Näin siinä sitten kävi. Olen menossa naimisiin entisen petturikaverini, nykyisen avomieheni kanssa. Tunteeni vellovat laidasta laitaan. Rakastan häntä, mutta minulle olisi kyllä saattanut riittää pelkkä sivusuhdekkin. En tiedä haluanko enää sitoutua. Mies haluaa, ja lapsia vaikka pari hänellä olisi jo ennestäänkin. Kannattaako avioliitto, kun se jo kerran nähtiin miten meidän molempien kohdalla kävi?
Pelkään tunteitani. Toisaalta säälin mieheni entistä vaimoa. Hän taisteli kynsin hampain viimeiseen asti ex-miehestään, kaikin keinoin. Soitti ex-miehellenikin,monta kertaa toivoen että minä saisin kuonooni ja oppisin. Soitteli minulle. Seuraili. Uhkaili, kiristi, rukoili ja itki. Minä seurasin tyynesti vierestä ja voitin miehen itselleni. Tunsin joskus melkein sadistista mielihyvää voitostani. Nautin tavatessani ex-vaimon ensi kertaa; olen nuorempi, kauniimpi, hoikempi, muodokkaampi. Miksi kummassa tarvitsin tuollaista pönkitystä itsetunnolleni? Nyt jälkeenpäin ihan hävettää, kun tuo nainen osoittautuikin vielä tosi kivaksi ja fiksuksi ihmiseksi. Oloni olisi ehkä helpompi jos olisin riidoissa tuon naisen kanssa. Mutta hän rakastaa lapsiaan eikä halua että aikuisten välit ovat solmussa, joten hän jopa tulee kaljalle minun, äitipuolen luokse. En ikinä olisi voinut kuvitellakkaan että tässä käy näin. Luulin että pidämme miehen kanssa hauskaa aikamme ja sitten se loppuu siihen. En muistanut että tunteita ei voi määrätä.
Siis, tulin, näin ja voitin. Miksi sitten olo on näin ontto? Olenhan saanut kai nyt kaiken haluamani, kuten nykyinen miehenikin.
Onko täällä muita jotka ovat aloittaneet yhteisen elämänsä vastaavasta tilanteesta? Miten teille kävi, loppuiko suhteenne lyhyeen (miksi?) vai jatkuuko kenties edelleen entistä lujempana? Kommentteja kaipaisin muutenkin, huoritellakin saa jos sille tuntuu mutta enemmän kaipailisin aikuista pohdintaa monelta kantilta.
Ja vielä, kuinka minun tulisi mielestänne suhtautua tähän ex-vaimoon, lasten äitiin? En osaa edes aavistaa mitä hänen päässään pyörii. Voisiko joku kokemusta omaava ottaa kantaa tähän? Pahimmasta kriisiajasta on kulunut parisen vuotta ja tilanne on rauhallinen. Lapset ovat meillä melkein viikottain pari päivää ja osoittavat selkeästi kiintymyksensä minuun.
Tämä avioliiton (mies kosi minua) kuvaan astuminen nosti kaikki muistot mieleeni ja päässäni pyörii kaikki.
Pelkään tunteitani. Toisaalta säälin mieheni entistä vaimoa. Hän taisteli kynsin hampain viimeiseen asti ex-miehestään, kaikin keinoin. Soitti ex-miehellenikin,monta kertaa toivoen että minä saisin kuonooni ja oppisin. Soitteli minulle. Seuraili. Uhkaili, kiristi, rukoili ja itki. Minä seurasin tyynesti vierestä ja voitin miehen itselleni. Tunsin joskus melkein sadistista mielihyvää voitostani. Nautin tavatessani ex-vaimon ensi kertaa; olen nuorempi, kauniimpi, hoikempi, muodokkaampi. Miksi kummassa tarvitsin tuollaista pönkitystä itsetunnolleni? Nyt jälkeenpäin ihan hävettää, kun tuo nainen osoittautuikin vielä tosi kivaksi ja fiksuksi ihmiseksi. Oloni olisi ehkä helpompi jos olisin riidoissa tuon naisen kanssa. Mutta hän rakastaa lapsiaan eikä halua että aikuisten välit ovat solmussa, joten hän jopa tulee kaljalle minun, äitipuolen luokse. En ikinä olisi voinut kuvitellakkaan että tässä käy näin. Luulin että pidämme miehen kanssa hauskaa aikamme ja sitten se loppuu siihen. En muistanut että tunteita ei voi määrätä.
