittämättä on sekin asia.
Minua siitäkin syytettiin, kuinkas muuten. Olis siinä lihatalossa kirveelle töitä.
Että jossain mutkassa tulen kohtaamaan "pääpirun". Pälyilen kaduilla vieläkin, kun ulossavustamisesta on yli vuosi aikaa. Koskahan tämä ahdistus loppuu oikein?
Ahdistus ei lopu täällä ajassa. Toivottavasti ei noita "pääpiruja" ei pää-eikä muitakaan pienempiä "helvetin enkeleitä" tarvitse kohdata iankaikkisuudessa.
Minulla meni yli kolmevuotta ja sitten vasta pystyin puhumaan asiasta ettenkö alkanut itkemään.
Nyt neljän vuoden jälkeen pystyn jo käsittelemään asiaani ja ehkä kohta jaksan myös ajaa etujani. Jo se että ei pysty puhumaan asiasta ilman tunnekuohua ja itkua vaikeuttaa asioiden hoitoa. Onkin epäoikeudenmukaista se että kukaan eikä mikään taho auta, se lisää ahdistusta ja juttu ehtii vanheta ennen kuin saa itsensä siihen kuntoon että jaksaa ja pystyy puolustamaan itseään.
Nyt olen päättänyt että aina kun näen kiusaajani niin esitän kysymyksen MIKSI HÄN/HE KIUSASIVAT MINUA ?? Minulla ei ole pelättävää, mutta heillä on kun joutuvat vastailemaan kysymykseeni vaikkapa jossain yleisötilaisuudessa ; ) Luulempa että pysyttelevät piilossa ....Eristän näin heidät hitaasti, Eristämisen opin heiltä joten maistakoon omaa lääkettään.