Eiku just naureskeltiin tos Pietari Suurimolle, ku se ei oo käynyt armeijaa. Tai se väitti et se on, mut must se bluffaa. Mä olen kyl sitä mieltä, et kunnon mies käy armeijan. Mun mielestä ei voi kutsua itteään mieheks, jos ei oo armeijaa käytynä. Ne taidot, joita siel oppii on kyl tosi tärkeitä miehenä olemisen kannalta.
Tää on tosi tärkee juttu, vähän niinku älykkyystesti. Nää molemmat on semmosii mittareita, jotka kertoo mihin sä OIKEESTI pystyt täs elämäs. Samal ne myös määrittelee sen kuinka hyvä jamppa sä oot, ainakin mun mielestä.
Tää on tosi tärkee juttu, vähän niinku älykkyystesti. Nää molemmat on semmosii mittareita, jotka kertoo mihin sä OIKEESTI pystyt täs elämäs. Samal ne myös määrittelee sen kuinka hyvä jamppa sä oot, ainakin mun mielestä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ihmettelinki miksei kukaa oo sulle mitään vastannu. mutt en mä tiiä, mitä tuohon nyt vois kommentoida.
avasit keskustelu - nyt ei saldo näytä nollaa!
-
minun äijäke ei oo käynyt armeijaa ja mua ei sit haittaa pätkääkään,ei armeija tee miestä tosiaankaan.
esim. toi meiän lähikaupan kassa on ylikorpraali, ja sen kyl huomaa. Aina ku se avaa suunsa, ni kaikki kyl kuuntelee sitä. Sit se on muutenkin sellanen jämäkkä ja kova, sellanen ku miehen pitää olla.
Ylikorpraali ???
Onkohan sulla jäänyt armeija väliin vai oletko kenties oppitunnilla ollut untenmailla ?
Hemohossi, onks sul?
Kas kun ei ylivänrikki, ne on vielä kovempia :)
Antaisit sen sun Vihtorin puhua itse. Ehkä sillä onkin salainen mies sisällään...
Jäänyt inttiä käymättä ja sen verran sillä tuli opittua sekä muistinkin pelaa vielä et ylikorpraalia ei ole vielä keksittykkään.
T: Reservin kersantti mut ei suinkaan Karoliina :)
Mitäs nämä miehet sitten ovat, jotka eivät armeijaa käy? Poikia?
Muutama sananen armeijasta:
Armeijassa eniten pissii se ryhmäkuri.
Mielestäni on täysin naurettavaa, kun parikymppisiä miehenalkuja kohdellaan kuin esikoululaisia. Itsenäinen ajattelu kiellettyä, kriittinen ajattelu kiellettyä, kyseenalaistaminen kiellettyä. Henkisesti tuo instituutio ei kehittänyt minua pätkääkään ja luonteen lujuutta minulla oli ennen armeijaa jo sellainen määrä, että armeija ei lain puitteissa pysty sitä horjuttamaan mihinkään suuntaan.
Tupa oli täynnä juntteja, joiden puheenaiheet vaihtelivat perseseksin, runkkaamisen ja krapulapaskan analysoimisen välimaastossa. Lähinnä ihmettelin, kuinka epäterveellisiä elämäntapoja ja rappeutuneita arvomaailmoja tähän yhteen tupaan mahtui.
Kävin armeijan läpi, mutta en tunne olevani sen enempää mies, kuin ennen sinne menemistäni.
Joillekin peräkammarin pojille, jotka ovat eläneet äidin helmoissa koko elämänsä, kokematta ensimmäistäkään suurta vastoinkäymistä, armeija voi olla hyvä ja kasvattava paikka.
Minulle se oli väärä paikka.
Minut on nuorena moneen kertaan lyöty maahan, mutta olen aina sieltä noussut ylös ja korkeammalle entistä vahvempana ja sitkeämpänä.
Tositilanteet punnitsevat sen oikean kantin ja luonteen lujuuden, ei simuloitu kurjuus.
Olen sitä mieltä, että elämänkoulu on se, joka mittaa kuka on "kovin jätkä/mimmi", sukupuolia jaottelematta.
En ota kantaa, mitä miehet ovat, jotka eivät käy armeijaa. Mutta omien kokemuksieni perusteella he yleensä ovat vähän... ööh... poikkeavia... erikoisia. Pitkät hiukset sekaisin, vanha kirppistakki, jossa peace- ja anarkistipinssejä hihat täynnä. En tiedä, ehkä sitä sitten kutsutaan omaksi ajatteluksi.
Armaijassa on ryhmäkuri siksi, että siellä opetetaan kriisitilannetta varten. Kouluttajani armeijassa ilmaisi mielestäni asian hyvin. "En opeta teitä tappamaan. Opetan teitä selviytymään hengissä sodasta."
