Olen teininä joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja nyt kolmekymppisenä olen asian käsitellyt jo moneen kertaan eikä se vaikuta arkielämääni. Mutta asiasta on tietenkin uudessa suhteessa vaikea kertoa miehelle, enkä oikein tiedä että missä vaiheessa sen kertoisin. Olen muutamalle miehelle asian kertonut, sillä seurauksella että yhdestäkään heistä en ole sen jälkeen enää kuullut mitään. Ja kaikki heistä tunsin useamman kuukauden ennen kuin kerroin, sillä halusin tietää totta kai voiko heihin luottaa riittävästi.
Onko tämä siis yleinen miesten ajattelutapa ja toiminta vai onko mulla käynyt vain uskomattoman huono tuuri? Olenko miesten silmissä jotenkin "likainen" kun he saavat tietää?
En ole nyt pariin vuoteen kertonut asiasta kenellekään enää, mutta nyt olen uudessa suhteessa ja mietin että kerronko vai en. Olen kokemukseni perusteella kallistumassa että en kerro...
Onko tämä siis yleinen miesten ajattelutapa ja toiminta vai onko mulla käynyt vain uskomattoman huono tuuri? Olenko miesten silmissä jotenkin "likainen" kun he saavat tietää?
En ole nyt pariin vuoteen kertonut asiasta kenellekään enää, mutta nyt olen uudessa suhteessa ja mietin että kerronko vai en. Olen kokemukseni perusteella kallistumassa että en kerro...
Vastaukset 17
Vanhimmat
tarvitse kertoa.
kipeät muistot kannattaa unohtaa ja jatkaa elämää. miksi ihmeessä miehen tarvitsee edes tietää asiasta?
itselleni on sattunut myös kaikenlaista mutta pyrin jättämään ne menneisyyteen.
Todella vaikea aihe, mutta yhdestä asiasta olen varma että miesten silmissä et ole "likainen" kuten kuvailit. Olen itse suhteessa henkilön kanssa jolla on/oli aika paljon ongelmia suhteen alussa. Ne eivät olleet edes yhtä vakavia kun sinun menneisyydessä.
Vaikka ongelmat eivät näkynyt meilläkään arkipäivässä mutta tietyt tilanteet olivat minulle kovin vaikeita ymmärtää. Ollaan juteltu paljon asioista ja sen mukaan on tullut ymmärrystä toisen reaktioihin. Olen sitä mieltä että sinulla ei ole ollut huono tuuri mutta ei myöskään hyvä(vielä). Toivottavasti löydät henkilön jolla on ymmärrystä ja halua löytää se yhteinen sävel.
Uskon että kyseinen asia on kaikille vaikea asia käsitellä. Miehet varmaan enemmän pelkäävät satuttaa sinua ja vetäytyvät oman pelkonsa vuoksi. Olen sitä mieltä että olisi hankalaa rakentaa suhdetta tietämättä noinkin olennaista asiaa toisen menneisyydestä. Tiedot toiselle tapahtuneista asioista auttaa ymmärtämään toista.
Sellaiset miehet, jotka kertomasi jälkeen pitävät sinua jotenkin "likaisena" saavatkin mennä menojaan.
Jos asia kovasti vaivaa sinua nykyisessä suhteessa (vaikka sanoit olevasi sinut asian kanssa) niin kerro ihmeessä, muuten asiasta voi kasvaa häiritsevä tabu, joka vaivaa varmasti koko ajan.
Siis itse tapahtuneesta on kulunut jo 15 vuotta joten se ei vaivaa enää minua. Minua vaivaa se että kerronko vai en kun kokemukset kertomisesta ovat niin huonot. En tästä miehestä sitä samaa usko mutta en uskonut niistä kenestäkään muustakaan, enhän muuten olisi kertonut.
Mies siis ei ole huomannut että mikään olisi vialla suhteessamme, tai ainakaan hän ei ole maininnut tai kysynyt mitään sen suuntaista.
Minä rupesin miettimään, että jos olet päässyt asian yli, se ei vaivaa sinua eikä vaikuta sinuun mitenkään enään niin miksi haluat kertoa sen? Miten toivot että mies reagoisi? sääliä? voivottelua? Mainitsit, että se mittaa luottamusta, millä tavalla? jos tapahtuma ei enää vaikuta sinuun, sen kertominen tuskin auttaa esim miestä ymmärtämään sinua paremmin, jos sitä haet.
Minulle on käynyt myös tällainen ikävä tapahtuma nuoruudessa ja olen päässyt siitä yli kavereideni avulla. En jotenkin ymmärrä miksi minun pitäisi kertoa siitä jokaiselle miehelle jonka kanssa olen tekemisissä, ainakaan niin pian kuin parin kuukauden kuluttua.
Minusta sinun ei kannata miettiä koko asiaa sillä tavoin että "kerronko vai en" ja sitten jos päättäisit kertoa, kertoisit asian heti tai jos päättäisit olla kertomatta et kertoisi asiaa ikinä. Minusta sinun kannattaa olla päättämättä kertomisesta sen kummemmin ja kertoa, jos sellainen tilanne tulee, että kertominen on olennaista. Odottaa ns. oikeaa hetkeä, mutta sillä mielellä, ettei sitä välttämättä tule.