Siis, tulin, näin ja voitin. Miksi sitten olo on näin ontto? Olenhan saanut kai nyt kaiken haluamani, kuten nykyinen miehenikin.
Onko täällä muita jotka ovat aloittaneet yhteisen elämänsä vastaavasta tilanteesta? Miten teille kävi, loppuiko suhteenne lyhyeen (miksi?) vai jatkuuko kenties edelleen entistä lujempana? Kommentteja kaipaisin muutenkin, huoritellakin saa jos sille tuntuu mutta enemmän kaipailisin aikuista pohdintaa monelta kantilta.
Ja vielä, kuinka minun tulisi mielestänne suhtautua tähän ex-vaimoon, lasten äitiin? En osaa edes aavistaa mitä hänen päässään pyörii. Voisiko joku kokemusta omaava ottaa kantaa tähän? Pahimmasta kriisiajasta on kulunut parisen vuotta ja tilanne on rauhallinen. Lapset ovat meillä melkein viikottain pari päivää ja osoittavat selkeästi kiintymyksensä minuun.
Tämä avioliiton (mies kosi minua) kuvaan astuminen nosti kaikki muistot mieleeni ja päässäni pyörii kaikki.
Vastaukset 47
Vanhimmat
tulee:heräämisen aika ja onneksi ihmisella on omatunto,ainakin suurimmalla osalla.
jos on ontto olo, kun itsekunnioitus on myyty maailmalle aikaa sitten.
Koitappa nyt olla onnellinen ja ala kohta puoliin seurailemaan, että missä miehellä on kakkonen jemmassa.
että miehelläni kakkosta on missään, ainakaan vielä. Ei hänellä olisi siihen aikaa. Tai sitten on, mutta en minä halua sitä tietää. enkä aio alkaa seurailemaan. Kokemuksesta uskon, että kyllä sellainen aikanaan ilmi tulee. Itse en kuitenkaan ainakaan nyt aio ketään kakkosta hankkia, kyllä se pettäminen sen verran henkistä kapasiteettia kuluttaa.
vielä tulee teille. Sinä ehkä pysyt uskollisena, mutta tämä mies ei. Odota vain kymmenkunta vuotta, niin saat tapella miehestäs, jos haluat enää häntä.
se aika vielä tulee, ehkä ei. Ehkä se aika olisi tullut entiselle miehellenikin, kuka tietää. en nyt kuitenkaan heti miestäni uskottomuudesta epäile, pysyihän hän uskollisena entiselle vaimolleenkin lähes 20 vuotta ennen minua. Itseasiassa olen nyt jälkeenpäin ajatellut että taisin silloin kun sivusuhteemme alkoi kompastua omaan nokkeluuteeni. Kuvittelin olevani kovastikkin tilanteen herra, että minä tiedän koko ajan missä mennään. En edes ajatellut että mieheni, silloinen rakastajani, oli jo aikoja sitten päättänyt miten tarinamme tulee päättymään, hänen ja minun avioliittoon. Jälkeenpäin puhuttua on tullut selväksi että myös mieheni ex-vaimo tiesi tuon ennen minua. Olin käsittämättömän naiivi.
Mieheni ei siis enää silloista vaimoaan rakastanut, ja piiritti minusta itselleen uuden vaimon. Kalliin hinnan (perhe) maksettuaan kerran en usko (eikä usko ex-vaimokaan) että hän uudestaan haluaisi alusta aloittaa. Ja kun hän ei oikein ole mikään flirttaileva naistenmies, vaan tykkää tasaisesta rauhallisesta perhe-elämästä.