Sotatilassa on pakko toimia yhdessä ja johtajan alaisuudessa. Ei siinä tilanteessa aleta ajattelemaan itsenäisesti, kriittisesti tai kyseenalaistamaan. Siellä totellaan suoria käskyjä. Jos siellä aletaan sooloilemaan, pian saatetaan koko ryhmän tai pahimmassa tapauksessa koko joukkueen tehtävä tai jopa olemassa olo vaaraan. Siinä on syy, miksi armeijassa karsitaan itsenäinen ajattelu ja kritisointi pois.
Se, missä tämä MINUN MIELESTÄNI menee suorastaan vituralleen, on ns. varusmiesjohtajuus. Vaikkakin ryhmän ja joukkueen on kyettävä toimimaan yhdessä, ei mielestäni varusmiesjohtajuudella saavuteta riittävää auktoriteettia tositilannetta ajatellen. Ei mielestäni ole mielekästä, että kuukauden koulutuksella voisi ihmisestä muokata riittävän auktoriteettisen johtamaan ikätoveriaan. "Oikeassa elämässä", eli siviilissä kuitenkin "johtajakoulutus" kestää sen 4 vuotta. Useimmiten myös varusmiesjohtajien johtaminen, mikäli sitä sellaiseksi voi kutsua, on lähinnä leikkiä ja hauskan pitoa, kun on päästy "esimies asemaan". Tämä hauskanpito kyllä näkyy selkeästi läpi armeijassa ja epäilenkin tällaisten johtajien kykyä johtaa ryhmää todellisessa kriisitilanteessa.
Armaijassa ei siis ole tarkoitus lyödä ihmistä lyttyyn tai maahan, vaan opettaa toimimaan kriisitilanteessa ryhmänä tai joukkueena esimiehen alaisuudessa ilman kapinaa. Koska se on välttämätöntä.
"En opeta teitä tappamaan. Opetan teitä selviytymään hengissä sodasta."
Sodasta selviää hengissä kieltäytymällä sotimisesta/muuttamalla Ruotsiin/antautumalla viholliselle.
Varusmisesjohtaja esittelee heikkoa itsetuntoaan huonon johtamistavan avulla. Vertaistensa johtaminen tietysti motivoi kaksi kertaa pitempään palvelukseen, mutta johtamisen arvoja ei pystytä integroimaan nuoreen päähän ihan nopeasti.
kieltäytymällä sotimisesta
antautumalla viholliselle
Nää tais olla viime sodissa varmimmat keinot päättää päivänsä.
Kyllä se niin on että paras johtajamateriaali oli niin fiksua että keplotteli itsensä rivijantteriksi. No, oli tietysti poikkeuksiakin.
Koska kieltäytymisestä on tapettu? Pari vuotta linnaa siitä on aina tullut.
Mutniintietenkinjoo, maailma ja sodankäynti on samanlaista tänään kuin 60-vuotta sitten, tottakai.
Sun suuri esikuvas Pekurinen?
Mulla ei ole esikuvia.
harvemmin on mitään muutakaan.
Mutta et sä parilla linnavuodella sodan tullen selviä.
Mulla ei oo sitä nihilismiäkään.
120pisteen taukki on just tollanen pitkätukka-anarkisti, muka omilla aivoillaan ajattelevan hippi. Voi olla et yks syy miks se aiheuttaa noit vaaratilanteita ja uhkakuvii tuol hyllyillä, on just se, ku se ei oo käynyt armeijaa. Kerrankin tää ylikorpraali (siis se kassa) anto sille taukille suoran käskyn, mitä se ei pystynyt toteuttaa. Vähän mä ziigasin, et toi tyyppi on kyl täys nolla, toi ei varmaan pysty seisoo jonos edes R-kioskin jonossa.
Se, että armeija tekisi pojasta miehen. Se voi kylläkin antaa siihenkin mahdollisuuden. Ryhmäkuriin sopeutuminen ei vie ihmiseltä minää pois, se on vaan näkyvämpi muoto siitä kyykyttämisestä mitä yhteisömme yksilölle koko ajan tekee.
Armeija on selkeä ja helppo maailma. Varusmiespalveluksen ajalla on selkeä alku ja selkeä loppu, jota voi venyttää tai lyhentää. Vaikka samanlaista kulissientakaista koplaamista kuin siviilityöyhteisöissäkin harrastetaan löytyy myös puolustusvoimista, niin pääsääntöisesti pv:ssa homma on hierarkialtaan selkeää.
Tuleeko siitä nyt sitten mieheksi kun sen oivaltaa saatikka siinä menestyy? Se nyt on yksi tapa lisätä maanpuolustushenkeä pitämällä yllä myyttiä miestenkoulusta.
