Pitkään itsekseni asuneena aloin miettiä, mitä mahdollisuuksia nyky-Suomessa voisi olla syystä tai toisesta yksinelävien aikuisten kimppa-asumiseen, vai onko mitään. Siitä voisi olla sosiaalisia etuja, lisää turvallisuudentunnetta ja viihtymistä ja myös taloudellista hyötyä pienentyneiden kustannusten takia. Voisi ehkä parantaa asumisensa tasoa näinä huippuhintojen aikoina.
Vaan kun se tuntuu olevan aivan uforatkaisu monelle, vai onko? Haluavatko kaikki todellakin kököttää pienessä yksiössä, jos jokin muu vaihtoehto olisi tarjolla? Laittakaa mielipiteitä.
Vaan kun se tuntuu olevan aivan uforatkaisu monelle, vai onko? Haluavatko kaikki todellakin kököttää pienessä yksiössä, jos jokin muu vaihtoehto olisi tarjolla? Laittakaa mielipiteitä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En muuttaisi kimppakämpppään. Seurauksena siitä olisi kuitenkin samanlainen yksinäisyys kuin yksiössäni(ei siis ihokosketusta ja täydellistä läheisyyttä) ja vielä pitäisi toisten paskoja siivota. Eiiiiiii! Noissa hommeleissa yleensä jotkut bailaa ja yksi siivoaa jäljet. Kokemusta on.
Se sonta saa jäädä sinne muinaisiin opiskeluvuosiin, ikinä enää ei kimppakämppään, mieluummin veneen alle.
tuntemukseni täydellisesti. Opiskeluaikoina vitutti suunnattomasti se, kun ei hetkeekään saanu olla rauhassa. Epäilen vahvasti, etten osaisi asua kenenkään miehenkään kanssa.
Opiskeluajat on jo ohi.
Oma lukaali paras. Ei ihminen ole yksinäinen yksin asuessaan jos on sinut itsensä kanssa.
aina toinen elää ja toinen katsoo.
masentaisi kun toiset juhlii ja itse jää ulkopuolelle.
Olen asunut kimppa kämpässä opiskelu aikoinani sekä vanhempana rahan puutteen vuoksi.
Kimpassa asuminen vaatii sosiaalisen luonteen.
Hyvätkin kaverit yllättyvät toisistaan kun joutuvat asumaan saman katon alla.
Silloin homma toimii jos kimpassa asuvat ovat kaikki joustavia,toisensa huomioon ottavia sosiaalisia tyyppejä.
Pahimmassa tapauksessa joudut elämään kämppä kaverisi ohjelmien mukaan ja oma rauha on poissa.
Hyvässä tapauksessa saat toisesta turvaa ja tunnet ettet ole yksin.
Oman kokemukseni mukaan kimppa asuminen opetti paljon joskin se toi hieman luonteeseen pakottavaa tarvetta etsiä seuraa,tuntui kuin vedin oman asuntoni oven kiinni että kello pysähtyy ja räpläsin kännykästä kavereita kiinni kun en kestänytkään olla aivan yksin.
Opiskelin elämän koulua ja opin ajan myötä sitten nauttimaan yksin olostanikin.
Vanha totuushan on että jos et osaa elää yksin et kyllä osaa elää parisuhteessakaan..
luonteestaan ja siisteydestään. Valitettavan usein nuoret ihmiset ovat aika sontiaisia. Olen asunut kimppakämpässä viimeisistä kahdeksasta vuodesta viisi eli kokemusta on.
Odotan vakityötä ja sen oman pikkuluukun omistamista :)
Kovin negatiivisilta vaikuttavat ihmisten mielipiteet yhteisasumisesta. Opiskeluaikojen bilehirviöt taitavat vaikuttaa mielikuviin vieläkin. Mutta eikö tuo juhliminen kuulu enemmän sinne opiskelija-aikaan, tarkoitin "aikuisilla" oikeastaan jo yli kolmekymppisiä, jo työelämässä olevia, vastuullisia ihmisiä. He haluavat siis asua hygieenisesti yksin?
Voihan sitä pyrkiä yhteisasuntoon samanhenkisten kanssa, eikä asuinkumppaneitten kanssa ole pakko olla kuin paita ja p--, jos niin sovitaan. Pelisääntöjä kai on hyvä olla, niin että kaikki ovat tyytyväisiä.
Tottahan aikaihminen kestää yksinoloa, niin minäkin, jopa tarvitsen sitä runsaasti, mutta en ihan aina sentään. Mutta se ei ollut varsinainen pointtini, vaan sivuvire kysymyksessäni.