Jos sinulla on tunne, että haluat kertoa asian jokatapauksessa ja ehkä mahd pian, niin minusta kuulostaa, että et todellisuudessa ole päässyt asian yli ja silloin asia kannattaa ottaa esille ja puhua siitä. Jos mies siinä tilanteessa häippäsee tai reagoi muuten ikävästi, niin sellainen mies ei ole sinua varten.
En ole sanonut sen mittaavan luottamusta, en myöskään ole sanonut että haluan kertoa vaan mietin että kertoako vai ei. Sääliä tai voivottelua en todellakaan tarvitse! En ole kertomassa jokaiselle miehelle jonka kanssa olen tekemisissä, olet kyllä todella lukenut omiasi mun kirjoituksistani. Lukaisepa uudestaan ennen kuin jatkat höpinöitäsi.
Mitähän tuostakin sanoisi ?
Toinen jos minulle tuollaisen asian toisi julki niin kohtuullisen kiusaantunut saattaisin kyllä olla. En varmaankaan tietäisi mitenkä pitäisi reagoida ja sitä saattaisin kyllä pelästyä.
Tärkein asia taitaa olla se et kuinka toinen tuon asian tuo julki. Jos hän kertoo siitä avoimesti, tyyliin tapahtunut, koettu ja hyväksytty ni uskoisin kaiken olevan ihan ok.
Ymmärrän täysin jos mies ensin pelästyy ja haluaa miettiä pari päivää tai vaikka useammankin. Mutta sitä en oikein käsitä ettei mitään yhteyttä sen jälkeen. En oletakaan että toinen heti on täysin sinut asian kanssa.
Ja asiasta todella on jo niin kauan aikaa ettei se vaikuta suhteisiini eikä suhtautumisessani miehiin tai mitään sellaista.
Kyllä ymmärrän miehen reaktiota tuossa tilanteessa. Hän ei välttämättä itse osaa asiasta keskustella, tästä syystä kiusaantu sen verran paljon et hävis maisemista.
Sanotaan näin jos asiaa omalta kohdaltani ajattelisin niin olisi se minullekkin kyllä aikas hankala paikka. Kyseinen tapahtuma alkaisi vaikuttamaan minunkin käytökseeni sellaista naista kohtaan joka moisen tapahtuman on kokenut. En osaisi enää käyttäytyä luontevasti vaan alkaisin ajatteleen jatkuvasti et uskallanko tehdä sitä ja tätä. Joutuin muuttamaan omaa käyttäytymistäni etten vaan tekisi mitään sellaista mikä voisi herättää noita vanhoja muistoja.
Tilanne saattaisi kyllä muuttua jos asiasta voi toisen kanssa keskustella ihan avoimesti ja tällä keinoin saada itselleni selvyys et asia on käsitelty. Fakta on kuitenkin et se tulis vaatimaan aikaa sekä ymmärrystä myöskin toiselta, hänen pitäisi ymmärtää miksi asian käsitteleminen on niin vaikeata. Varsinkin jos vastassa on mies joka ei toiselle missään nimessä halua tehdä mitään pahaa.
Mutta kun on käynyt kolmen miehen kanssa sama juttu! Jos en ollut ennemminkään heidän käsissään hajonnut niin en kai olisi hajonnut siitä eteenkään päin, joten tuo "joutuu muuttamaan käyttäytymistään" ei pidä paikkaansa. Ymmärrän sen olevan miehelle hankala paikka ja olisin avoimesti keskustellut mutta kun he eivät halunneet olla missään yhteydessä minuun enää.
§siten, että nyt kun mies tietää, hän arvioi omaa käytöstään uudella tavalla, eli tuon kertomasi valossa ja alkaa epäillä, voiko sittenkään sanoa/tehdä niin tai näin.. alkaa ehkä muutenkin tarkkailla sinua uudella tavalla ja kaivella käytöksestäsi ja sanomisistasi piilomerkityksiä, liittyen tuohon menneisyytesi tapahtumaan.
Arvelisin, että etenkin makuuhuoneessa mies tuollaisen tiedon saatuan pakostikin alkaa arkailla yms. vaikka järjen tasolla tietäisikin, että olet selvinnyt kokemuksestasi.
Samaa juuri itse aijoin takaa.
Tilanne ei missään nimessä ole miehelle mikään helppo, varsinkin siinä tilanteessa jo ei osaa asiasta keskustella. Yhtälailla miehen pitää tehdä itselleen selväksi et tilanne on koettu ja selvitetty. Vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä.
oli LIKAINEN, SAIRAS JA RIKOLLINEN.
Sinä olit uhri.
Kaikki ihmiset eivät kykene tuntemaan myötätuntoa uhreja kohtaan. He pelästyvät.
Mieti haluatko puhua. Mutta älä ajattele itseäsi likaisena. Sitä et koskaan ollut, etkä ole.
Sulla on käynyt huono tuuri
Todellinen mies pyrkii suojelemaan omaa naistaan. En usko että kukaan oikea mies sinua jättää sen takia että olet kertonut tuosta asiasta. Jos jättää niin se on sen/niiden miehen/miesten ongelma ei sinun.
m 40
vastoinkäymisesi ei tosiaan miehille kuulu.
ainakin haluan tietää rakkaan ihmisen elämästä, myös vastoinkäymisistä. Etenkin jos rakkaalle on tapahtunut pahaa. Jostain tilanteesta voi syntyä ns. fläsäreitä ja silloin haluan olla tukena.
kyseessä on makuasia...en kertoisi ikinä kaikkia tosia itsestäni, mutta en varsinkaa haluaisi kuulla tosia muista.