Hei, olemme eron I vaiheessa. Lasten huoltajuussopimus kirjoitettu niin, että etävanhempi saa tavata lapsiaa halutessaan, ja ottaa yökylään vaikka joka vkl. Näin onkin mennyt nyt 5kk todella hienosti. Mutta nyt on lähivanhempi lähdössä vuodeksi ulkomaille töihin. Onko asiassa ongelmia? Saako lähivanhempi lähteä ja ottaa lapset mukaansa ilman etävanhemman erityistä suostumusta (passit lapsilla on)? Miten olette asioita hoitaneet? Lapset ovat lisäksi aika nuoria (5-8v) matkustamaan yksin, joten jommankumman vanhemman lienee aina saatettava? Onhan lentoyhtiöillä saattopalvelu, mutta onhan nuo vielä aika pieniä siihenkin? Kokemuksia?
Lähivanhempi väliaikaisesti ulkomaille töihin?
Kokemuksia?
5964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tämä on yksi vaihtoehto, että lasten lähivanhempaa vaihdetaan. Nyt lähinnä silti kiinnostaa se, että lapset todella lähtisivät.
Enpä usko että täällä välttämättä monella on omakohtaisia kokemuksia tuosta tilanteeta .. jos on, mielenkiinnolla kuulemme.
Lähivanhemman ja lastesi muutossa ei ole ongelmaa ellet sellaista näe... eli, asia sopii sinulle.
Ellei sovi, ja katsot ettei uusi kuvio ole myöskään lasten etu (eroon tutusta ympäristöstä, sukulaisista, vieras kieli, jne.) ... niin silloin ehdotat lasten lähivanhemmuutta itsellesi. Ellei lähi siihen suostu, niin sitten oikeuseitse ... perusteluja huoltajuuden vaihtamiselle minusta olisi paljonkin.
5 vuotias liian nuori matkustaman yksin, 8 vuotias saatettaessa kyllä. On lentoyhtiöillä tämä palvelu, mutta jos Suomeen tulo edellyttää koneenvaihtoa tms. niin hyvin vaikeaksi voi mennä ... eikä varmasti lapsen etu. Paremminkin niin, että ulkomailla työskentelävä vanhempi tulee tapaamaan lapsiaan Suomeen. Jos kerran komennuksen pistänyt lähivanhemmuutensa edelle.
"..komennuksen pistänyt lähivanhemmuuden edelle.." Tuosta saa sen kuvan että syyllistät sitä joka menee työn perässä. Miksi vanhemmat lainkaan ovat töissä kun lapset pitäisi hoitaa kotona?
Meillä ei ollut mitään ongelmia vaikka mies oli vuoden ulkomailla. Oltaisi voitu mennä koko perhe, mutta MINÄ pistin oman työni edelle ja jäin lasten kanssa Suomeen.
Hoidin lapset kotona, mies kävi joka toinen viikonloppu kotona. Voisin kuvitella ettei tilanne olisi sen kummempi vaikka mies olisi asunut eri osoitteessa. Lapset olis menneet isän luo sinne joka toinen viikonloppu. Vanhempi lapsista kävi isän luona lomallaan. Kaikki onnistui hyvin, Finnairin kanssa järjestelyistä voi sopia. Lapsista oli "makeeta" kun isällä oli "hieno työ". Vanhemmista riippuu millaista esimerkkiä osoittavat lapsilleen.
Erosimme kyllä kahdeksan vuotta tuon jälkeen, mutta muista syistä.
Miehen työkaveri muutti perheineen kahdeksi vuodeksi samaan paikkaan missä mieheni oli ollut. Vaimo otti omasta työstään virkavapaata. Lapset menivät paikalliseen kouluun.
Jos kyseessä olisi yh-isä joka muuttaisi ulkomaille, ei se mikään ongelma ole. Työnantajat auttavat melkoisesti jos heiltä komennetaan henkilö ulkomaille. Tulee asumistuet, perhelisät ym. ja sen lisäksi järjestetään asunto, päivähoitopaikat, koulut. Riippuu varmaan työnantajasta, en usko suuria eroja olevan. Yh:lle varmasti järjestyy alle kouluikäisille päivähoitajakin. Aloittajan exä varmaan tuntee kuviot omassa paikassaan paremmin.