Toinen oma lukunsa on sitten sota ja siinä hengissä selviytyminen. Ei taida kieltäytymiset tai ruotsinlaivalle karkaamiset taata hengissäsäilymistä kun Suomessa seuraavan kerran soditaan. Ja varmasti soditaan, luepas historiaa.
Jotakuinkin kohtalaiset hengissäsäilymisopit sain aikoinani, mutta sattumalla on sodassa mielettömän suuri merkitys. Kuolemaansa ei voi ennustaa.
Pieniä toiveita on, nyt jo nostoväkeen kuuluessani, että selviän elämäni ilman sotimista.
"Ja varmasti soditaan, luepas historiaa."
Niinjoo. Bloöyrk ja laumansa taisteli itselleen luolan Saimaan rannoilta, joten niinhän ne taistelevat sen tulevaisuudessakin. Ruotsi huolehti Suomen ja Itämaan rajoista, joten niinhän se tekee tulevaisuudessakin, tällä kertaa vain EU:n muodossa. Hitler tähysi itään ja Suomen natsit perässä, joten niinhän se menee tulevaisuudessakin. Pakko se on uskoa. Mää olen ahvena.
Itse en kyllä koe, että olisin oppinut siellä jotain olennaista miehenä olemisesta. Olen sellaista sukua että opin jo ennen armeijaa lähes kaiken mitä siellä opetettiin. Silti, olen sitä mieltä että monille voi saada täysin olennaista oppia miehenä olemiselle. Sellaista mitä on joidenkin vaikea saada muualta. Meitä on niin moneen junaan. Ihmettelen kyllä suuresti että sotilaan käsikirjassa opetetaan peruskäytöstapoja ja käyttäytymissääntöjä tyyliin on kohteliasta vastata tervehdykseen. Mutta kaipa ne on PV:ssä huomannu minkälaisia matoja jotkut nykymiehet on.
Erityisen outoa armeijan tapakoulutus on suhteutettuna siihen, että siellä kuitenkin viljellään samalla äärimmäisen seksistisiä ja rasistisia asenteita. Paljon järkeä opettaa teitittelyä tai ettei saa kävellä tupakka suussa, kun samaan aikaan naisia kutsutaan pilluiksi ja marssilla laulatetaan mustalaisten lahtaamisesta.
laulettu sellasia. Kaipa niitä negatiivisiakin asenteita voi tuulettaa.
Kyllä meillä ainakin ja kaveritkin ovat kertoneet että niilläkin laulatettiin että "vanhalla farmarimossella ajaa joukko mustalaisia, heistä yhtään pidä en, lippaan täytän kiroillen..." jne. Ja komppanian vääpeliltä kun meni pyytämään henkilökohtaista syylomaa perheasioiden hoitamiseen, vastaus oli että "älä ruikuta yhen akan perään, Suomessa kasvaa uusia pilluja joka päivä". Että semmoista tapakasvatusta ainakin Savon Prikaatissa...
Että alle parikymppisten jannujen virikkeettömässä internaatissa ei puheenaiheet mitenkään ylentäneet mieltä. Yksilöinä tietysti monikin saattoi olla mitä hienoin ihminen. Yhdenmukaisuuspaineessa sitten näytettiin kovaa pintaa. Itse pääsin ihan hyviin keskusteluihin ilman kuorta. Oman tehtäväni hoitaminen onnistui minulta omaa persoonaani käyttäen enkä tarvinnut väkivaltaista roolia. Kantahenkilökunnan asenne oli minusta valtaosin hyvä. Ongelma on usein just varusmiesten keskinäisissä valtasuhteissa.
Varusmiestoverit olivat enimmäkseen ihan hyviä tyyppejä (tai ainakin harmittomia) ja sain muutamia erittäin hyviä kavereitakin, mutta kantahenkilökunta oli enimmäkseen täysmulkkuja. Mahtui niittenkin joukkoon tietysti jokunen kelpo tyyppi. Pahnanpohjimmaisia olivat santsarit, jotka olivat ilmeisesti jääneet sinne yliajalle ihan puhdasta sadistisuuttaan. Vielä parikymmentä vuotta myöhemminkin pari tyyppiä vituttaa niin paljon, että empimättä lataisin niille kuulan otsaan, jos vaan tilaisuuden saisin.
Rambolle? Kokoontuuks teiän perhe sunnuntaina ampuradalla ampuu singolla? Aika siistii! Ammuitteks te jotain lehmiä tai lampaita, vai miten te ratkaisitte tän maalitaulu-ongelman?
armeijankäyminen osoittaa jotakin jäntevyyttä sivariin verrattuna. tietenkin on poikkeuksiakin, mutta kyllä sen helposti huomaa, jos joku on käynyt sivarin intin sijasta. ei siellä mitään opi, mutta joillekkin "kuri" tekee hyvää.
Surullisintahan tässä on se, että suurin osa niistä joille kuri tekisi hyvää menevät juuri siviilipalvelukseen.