Mutta, jos se päivä eteen tulee että hän toisen naisen löytää, en aio tapella vaan luovutan suosiolla. Olen jo nähnyt mitä mitä seuraa kun toisesta yrittää väkisin pitää kiinni.
väkisin pitänyt kiinni. Kyllä se mies päättää haluaako itse lähteä. Ei siinä toisella ole mitään sanomista, jos näin tapahtuu.
Vaikka mies pitää hiljaisesta kotielämästä, niin ei se ole mikään autuaaksi tekevä asia. Elämässämme on monia mahdollisuuksia ja paikkoja pettää, jos haluaa. Ei välttämättä ole niinkään varmaa, ettei sua jo nyt petetä. Sinä et vain vielä tiedä sitä...
Kaljaa koneeseen, ihannevaimo!
Mitäpä sitä menneitä muistelemaan.Pidä ihmisuhteet hyvänä senkin ex-vaimon kanssa.Maailmassa on muutenkin liikaa surua ja murhetta.Ystävät ja suhteet kannattaa säilyttää.
huolta lapsista senkin jälkeen, kun miehesin pettää sinua täysillä ja entinen vaimo on löytänyt uuden onnen ja tarvitsee vapaa aikaa.Se ihmetytti, että kun olet jo hyvissä väleissä ex-vaimon kanssa, miksi kehuskella ja vertailla ulkonäköä.Tuo sopisi jollekkin tyhmälle kakkoselle, ehkä sinä sitä sittenkin olet.
Kirjoitin vissiin eka viestini vähän epäselvästi. Tarkoitus oli siis kertoa, että vertailin mieheni eksää ja itseäni suhteemme (virallisen) alkuaikoina, kait pönkittääkseni huonoa itsetuntoani. Tokikaan en tee sitä enää, ei ole tarvetta.
Ja kyllä nämä vanhemmat huolehtivat lapsensa ihan itse, minä saan ns. rusinat pullasta eli voin nauttia lasten seurasta (vastuusta) juuri sen verran kun haluan.
kostautumaan elämässä. Samalla tavalla käy sulle. Usko pois.
Vähän ajan kuluttua mies löytää taas nuoremman, kauniimman, hoikemman ja muodokkaamman naisen.
Silloin on sinun vuorosi taistella ja hävitä!
Tapa jolla voit kokea mitä eksän päässä pyörii on vaihtaa rooleja ja kuvitella olevasi itse tuo eksä, jolta joku hempukka on vampannut miehen. "Voiton" onttous johtuu pelkästään siitä ettet koskaan voi olla varma siitä onko petturuus olennainen osa tämän miehen psyykettä. Mutta voihan olla että tuo eksä täräyttää sinua dumdumluodilla otsalohkoon ja vapauttaa sinut lopullisesti näistä moraalisista pohdinnoista.
Luulenpa että tulet saamaan vielä kunnolla kuonoon...ensin taistelet miehen, sitten kun saat, ei enää huvita...
kutsuvat hemmotelluiksi kakaroiksi mosiia ihmisiä..
ihmsiten elämällä ja tunteilla leikit, joten itse olet tunnevammainen
toivottavasti saat vielä osaksesi kylvämääsi, et taida muuten oppia miten ihmisiä kohdellaan, mitenomat teot vaikuttavat pitkällä tähtäyksellä toisiin!!!!!!!!
muodoistasi, hoikkuudestasi ja nuoruudestasi, sinä vanhenet ja seuraava muodokkaampi, hoikempi ja nuorempi astuu tilallesi.
