Haluttomuus

Seurustella ei kannata vain sen takia, että kaikki muut tekevät niin. Pitkän ajan päästä suhde, joka on väkisin kasattu kokoon, päättyy kuitenkin eroon.

Ihmiset kasvatetaan työläisiksi. Pienestä pitäen lapset ohjataan kouluun ja myöhemmin töihin. Ne jotka eivät käy töissä tarvitsevat rahaa myös ja väkisinkin tulee mieleen, että nämä ovat toisten elätettävänä.

Mitä tämä sinun keskiluokkainen työelämä tarkoittaa?

Onko sulla ehkä joku syykin miksi mikään ei onnistu?

mitä tarkoitin?

"Haluat" olla omissa oloissasi koska se on turvallista ja se ei stressaa tai satuta. Tai jos tekee edellämainittuja, niin tekee vähemmässä märin kuin vaihtoehdot. Niin sinä uskot..

Tunnistat itsestäsi ihmisivihan ja kyvyttömyyden sanojesi mukaan. Jos oikeasti haluaisit olla pelkästään yksin omissa oloissa, sinulla ei varsinaisesti olisi syytä vihata vaihtoehtoja. Tekisit valintasi koska oikeasti haluaisit sitä, koska se on parempi, koska kokeilit muita vaihtoehtoja... Silloin sanat viha ja kyvyttömyys olisivat aikalailla tarpeettomia.

Se miksi luulet että et tämä mitä sinulla nyt on, on sitä mitä "haluat" - johtuu siitä että oma mielesi tekee sen mitä kukaan muu ei ole sinulle silloin tehnyt kun olisi pitänyt - Se suojelee sinua ja tekee parhaansa tukeakseen sinua "valinnoissasi".... Valitettavasti kun oma mielesi on paras kaverisi, et saa tarvittavia vaikutteita muualta. Olet itsesi vanki.

Et usko? Ok. Oletetaan että olet oikeassa ja minä väärässä.... Miksi sinulla on silti paha olla? Exactly.

Ne asiat jotka tekevät sinut nyt onneliseksi levykokeilmat, koti jne... eivät ole esteitä kaikelle muulle mitä oikeasti haluat. Mitä todennäköisemmin ne on juuri niitä asioita olet oppinut vihaamaan.

Ymmmärrän kyllä jos et usko minua, samoja lauluja minäkin lauloin ja joinain päivinä laulan vieläkin.

joo.. tälle ongelmalle on ollu jo useita vuosia oma nimityksensäkkin. Te aloittelijat ette vain tiedä asioista koska ette ole ottaneet niistä selvää.

http://en.wikipedia.org/wiki/Hikikomori

kyllä teitä on jokaisessa maassa yllin kyllin

ongelmiahan nuo ovat. Siis jos itsekin koet, että nuo ns. "valinnat" eivät kuitenkaan ole pohjimmiltaan sitä mitä haluaisit.

Mulla on kaveri, joka on samanlainen. Tai no, sitä en tiedä, kokeeko hänkin ettei kuitenkaan pohjimmiltaan haluaisi noin elää vai elääkö juuri valitsemallaan tavalla. No joka tapauksessa, hän ei ole koskaan tehnyt mitään normaaleja juttuja ja on ollut sen johdosta sairaseläkkeellä jo jonkin aikaa. Sitä en tosiaan sitten tiedä, että kokeeko itsekin olevansa sairas vai onko vain tyytyväinen, kun on saanut viranomaisia kusetettua, eikä tarvii enää loppuelämässään tehdä mitään, elelee vaan meidän muiden kustannuksella.

Itse olen pysynyt terveen kirjoissa sillä, että edes työnteko kiinnostaa niin paljon, että sitä tulee harrastettua ja sillä itseni elätän. Muutoin kanssakäyminen ihmisten kanssa, saati seurustelusuhde sitten, tuntuu niin rasittavalta, että niitä ei vain jaksa. Mieluummin on yksikseen ja elelee yksinkertaista, helppoa elämää. Omalla kohdallani tämä on kuitenkin täysin tietoinen valinta ja olen tyytyväinen elämäntapaani ainakin tällä hetkellä. En koe mitään ihmisvihaa ja koen hallitsevani omaa elämääni. Tuo hallinta onkin helppoa, kun elämä on niin yksinkertaista. Koen vain ihmissuhteet ja kommunikaation niin raskaiksi, että en pidä niitä tavoittelemisen arvoisina juttuina. Olen siis yksinkertaisesti erakkoluonne.

Olet havinnut maailman raadollisuuden, ihmisten keskimääräisen vittumaisuuden, ynnä muita seikkoja. Ei ole ihmekään että nykuisessä maailmassa alkaa pikkuhiljaa vihata moniakin asioita, se on ihan tervettä, vaikkakaan ei normaalia.

Ei minuakaan 9-5 duunit erityisesti kiinnosta, taikka perheen perustaminen, tyttöystävän "saaminen", sosiaaliset riennot. Ei kiinnosta. Miksi pitäisi? En ehkä ole normaali, mutta nautin elämästäni omalla tavallani.

olotila sitten? Minulla on tunne että ihmiset pariutuu ainoastaan yhteiskunnan paineiden seurauksena?