Ulkomailla töykentely on koko perheen asennekysymys. Jos puoliso vastustaa ja tekee asiat hankalaksi, se kertoo kyllä enemmän puolison itsekkyydestä tai erilaisesta arvomaailmasta. Itse en voisi olla esteenä puolisoni uran kehoityksessä Ura ei ole kaikille statuskysymys. Toiset - voitteko kuvitella - PITÄVÄT työstään ja ovat siinä hyviä. Miksi ihmeessä olisin kieltänyt häneltä tuon. Aivan samoin sain itse häneltä tukea omassa työssäni, kun oli erilaisia koulutusjaksoja ja ulkomaillakin piti käydä. Työn hedelmistä nautitaan kotona: parempi palkka, pidempiä lomia, työnantaja joustaa jos kesken päivän tarvitsee hoidella esim. lasten asioita. Työpaikka on vuorovaikutuskysymys: työntekijä antaa, työnantaja antaa. Jollei noin ole, on ehkä huonossa tai väärässä paikassa töissä.
Aloittajaa kehottaisin miettimään miten asennoituu asiaan ja haluaako parasta ratkaisua. Sen lisäksi, exän kanssa se asia on sovittava ja hänenkin omalta osaltaan selvitettävä eri mahdollisuuksia. Lapset ovat pieniä. Ratkaisusta riippumatta he sopeutuvat kun vanhemmat osoittavat itseluottamusta siinä mitä tekevät.
Tuossa reilu 5 vuotta sitten tuli lähetettyä väkeä expateiksi Ranskaan, tietenkin jokainen vapaaehtoisesti ja valinta yritettiin tehdä niin että "sopii kaikille" ... sekä lähtijälle kuin hänen mahdolliselle puolisolleen ja lapsille.
Jos komennukselle lähtevä on eronnut, lasten osalta asia muuttuu paljon mutkikkaammaksi ... etenkin tapaamisten järjestäminen.
En syyllistä etä- tai lähivanhempaa kuka lähtee komennukselle, mutta toivon että on pohtinut asiaa tarkkaan myös lastensa osalta ... se kuin ei ole useinkaan helppo asia vaikka lähdössä oltaisiin "ydinperheenäkin". Ja silloinkin, joskus paras ratkaisu on millaisen te teitte.
Niin, ja eiköhän komennuspaikallakin suuri vaikutus mikä sopivin vaihtoehto ... Helsingistä Hampuriin on lähes sama matka kuin Rovaniemelle... kuvio on eri jos suuntana Sydney
ulkomaan komennuksissa (tai haasteissa...) pohdittavaa riittää. Minussa on hiukan pessimistin vikaa: Vanhemmat miettivät asiat aina lähinnä omalta kannaltaan; se toimii jotenkin, jos päätetään lähteä ydinperheenä. Noista muista vastauksista luin aika yltiöpositiivisia ajatuksia "työnantaja maksaa ja järjestää hoitopaikat, koulut...". No eikä todellakaan aina järjestä, puhumattakaan että vielä maksaa! Ja JOS asiat olisivatkin noin hyvin, niin miltä tuntuisi kahdesta pienestä suomalaisesta lapsesta, jotka joutuvat olemaan päivät pitkät aivan vieraassa ympäristössä outojen vierasta kieltä puhuvien ihmisten kanssa? Ihan pelkkä vanhempien asenne ei auta. Lapsia ei voi kasvattaa etänä, on oltava läsnä.
Minulla on paljon tuttuja, jotka ovat ydinperheenä siirtyneet työn perässä (n. 90% miehen työn) maasta toiseen. Ei ole ollut helppoa! Äitien pinnaa on kiristänyt se, ettei mies ole juuri koskaan kotona ja hänen kontolleen jää 110% lapset ja koti. Jos sitten vanhempia onkin ulkomaassa vain yksi; se työssäkäyvä lähivanhempi, niin miten ihmeessä olisi lasten edun mukaista matkustaa mukana? En ole koskaan kuullut, että kukaan olisi ulkomailla töissä 5pv viikossa max 8 tuntia päivässä....