En tiedä huomaatko itse miten eri sarjassa painit sen ex-vaimon kanssa, sinä olet nuorempi, muodokkaampi ja hoikempi, mutta hän on fiksu , se fiksuus senkun lisääntyy iän myötä.
porukkaa tällä palstalla, kuten aina! Mutta jos tosiaan rakastat tätä miestä, niin jätä omaan arvoonsa nämä uhkakuvat, joita täällä esitetään. Ehkä kirjoittajat puhuvat omista kokemuksistaan, mutta kaikki me ihmiset ollaan erilaisia, että on turha yleistää joka mutkassa. Rakasta ja rakenna miehesi kanssa lämmintä, läheistä tulevaisuutta, johon kuuluu myös miehesi lapset ja ehkä joskus ystävänä ex-vaimokin. Kaikkea hyvää teille!
:) Kiitos sinulle,
hyvää yötä.
se exähän on nykyinen iloinen sinkkutyttö, joka ei taida entiseen haikailla. Sinä sen sijaan olet kohta taas parin kersan kotiin sidottu pikkuvaimo, jota voikin taas vaihteeksi pettää.
Onkos täällä nyt liikkeellä vain katkerien ex-vaimojen agenda vai ne keillä onni on sen kätkee..?
Toivoisin edelleenkin kokemuksia. Kaikille silti hyvää yötä..
ihan niinkuin sä enemmänkin toivoisit sitä että näitä vieraita naisia ja sua kannustettaisiin viemään perheellinen mies vaimoltaan..?mun mielestä olet halpamainen.mikset samantien vie vaimolta lapsiakin niin olet kaiken onnen hänen elämästään riistänyt!!kuvittelisit joskus itsesi sen vaimon saappaisiin etkä ajattelisi itseäsi ja omaa onneasi.toivon että koet joskus saman vielä kymmenen kertaa pahemmin kuin vaimo..saatte pian tulevan miehenne kanssa lapsia olette onnellisia ja hupsista..mies huomaa että olet raskauksiesi myötä repsahtanut ulkonäöltäsi ja hommaakin uudempaa vuosimallia olevan seksikkään ja sinua nuoremman vampin jonka mukaan lähtee..ja sitten tämä vamppi yrittää niin nuolla persettäsi ja olla kaveriasi ja hoitaisi vielä lapsetkin puolestasi.sitten huomaat olevasi yksin.MIETI SITÄ
onko sitä pakko olla näin jyrkkä? eikö kuitenki ole jollai tapaa hyvä että tää kirjottaja edes häpeää mitä teki?
todellakin. Jos valta olisi kääntäisin kelloa niin kauas taaksepäin etten tätä nyksääni olisi edes tavannut. Ja korjaisin luuni kiiruusti muualle.
jos nyt kuitenkin vain yksinkertaisesti on niin, että mieheni rakastui minuun? Eikä rakastanut enää eksäänsä? Ja jos mieheni haluaakin vain normaalin, rauhallisen avioliiton? Uskollisen sellaisen. Voisiko se olla ihan täysi mahdottomuus? Ja eikö ole myös tälle ex-vaimollekkin parempi ettei hänen luokseen jäänyt mies joka aina kaipaisi toista? Haluaisiko joku mahdollisesti elää sellaisessa liitossa, tietäisit aina puolisoa katsoessa että hän rakastaa toista? Jäi luoksesi vain lasten takia ja tyytyi sinuun. Miltä tuntuisi elää sellaisen tiedon kanssa päivästä toiseen?
nuo sinun kirjoitukset.
EI KANNETTU VESI KAIVOSSA PYSY!Mietippä SITÄ.
Pitipä sinunkin kuitenkin kommentoida.
SE KOIRA ÄLÄHTÄÄ JOHON KALIKKA KALAHTAA. Mietippä sinä SITÄ.
20-vuoden avioliiton aikana monet kerrat, mutta aina olen ymmärtänyt jättää sikseen. En enää edes muista kaikkia taakseni jättäneitä, saati että minulla olisi tunteita heitä kohtaan. Hyvä on elää kokonaisena perheenä omien lasten kanssa. Helppoa kun sen osaa.