Olennainen osa, jollei jopa tärkein, elintasoa on oma tila, jossa kukaan muu ei tallaile. Yhteisasuminen on persaukisten ja hörhöjen hommaa.
Eiköhän yksinasuvista suurin osa olekin niitä persaukisia ja ehkä osa vielä jopa hörhöjä. Mutta ymmärsin kyllä jo, mikä on yleinen asenne. ;) ja myös :(
Sama se, mikä on ihmisten ikä, ihmiset ovat siisteydeltään erilaisia. Oon nyt 27, asun solussa, oikeastaan tähän talveen asti oon ollut tyytyväinen asumismuotoon.
Nyt oon kuitenkin kyllästynyt toisten jälkien siivoamiseen, enkä itse halua joustaa siisteyden suhteen. Asiasta naputtaminenkin on kurjaa. Jokainen kolmesta kämppiksestä on muuten mua vanhempi.
Toisaalta myös omaa kotia olisi kiva sisustaa & laittaa, hankkia paljon viherkasveja yms., mitä solussa ei voi tehdä. Huonekalujakin olisi kiva hankkia, mutta ei väliaikaiseen asuntoon viitsi tosissaan satsata, enkä aio ostaa osaketta tästä solusta, vaikka saisinkin.
Oma kaveripiiri
alkaa kanssa olemaan niin laaja, että olisi kiva järkätä omaan kotiin illanistujaisia harva se ilta ja kun tapaan kavereitani, haluan jakaa asiani vain heidän kanssa, enkä pohtia samalla, onko seiniläkin korvat.
Itse en ole kärsinyt kämpisten biletyksestä (sitä ei ole ollut), mutta tässä iässä alan jo kaipaamaan täysin omaa rauhaa ja reviiriä, missä on vain minun säännöt (ja bakteerit), toivottavasti tulevaisuudessa minun ja kumppanin yhteiset säännöt :)
Noista pelisäännöistä vielä sen verran, että niitä ei kaikki vaan noudata. Ihan sama homma kuin töissäkin, porukassa on aina niitä, jotka jättävät hommiaan muille, eivät korjaa itse omia sotkujaan jne. Töissä asia on vaan helpompi sulattaa kuin omassa kodissa.
"He haluavat siis asua hygieenisesti yksin?"
-Joo, kyllä. Kuulostaa loistavalta ainakin nykytilanteeseen verrattuna.
"Tottahan aikaihminen kestää yksinoloa, niin minäkin, jopa tarvitsen sitä runsaasti, mutta en ihan aina sentään."
-Mulla on kämppisten lisäksi muitakin tuttuja eli vaikka asuisin yksin, ei mun todellakaan tarvi olla aina yksin. Sanoisin tämän olevan hyvin pitkälle järjestelykysymys ja itsestä kiinni. Tietysti jos ihmiskontaktien saaminen muutoin kuin oman kodin neljän seinän sisällä tuntuu vaikealta, niin kannattaa muuttaa kimppakämppään.
Itse olen mieluummin samanhenkisten,hyvien ystävieni kuin sinänsä mukavien kämppisteni seurassa.
Omalla kohdallani vain on niin, että samanhenkisiä kavereitani ei paljon näy, kun ovat jo perustaneet omat perheet toisin kuin minä. Omalla kohdallani ajattelisin, että jos tapaisinkin ystäviäni useammin, mitään unelmointia yhteisöasumisesta ei olisi syntynytkään.
Yksiöt ja solut on, miten sen kauniisti sanoisi, vähävaraisille. Työssäkäyvän ihmisen asunto on vähintään kaksio tai pieni kolmio. Asumisen taso ei millään voi parantua jos ahtautuu vähintään kaksistaan yhdelle henkilölle tarkoitettuun asuntoon. Ja kuka nyt on väittänyt että se asunto on vuokrattava? Jos kerran töissä käy, niin mikä estää sen että kävisi asunto-ostoksilla?
Ihmiset todellakin on vainoharhaisempia nykyään kun ennen. Ei normaali-ihmisen yleisesti ottaen tarvitse välittää omasta turvallisuudesta kun sen verran että pistää ovet lukkoon ja muistaa miksi salasanoja kutsutaan SALAsanoiksi. Aseet auton hanskalokerossa, luvattomat kaasut ja aspit, ja tappajaverikoirien pitäminen on täysin ylimitoitettua.
Itse olen tehnyt päätöksen että soluasumisesta en maksa penniäkään. Ei kenenkään kuulu siitä maksaakaan. Jotain tasoa sentään pitää osata vaatia.
muuttaa kimppakämppään, jos vain löytyy samanhenkisiä kämppiksiä.
Ei siis mitään reuhaajia tai sellasia jotka ei osaa huomioida muita.