Tilanne: yhdessäoloa takana 14 vuotta, josta kymmenisen saman katon alla. Ei isoja riitoja, ei ulkopuolisia suhteita. Hiukan arkista.
Loppuvuodesta miehelle tullut mieleen, että lopettaako suhde. Syynä pienet arkiset ongelmat.
Tämä on ensimmäinen kunnon kriisitilanne yhteiselomme aikana. Mieheni ei tunnu ymmärtävän, että kriisejä tulee ja menee. Harkitsee luovuttamista heti ensimmäisen kriisin takia.
Miten eteenpäin? Onko jotain kirjallisuutta, jossa kerrotaan parisuhteen kriiseistä? Ihan ensimmäiseksi haluaisin mieheni tajuavan, että kriisit ja ongelmat kuuluvat pitkään parisuhteeseen. Ja niistä on mahdollisuus selvitä.
Loppuvuodesta miehelle tullut mieleen, että lopettaako suhde. Syynä pienet arkiset ongelmat.
Tämä on ensimmäinen kunnon kriisitilanne yhteiselomme aikana. Mieheni ei tunnu ymmärtävän, että kriisejä tulee ja menee. Harkitsee luovuttamista heti ensimmäisen kriisin takia.
Miten eteenpäin? Onko jotain kirjallisuutta, jossa kerrotaan parisuhteen kriiseistä? Ihan ensimmäiseksi haluaisin mieheni tajuavan, että kriisit ja ongelmat kuuluvat pitkään parisuhteeseen. Ja niistä on mahdollisuus selvitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tiedät, mitä kriisejä miehelläsi on ollut aiemmin?
Vähätteletkö miehesi tuntemuksia, teet pahan virheen, sillä ne on aitoja, olipa ne mitä hyvänsä?
Oletko itse varma, että osaat kohdata kriisin objektiivisesti, vai vaaditko, että se pitää käsitellä sillä tavalla, kuin sinä näet parhaaksi.
No nyt teillä on sitten tilanne, jossa voitte opetella selviämään kriisistä, kumpikin omalla tavallanne.
Minulla on samoja kokemuksia miesten 'kriisinhallintakyvystä' - ensimmäisen riidan tullessa ollaan valmiit heittämään kirves kaivoon.
Usein aikaisemmat kokemukset suhteissa, käytännössä pettymykset, aiheuttavat tällaista käytöstä. Se tuntuu silti epäreilulta. Pitäisi aina muistaa, että MOLEMMAT osapuolet ovat saattaneet kokea aikaisemmissa suhteissa pettymyksiä, jotka sitten heijastuvat uuteen liittoon. Piätisi siis ymmärtää sekä itseä että toista.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että miehille on vaikeampaa ymmärtää, että kriisistä voi päästä eteenpäinkin. Miehet kokevat jostain syystä kriisin dramaattisemmin. Ehkä naisten luontainen sosiaalisuus on yksi selittävä tekijä; naiset puhuvat enemmän.
Yritin edellisessä suhteessani ratkoa ongelmia puhumalla ja keskustelemalla, sain kuulla, että olen jankuttava ämmä...
En sano etteikö minussakin ollut vikaa, oli ja paljon, mutta tämä tilanteitten ratkaisu miehen ja naisen välillä on niin erilainen. Toinen haluaa vain möksöttää asian halki, kun taas toinen haluaisi keskustella ja miettiä mikä meni vikaan ja miten tästä eteen päin.
Näin se vaan on.
Ensimmäinen kriisi 14 vuoden jälkeen?????
Uskomatonta.
Teillä olisi pitänyt olla niitä kriisikohtia jo
mielin määrin ja kokemusta niiden selviämisestä.
Tiedätkö että yleisemmät kriisinpaikat ovat:
Muutot, lasten syntymät, työpaikan vaihdot, läheisten kuolemat, oma henkinen kasvuntarve,
toisen henkinen kasvuntarve, laihdutuskuurit,
sairaudet, tupakkalakot, työttömyys, syrjähypyt,
talouden romahtaminen ym.
Te olette selvinneet jo pitkälle.
En ihmettele jos olisitte molemmat eroamassa.
"Te olette selvinneet jo pitkälle.
En ihmettele jos olisitte molemmat eroamassa." Ihan en ymmärtänyt mitä tällä tarkoitit.
Minä en ole kokenut 14 vuoden aikana muuttoja, työpaikan vaihtoja, työttömyyttä tai sairautta SUHTEEN kriisinä. Ja kyllä, nyt on ensimmäinen sen asteinen parisuhdekriisi, jolloin mietimme jatkammeko yhdessä vai erikseen.
ovat kuulema hyviä paikkoja joten sinne vaan selvittelemään ja löytämään vielä se yhteinen sävel.
Meillä ei siinä kohtaa tullu mieleen sit vielä kokeilla sitä vaihto-ehtoa ... harmi, ihan lasten tähden.
Omasta mielestäni paras on Bruce Fisherin Jälleenrakennus
http://www.kirkkonummenseurakunnat.fi/attachment/778b62107fef885feab78f19b785da5e/6cc07729958065797b532c266a775b03/J%c4LLEENRAKENNUS+Fisher.pdf