Tai oot ihastunut muttet koskaan heihin rakastunut. Rakkaus ja ihastus on kaks eri asiaa. Ihastuksia tulee ja menee ihan kaikilla mutta kun rakkaus tulee sen muistaa lopunelämää.
sanan laskuja. Olen monesti laittanut tuon; Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..Iisalmessa puhuvat vanhat ihmiset noin.
MIETI SANOJA;EI KANNETTU VESI KAIVOSSA PYSY!
Eli olet väkisin työntymässä parisuhteen väliin. Ei mies ole kauan sinusta kiinnostunut, usko pois. Vaimo on rakkaampi.
..kantsisko lukea ensin viestit mihin vastaa!? Mieshän on ollu jo vuosia kiinnostunu ap:stä. Ja ne on menossa naimisiin, eli vanha vaimo on jo ajat sitten heivattu.
Eikä se sinunkaan ukko enää takasi luoksesi tule. Joten vaihda jo levyä. Tai mene sitä vettä kantelemaan ja mennessä älisemään.
on outo juttu, runoilijoiden keksimä. Puhuttaisiin paremminkin yhdessäolon ihanuudesta ja kiintymyksestä. Kun yhdessäolo ei enää tunnu niin ihmeelliseltä, niin uudelle on jo tilaa.
Kaikki muistavat seurustelleensa ja saavuttamaton ensi-ihastus muistetaan. Muu loppuelämä on tylsää puurtamista, jollei ihastuta välillä uusiin.
...Kai sopii silti jos kirjoitan tänne. Minun poikaystäväni petti minua jonkun aikaa sitten. Pettäjämuija oli yksi tuttuni jonka kanssa olen oikeastaan aina tullut ihan hyvin toimeen. olin mielettömän vihainen tälle naiselle mutta jonkun ajan päästä tapahtuneeksi hän pyysi minulta anteeksiantoa, ja minä annoin anteeksi. En ole ihminen joka tykkäisi riidellä tai muuta et mun mielestä on ihan hyvä et olette väleissä..mutta naiselle voi kuitenkin olla aika kova pala nähdä sinut yhdessä eks miehensä kanssa varsinkin tässä vaiheessa että voisi olla parempi jos pitäisit välimatkaa tähän naiseen jonkun aikaa..siis ei tarvitse laittaa välejä poikki mutta älä itse omasta tahdosta hankkiudu tämän seuraan. koska voi olla että hän haluaa olla lähelläsi siksi että voisi nähdä eks miestään. en väitä nyt että näin olisi mutta anna hänelle tilaa ja päättää ite minkä oot varmaan jo ymmärtänytki :)
kiitos viestistäsi. Ikääsi en lähde arvailemaan mutta kirjoitat hyvinkin kypsästi. Taidan noudattaa neuvoasi, tosin en ex-vaimon seuraan ole tuppautunutkaan, minusta on lähinnä kiusallista häntä tavata. Olisikohan noin että hän kaveeraa kanssani ei vain lasten takia, vaan että saisi tavata miestäni? Ihmissuhteita tuolla naisella on äärimmäisen vähän työelämän ulkopuolella. Toimitko sinä noin, yrität päästä lähelle entistä poikaystävääsi hänen nykyisen tyttöystävänsä kautta?
Muuten kaikkea hyvää sinulle, uskon että kaltaisellesi lämminsydämiselle tytölle on varmasti ihana uusi poikaystävä jossain :)
...mun virhe siis ku kirjotin epäselvästi :D niin tää jätkä on vieläki mun mutta me pidetään se pettäjä muikki poissa meidän läheltä eikä kumpikaa tieten tahtoen olla sen kanssa tekemisis. et sitä voi soveltaa sunkin tilanteeseen. lisäksi tuosta vastauksestas tuli mieleen et mitä jos se nainen yrittää satuttaa sua sillä et yrittää saada miehes pettään sua sen kanssa? varpailla nyt, yritä saada aikeet selville. btw. oon 16 :D järkyttävää eikö?
jokainen sen tietää, aivan jokainen.
