Olen täysi idiootti.
Minulla on avomies, joka on enemmän kuin voisin ikinä unelmoida, täydellinen kumppani kaikin puolin. Odotan yhteistä lastamme, jota kumpikin odotamme ja haluamme innolla. Tulevaisuus näyttää
yhteiseltä taipaleelta. Asiamme ovat suht hyvin, vaikka rahasta välillä onkin tiukkaa. Olemme yleisesti ottaen onnellisia ja puhumme paljon asioista, mutta...
...En edes ymmärrä kuinka kehtaan kiukutella jokaisen pienen mielialavaihteluni takia miehelleni.. hän kysyy onko kaikki hyvin kun huomaa, että mieltäni painaa jokin ja minä vain tokaisen, että kyllä on! ja jatkan kiukuttelua ja möksöttämistä mitä pienimmistä negatiivisista tai vihaisista tuntemuksistani. Useinmiten tämä ihana mies ei edes ole syypää siihen miksi olen esim. pahoittanut mieleni, mutta hän on aina paikalla ja tukena minulle ja minä ääliö käytän häntä väärin kun tuolloin puran kaiken kiukun häneen.
Haluaisin lopettaa tämän Idiooteista Banaalimman käytäytymiseni, mutta kun ei ole vielä onnistunut niin ei ole onnistunut.
Jos nyt kulta satut tämän lukemaan, niin tiedäthän, että olen todella häpeissäni käytöksestäni ja erittäin erittäin pahoillani... et todellakaan ansaitsisi tätä minulta..
Minulla on avomies, joka on enemmän kuin voisin ikinä unelmoida, täydellinen kumppani kaikin puolin. Odotan yhteistä lastamme, jota kumpikin odotamme ja haluamme innolla. Tulevaisuus näyttää
yhteiseltä taipaleelta. Asiamme ovat suht hyvin, vaikka rahasta välillä onkin tiukkaa. Olemme yleisesti ottaen onnellisia ja puhumme paljon asioista, mutta...
...En edes ymmärrä kuinka kehtaan kiukutella jokaisen pienen mielialavaihteluni takia miehelleni.. hän kysyy onko kaikki hyvin kun huomaa, että mieltäni painaa jokin ja minä vain tokaisen, että kyllä on! ja jatkan kiukuttelua ja möksöttämistä mitä pienimmistä negatiivisista tai vihaisista tuntemuksistani. Useinmiten tämä ihana mies ei edes ole syypää siihen miksi olen esim. pahoittanut mieleni, mutta hän on aina paikalla ja tukena minulle ja minä ääliö käytän häntä väärin kun tuolloin puran kaiken kiukun häneen.
Haluaisin lopettaa tämän Idiooteista Banaalimman käytäytymiseni, mutta kun ei ole vielä onnistunut niin ei ole onnistunut.
Jos nyt kulta satut tämän lukemaan, niin tiedäthän, että olen todella häpeissäni käytöksestäni ja erittäin erittäin pahoillani... et todellakaan ansaitsisi tätä minulta..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet raskaana: monille tila on mielialaherkkää aikaa. Ehkäpä tästä olisi hyvä jutella aviomiehen kanssa. Jos taas mielipahaasi on selvästi jokin ulkoinen syy, joka ei liity mieheesi, niin kerro ihmeessä, mistä olet pahoillasi äläkä tiuski onneasi pois.
elämää kun uskallat tunnustaa että olet väärässä ja kiukuttelet turhaan rakkaallesi.Tuon saman kun suurinosa ihmisistä tunnustaisi,olisi paljo parempi elää ja olla.
Itselläni on aivan sama ongelma. Niin oli myös edellisessä avoliitossani ja saman ongelman olen tuonut nykyiseen avoliittoni. Edellisessä suhteessä kärsin todella paljon yksinäisyystä, kaikki arjen asia jäivät minun hoidettavaksi, ex-avokkia kiinnosti vaan omat harrasteensa tai viina. Oli pettämisepäiljä ja luultavasti avokkini myös petti minua, ainkin oli tiivissä yhteydessä johonkin naiseen. No, shude loppui ja aloitin uuden, ehkä hieman liian aikasin, mutta..
Rakastan avokkiani, mutta saan myös kiukku-mökötyskohtauksia AIVAN käsittämättömistä asioista. En ymmärrä itseäni. Avokkini on ymmärätäväinen, mutta tiedän ettei kukaan jaksa loputtomiin, koska käyttäytymiseni ei ole mitenkään "järkevää". Saatan mököttää ihan niin pienestä asiasta, että hävettää tunnustaa..
Olen järkeillyt asiaani niin, että koska avopuolisoni on ainoa, jonka edessä pystyn jotenkin olemaan "oma itseni". Hän tuntee minut paremmin kuin monet kaverini. Jostain syystä en ole oikein koskaan osannut ilmaista _omia_ mielepiteitäni esim. kavereille, vaan jopa näin aikuisiällä (naurettavaa, yllä) myötäilen heidän mielipiteitä. Enkä uskalla tuoda omaa kantaani asiaan. Toimin enemmän kuuntelija kavereilleni. Mikä aika ajoin ärsyttää suuresti. Tämä pätee vain muutamiin kavereihin, jotka ovat olleet osa elämään lapsuudesta saakka. Ja aina se on mennyt niin, että he vievät - minä vikisen..
No, kuitenkin... Koska en pysty ilmaisemaan mielipiteitäni kavereilleni, ilmaisen ne todellakin avokileni. Milloin mitäkin, hyvä asia on että olen erimieltä vaikka oikeasti olenkin samaa mieltä. On vain pakottava tarve olla eri mieltä. Uuden avokkini kanssa olen kyllä pystynyt hillitsemään ja olemaan myönteisempi, mutta välillä on hankalaa. Mutta todellakin toivon joskus pääseväni eroo tästä käyttäytymismallista, koska avokkini ei todellakaan ole se "ongelma" vaan se on jossain muualla, en vaan ole vielä niin lähellä, että sen pystyisin tunnistamaan..
Ihmettelen miehesi gandhimaista kärsivällisyyttä, mutta sitä tuskin riittää loputtomiin. On sinänsä hyvä että tiedostat ongelman vaikket sen syytä tiedäkään, tarvittaisiin joku psykologi tai muu ammattiauttaja kaivamaan se esiin, jotta pystyisit käsittelemään asian. Ehkä sua on pienenä hyväksikäytetty tai jotain? Ja nyt koet tarpeelliseksi kaataa pahan olosi lähimmän objektin niskaan.
ajattele ennenkuin sanot ettet sano mita ajattelet!
Seuraavan kerran kun tulee mieleesi torayttaa jotain idioottimaista, pysahdy ja ajattele 3 sekunttia.
Sitten nostat suupielesi ylospain (vaikka kuinka sattuisi :)) ja vastaat kohteliaan kauniisti.
Sinun aivoissasi ei ole mitaan vikaa, kohtelias ja ystavallinen kaytos vain vaatii harjoittelua!
Saat huomata etta ankaran harjoittelun tuloksena tuosta syntyy tapa [aivan kuin typerasta kaytoksestakin :( ] josta saat hyvan mielen seka itsellesi etta kanssa-asujille.
Niele seuraava "Ei mua mikään vaivaa!" ja sano mikä oikeasti vaivaa, vaikka se olisi kuinka pieni ja tyhmä juttu. Kun sanot sen ääneen niin asetat asian oikeisiin mittasuhteisiin myös itsellesi. Ja muista pyytää anteeksi typerää kiukuttelua viimeistään jälkeenpäin kun ei enää kiukuta. Vetoa raskaushormoneihin tai jotain.