Mä olin ex-tyttöystäväni kanssa 2,5v yhdessä josta puol vuotta kerettii olee kihloissa. Kaikki meni hienosti (ainakin omasta mielestäni) kunnes tää ÄMMÄ kerto et se oli pettäny mua "vahingossa". Olisin antanut anteeksi ja yrittäny parantaa haavaa mutta sehän ei hänelle kelvannu. Jätti mut ja syyksi sain paskaa omaan niskaani esim. "Sä et koskaan kuunnellu mua". Toi oli sellanen lausahdus jota en ymmärtäny koska pidän keskustelutaitoa suhteessa erittäin tärkeänä ja ainakin omasta puolestani se toimi. En saanu mitään minkää näköstä varotusta vaan soitto töihin et ei voida enää olla yhessä. Toki kävin juttelemassa vielä töiden jälkee kasvotusten ja näin jotai sellasta mitä en koskaa uskonu näkeväni. Välinpitämättömyys ja se kylmyys loisti tän ÄMMÄN kasvoilta. n.3kk olin hajalla ja aloin hyväksyyn virheeni kunnes sain sit tietää et tää ÄMMÄ oli alkanu heti seurusteleen sen "vahinko" miehensä kanssa. 3kk olin ollu siinä ajatuksessa et kaikki oli mun syytäni ja se et hän petti mua oli mun syytä. Mut suuremmat virheet olikin hänessä ja kun sain totuuden tietää revin kaiken taas auki. Ajatukset pyörivät vain hänessä, siinä kuinka joku voi tehdä niin raukkamaisesti. Sit tuli alkoholi erittäin vahvasti mun elämääni, koitin hukuttaa suruni. Siitä en saanu ku vakavan masennuksen ja seuraava vuos sitä sit paranneltiin. Luottamusta herunu kellekkää naiselle. Nyt n.1,5v jälkee alkaa elämä näyttää jo valosammalta. Itseluottamuksen puute ja liika alkoholin käyttö on historiaa mutta uudet suhteet pelottaa koska toinen samallainen ero hajottais varmaa täysin.
petetty/jätetty
Ihmissika
31631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
näinhän se menee useinkin ,tahtoo laittaa toisen kannettavaksi syyllisyyden,kun ei itsestä ole suhteeseen,uskollisesti olijaksi.Hauska kuulla , et nouset ,aivan turhasta syytös maailmasta.Ja muista älä ota itseesi taakkaa, jota et tarvitse kantaa. Näitä syylistäjiä on aina, joten jos itse tunnet toimineen oikein , usko siihen.
Voimia sulle, niitä tarvitsee, kuulosti tutulta tuo, ja tiedän tunteen kun luotto menee, keneen uskaltaa enää luottaa? Uuden suhteen aloittaminen todella vaikeaa. Minullakin.Tarinani on pitkä, useempi pettänyt ja-tai jättänyt. On aivan järkkyä kuulla toisen kertovan on bussipysäkillä harrastanut tapaamisia muiden kanssa. Jne muitakin tällasia kohdalleni sattunut.Ja olen kokenut myös masennukseen sairastumisen kuten sinä, nyt alan olla kunnossa viimeisen "hullun syyttelijän" jäljiltä.
(laitan kopiona - toiv. et ollu eksyny viel lukee kertaallee: kirjotin "ellie"lle näin. Nyt myös sulle...)
Terve,
Herätti sympatioita myös mussa, kun muistin omat kokemukset. Kerron niistä ensin ja koitan sitten myös tavallani rohkaista jätettyä, tai sitä kärsivää osapuolta.
Oli taustalla yksi ihka ensimmäinen suhde, 4 kk, jossa tulin hyväksikäytetyksi ja lopulta jätetyksi - herkkä ja sinisilmäinen kun olin, itkin ja podin sitä muutaman kk:n, kunnes kohtasin uuden ihanan miehen.
Uusi homma tuntui liian hyvältä ollakseen totta. 2 vuotta oltiin, yhteen muutettiin aika alussa. Hän oli hyvin huolehtiva ja ymmärtäväinen ihminen. Sitten tulin taas jätetyksi - taas ihan yllättäen. Mies ei ollut osannut minua valmistella siihen, että homma ei toimikaan hänen osaltaan.
Prosessi meni karkeasti näin: Olin liian kokematon ja ehdoton hyväksyäkseni "väliaikaista eroa" ja erilleen muuttoa. Kiintymykseni oli liian kova. Yritin itsemurhaa ja hän jätti. Silloin en ollut vielä hahmottanut, että jokainen on lopulta suhteesakin aina yksin. Toiselta ei voi odottaa välttämättä mitään.
Varsinainen selviäminen vei 3 vuotta ja vieläkin viiden vuoden jälkeen se palaa mieleen. Miesviha on kytenyt kamalalla liekillä ja itsemurha ollut mielessä enemmän kuin kerran ensimmäisen yrittämän jälkeen. Ongelmia tuli lääkkeiden ja alkoholin kanssa. Otin uuden jätetyksi tulemisen todella raskaasti.
Kaiken kaikkiaan totean mielelläni, että maailma on parempi paikka narsisteille ja opportunisteille, jotka eivät tunne liikaa tunteita. Järki on ratkaisu moniin asioihin ja tunteiden hallinta haaste herkälle sielulle. Mutta se on kait niin, että on omaa heikkoutta olla heikko.
Kokeilin kolmen vuoden yksin elon jälkeen uudelleen miehiä. Eri asenteella tietty. Ihan yhdenyönjuttuja netin avulla ja siitä se varsinainen paraneminen alkoi. Opin etten voi odottaa enempää miehiltä, kuin ne kykenevät antamaan, mutta myöskään minun ei tarvitse antaa heille mitään, jos koen, että ne eivät ansaitse. Sitten uhrauduin uudelle suhteelle ja olin itsestäni ylpeä.
Itsesääli ja sureminen on terveellistä (tunteiden tunnustaminen ja purkaminen) ja samoin rautainen pyrkiminen itsensä parantamiseen ja hoitamiseen. Sitä on kuitenkin ainoa joka osaa jotenkin itsestään huolta pitää. Muista ei välttämättä tarvitse välittää, kun itse on huonossa kunnossa. Paskamaisen eron jälkeen pitää opetella uudestaan viihtymään itsensä kanssa ja nauttimaan asioista. Kun on voimia on taas mahdollisuus välittää muista enemmän.
Kiteytettynä:
Jäitä hattuun/ järki avuksi,ajattele omaa parastasi, ymmärrä voimavarasi ja itseäsi
Keskity itseesi - Sulkeudu kuoreesi tai suosioosi, sinulla on siihen oikeus
Ole kylmä realisti ja nöyrä sen edessä mitä sinulla on, mutta voimiesi mukaan tavoittele parempaa.
Kun olet taas onnellinen voit olla ylpeä itsestäsi ;)
Toivottelen nautinnollisia henkisiä palautumis- ja lepohetkiä itsesi kanssa (pahan olon hellittäessä)
rautaisia voimia ja tahtoa kokea hyvää oloa...