Jotenkin tuli mieleen etten nyt saanut viestiä siltä ihan alkuperäiseltä tytöltä... Mutta jatkakaa vaan epätoivoista naamioitumistanne pettyneet puolisot, jos se oloanne helpottaa. Puolisoanne ette kuitenkaan enää luultavasti ainakaan näillä keinoin netissä v*ttuilemalla ventovieraille takaisin saa.
mukavaa viikonloppua, katselehan tarkasti missä se puoliso luuraa mukamas maitokaupassa... :)
ootko tietoinen et ihmiset on erilaisia? jotku laittaa poikki heti jos mies edes halaa toista naista, toiset, kuten minä on kykeneväisiä anteeksiantoon. ei kannata kirjoittaa kommentteja joista itsellä ei ole kokemusta. sä varmaankin olet sitä tyyppiä jotka hermostuu mielettömän typeristä asioista? ehkä tää ei toimikaan? voit olla oikeassa mutta aina kaikki ei mene kuten yleensä.
heh ehkä mun sävy oli jotenki puolusteleva. pitäis varmaan kirjautua tänne kunnolla :) siis se todellakin oli multa ja oon pahoillani jos sait sellaisen kuvan mun teksteistä :) oon todellakin kuudentoista vasta ja monet muutkin on sanonut kypsäksi :D mut koita nyt keksiä miten saat tilanteen hoidettua. :)heh en muuten oo ihan pettyny kuitenkaa ;) onnellinen siitä etten menettänyt miestäni kuitenkin. elämä on täynnä yllätyksiä :)
sinun aloitus oli hieman provosoiva. Olisit voinut saada paljon kannustavampiakin kommentteja toisenlaisella aloituksella. Tuli vaan mieleen halusitko "kohentaa vanhoja hiiliä" löytääksesi jotain tiettyä mielihyvää. "Mieli-ala", mieti sitä avainsanaa :)
niin mikä sua pidättelee? Ei muuta kuin seuraava ukkomies vokoteltavaksi ja taas uutta jännitystä elämään!
vastauksia ihan toisiin kysymyksiin, elikkä siihen miksi nyt tuntuu tyhjältä. Minulla on samanlaisia kokemuksia tyhjyydentunteesta, mutta ne eivät ole liittyneet parisuhteeseen. Ne ovat liittyneet mm. opiskeluun, hankintoihin, työssä etenemiseen ja muiden unelmien toteuttamiseen. Sain siihen vastauksen erään psykologin luennolla. Se oli kai jotakin seuraavasti, sanatarkasti en muista: ihmiset tavoittelevat onnen tunnetta vääristä lähteistä. Tavotteisiin pyritään kiihkeästi, mutta tavoitteiden saavuttaminen aiheuttaa toistuvasti pettymyksen ja tyhjyyden tunteen. Elikkä onnea etsitään vääristä paikoista. Henkinen kasvu tai psykologin apu voisi auttaa. Etsi netistä lisää, muistan aika heikosti tuon asian, vaikka ymmärsinkin silloin missä minulla meni vikaan.
Ehkäpä ontto olosi johtuu tasapainoisesta olotilasta? Ennen sait taistella miehestäsi ja nyt olet sen saanut. Eli ns. saalistustarve loppui. Ihminen on toiselle peto, niin myös suhteessa. Minä en syyllistä niitä keiden kanssa petetään vaan niitä ketkä pettävät. Mutta siinäkin täytyy miettiä miksi etsii onnea vakituisen suhteen ulkopuolelta,,,? Olen itsekin tullut petetyksi, pettänyt, ollut toinen... mut hei, tää on vaan elämää.
Pysy hyvissä väleissä ex-vaimon kanssa lasten takia. Lapset ei ole syyllisiä aikuisten tekemisiin! Ja ne täytyy muistaa pitää erossa riidoista tms.
Onnea teille ja suhteellenne ja aika näyttää mitä eteen tulee, miksi murehtia nyt?
