Miesystäväni on vältellyt minua viime päivät. Nyt otin asian puheeksi ja sain kiskomalla kiskottua häneltä sanat,että "ei nyt hätäillä" jne. Hän kaipaa siis tilaa,ymmärränkö oikein?
Miksi te miehet ette voi sanoa suoraan? Kun en minä ainakaan ymmärrä mitään vihjailua,asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Mies on minua vajaa kymmenen vuotta vanhempi,kokeneempi monessa monessa asioissa. Itselläni takana vain yksi vakava suhde,hänellä 3-4 kpl.
Onko siis mitään vinkkejä,millä saisi miehen avautumaan,että missä nyt oikeesti mennään? Mitä mieltä yleisesti olette tilanteesta?
Miksi te miehet ette voi sanoa suoraan? Kun en minä ainakaan ymmärrä mitään vihjailua,asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Mies on minua vajaa kymmenen vuotta vanhempi,kokeneempi monessa monessa asioissa. Itselläni takana vain yksi vakava suhde,hänellä 3-4 kpl.
Onko siis mitään vinkkejä,millä saisi miehen avautumaan,että missä nyt oikeesti mennään? Mitä mieltä yleisesti olette tilanteesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
'sain kiskomalla kiskottua häneltä sanat'
Itseä rupesi jo nykimään pelkästää tämän lukeminen: 'kiskottua häneltä sanat'. Vähemmästäkin ahdistuu. Lopeta leikkimästä yleistä syyttäjää.
Anna miehen olla rauhassa. Mieti jos itselläsi olisi samanlainen tilanne; olisit kiinnostunut, mutta hieman epävarma tunteistasi ja mies on ihan hulluna sinuun ja haluaa vakavampaa suhdetta ja todisteluja rakkaudestasi. Mitä sanot sellaisessa tilanteessa? On vaikeaa sanoa suoraan asioista jos ei tiedä mitä haluaa. Hiljaa hyvä tulee, vetäydy hiljaisuuteen ja anna miehelle rauha miettiä, mitä hän haluaa. Kyllä hän sen sinulle kertoo kun on sen aika.
Ehkäpä se pelkäsi sun reaktiota, jos kenties muutenkin olet nalkku. Tai sitten se ei vaan osaa sanoa "tämä oli nyt tässä, mä en halua enää olla sun kanssa"
Minulla vähän samalainen tilanne.. Minun miesystäväni on myös 30-vuotias, niinkuin itsekin olen ja hänellä näyttää olevan sitoutumiskammo. Itse ei hänen mielestä kyse ole siitä, kun kerran otin asian puheeksi, vaan hän haluaa edetä rauhassa vaikka nyt sitten saatinki keskustelu viime sunnuntaina siihen tulokseen, että seurustellaan.. Olen myös tähän ikään mennessä seurustellut muutaman miehen kanssa, mutta näin hankalaa suhteen alkua en vielä ole
kokenut.. Hänellä ensinäkkäkin on vaikeuksia soittaa sovittuna ajankohtana ja jos sovitaan näkevämme baarissa, hän tulee just sovitulle pelipaikalle ennen valomerkkiä.. Emme ole olleet (yhdessä) kuin noin kuukauden ja olemme nähneet noin muutaman kerran viikossa....Hankalalta tääkin näyttää, mut haluan silti katsoa onko alku vaan näin hidastempoista. Sinuna mä kysyisin ihan suoraan missä mennään ja älä anna periksi, kunnes saat haluamasi vastauksen.. Ehkä meillä sattus samanlaiset miehet ja taitaa tälläisiä muutama ollakin...:-)
On tämä mielenkiinoista tämä elämä. Sinkkuna olisi niin paljon helpompaa,kun ei tarvisi pähkäillä tällasiakaan asioita... Katsotaan kuinka kauan jaksan,tai kuinka kauan hän jaksaa :D