Mun mielestä kirjoitit erittäin kypsästi ja todenmukaisesti tuntemuksistasi. Ilmeisesti täällä ollaan sitä mieltä, että entisellä kakkosella ei saisi olla huonoja fiiliksiä lainkaan ("itsehän olet tilanteesi aiheuttanut..")? Älä anna näiden katkerien muijien täällä jyrätä itseäsi, koska niinhän tässä elämässä käy, asioita tapahtuu ja ihmiset rakastuvat toisiinsa, ei se sinun vikasi ole.
Ja aivan joutavaa alkaa miettimään josko miehesi kenties pettää sinua kymmenen vuoden päästä. Kukaan ei voi tietää mitä tapahtuu sitten. Kannattaisiko näidenkin katkerien kirjoittajien suunnata katseensa tähän hetkeen..?
Tsemppiä sulle!
..kun on kaikki suurimmat angstit ehkäpä purettu, voisitteko joku, kun teitä kuitenkin on, petetyistä vaimoista kertoa minulle jotain muutakin kuin että elämäni valinnat tulevat kostautumaan mulle takaisin? Haluisitteko kostaa vain minulle, jollain tapaa? Ehkä sitten kun lapset on kasvaneet isoiksi, eivätkä siten kärsi enää aikuisten valinnoista? Haudotteko kostoa, tai alatteko haavoista parannuttuanne ajatella jo tulevaa elämää, kaikkien kannalta? Ollaanko me naiset ihan todella näin susia toisillemme?
Minä en koskaan toivonut mitään pahaa mieheni ex-vaimolle, mutta kun päteä piti niin yritin. Se nolottaa ikuisesti tulevaisuuteen, tiesinhän jo asemani mutta piti sitä vielä yrittää pönkittää. Lähinnä säälittävää minulta.
Olisiko objektiivisia, vaikka vähän katkeriakin mielipiteitä ex-puolisoilta? Tai sitten ihan mukavasti selvinneitä elämänkokemuksia?
Haukkujahan on tullut jo ihan kiitettävästi, rakentavaa kritiikkiäkin mutta liian vähän.
Mitä sinä oikein haluat? Selkään taputtelua ja onnitteluja vai? Vai haluatko mielenrauhaa ja helpotusta huonolle omatunnolle? Ole nyt jo hiljaa ja keskity siihen ihanaan(?) parisuhteeseen. Kärsi myös "ontot olosi", sekin kuuluu asiaan tuollaisessa tilanteessa. Kovin hyvältä ei parisuhteenne vaikuta, mieti vielä avioitumista.
Kertomasi tapahtumat sopivat minun elämääni. Olen se vanha ex-vaimo. Voin sanoa että olen tyytyväinen elämääni. Olen tyytyväinen että huono avioliitto loppui. Minua kannustettiin jättämään pettävä ex-mieheni sanomalla että ansaitset parempaa. Juuri niin ajattelin ja ajattelen edelleen. Se että pidän asiallisia välejä exäni nyksään johtuu vain siitä että haluan lapsieni voivan elää ristiriidattomissa olosuhteissa. Voin sanoa että tunnen ystävyyttä entiseen mieheeni en mitään romantista. Toivon että lasteni isän elämä olisi kunnossa ja hän olisi onnellinen. Näin hän voi olla paras mahdollinen isä lapsilleen.
kaikki eivät hyväksy tuommoista.
eli olet päässyt huonosta liitostasi pois, mutta et kosta miehellesi, koska pidät lapsiasi sen verran tärkeinä, että haluat tämän vuoksi olla suhteessa exääsi asiallisella pohjalla.
Kyllä se uusi varmasti sinulle löytyy, jolle voit osoittaa myös muita tunteitasi. Tälle exälle ei tosiaankaan enää kannata muuten aikaansa hukata, kuin sen mitä tarvitsee asiallisen suhteen ylläpitämiseksi lastenne vuoksi