naisen niin mustasukkaiseksi ja epäileväksi, että jatkuvasti kuvittelee miehensä pettävän ?
Olen ollut aina uskollinen kumppanilleni, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin jopa pettääkin koska minua kuitenkin epäillään pettämisestä.
Jos minulla menee kaupassa liian kauan, naiseni kuvittelee että olen ollut jotain naikkosta paneskelemassa. Jos menen lenkille, hän kuvittelee minun tapaavani toista lenkkipolulla. Työkavereiden tai kavereidn kanssa en voi mennä mihinkään istumaan iltaa, tai edes saunailtaa. Pubissa en voi käydä ilman kumppaniani. Töissäkin nain kuulemma toimistopuolen naisia. Netistä en voi kotona etsiä mitään tietoa tai ylipäänsä käydä, kuulemma chattailen naisten kanssa, etsin uusia valloituksia.
Hän jopa osaa nimetä/kertoa keitä naisia nain. Tuskin tunnen näitä naisia. Elämä on yhtä helvettiä. Eihän tällaista kestä kukaan.
Olen ollut aina uskollinen kumppanilleni, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin jopa pettääkin koska minua kuitenkin epäillään pettämisestä.
Jos minulla menee kaupassa liian kauan, naiseni kuvittelee että olen ollut jotain naikkosta paneskelemassa. Jos menen lenkille, hän kuvittelee minun tapaavani toista lenkkipolulla. Työkavereiden tai kavereidn kanssa en voi mennä mihinkään istumaan iltaa, tai edes saunailtaa. Pubissa en voi käydä ilman kumppaniani. Töissäkin nain kuulemma toimistopuolen naisia. Netistä en voi kotona etsiä mitään tietoa tai ylipäänsä käydä, kuulemma chattailen naisten kanssa, etsin uusia valloituksia.
Hän jopa osaa nimetä/kertoa keitä naisia nain. Tuskin tunnen näitä naisia. Elämä on yhtä helvettiä. Eihän tällaista kestä kukaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kokemuksesta tuon helvetin.. mulla miesystävä oli samanlainen epäiliä.. Oikeasti se oli loppupeleissä liian rankkaa ja lopetin suhteen.. siinä olin hyvin äkkiä hukkaamassa itseni ja oman iloisuuteni..
Kokeile vielä puhua hänelle ja sano ettei tälläinen ole enää ihmisen elämää.. että et jaksa enää selitellä kaikkee, koska mitään ei ole tapahtunut..
Ja mulla oli toi sama jo mielessä että hitto, menen ja petän niin saa mies mielenrauhan ja sais sanoo että minähän sanoin että petät ;))
vaan osaavat olla niin mustasukkaisia,
sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. joko hyväksyt sen
2. tai et hyväksy
mieti tarkkaan koska kyseessä on iso asia joka vaikuttaa elämääsi kummassakin tapauksessa...
hyväksyä. Tuntuu että rakkauskin on haihtunut kumppanini käytöksen myötä. Tavallaan olen päätöksen tehnyt, ero taitaa olla tosiasia. En usko että kukaan jaksaa useita vuosia tällaista helvettiä. Jokaikinen sekunti pitäisi miettiä ketä katsoo,mitä tekee, missä viipyy, minne menee...ei ei.
Oisko ketään naista, joka on sairaalloisesti mustasukkainen, joka tunnistaa itsensä ? Olis hienoa lukea jonkun selityksiä,mietteitä.
itseluottamuksesta.
Vaihtoehtoja on kaksi.
- jätät naisen
-nainen menee johonkin terapiaan.
Olen itse kärsinyt mustasukkaisuudesta ja tiedän että se on silkkaa helvettiä kummallekin. Nykyisin minulla on sen verran itseluottamusta, etten usko sortuvani enää moiseen.
Kysyit, tunnistaako joku itsensä? Minä voin tunnustaa tunnistaneeni, joskin itseni muutaman vuoden takaa, mutta kuitenkin.
Itse kärsin omasta mustasukkaisuudestani varmaan vielä enemmän kuin exäni. Luin kaikki maailman aiheesta kirjoitetut kirjat, söin unilääkkeitä iltoina, jolloin tiesin mieheni viipyvän pitkään, ettei mielikuvitukseni tekisi minulle taas tepposia, voin fyysisesti ihan pahoin, kun epäluulo iski ja pelko kohtasi.
Asiaa ei myöskään tippaakaan auttanut unimaailmani. Näin nimittäin joka ainoa yö vähintään yhden unen, jossa minut jätettiin raaoilla tavoilla, selkäni takana naureskellen ja jopa parhaimmat ystäväni olivat mukana juonessa.
Miten kaikki aina tapahtui:
Kun mieheni oli lähdössä ulos esim. iltaa viettämään, tein aina päätöksen, että tällä kertaa käyttäydyn kunnolla, enkä päästä mustasukkaisuutta valloilleen.
Jossain vaiheessa illan mittaan mieleeni kuitenkin aina rupesi välähtelemään kuvia tilanteista, joissa mieheni minua voisi loukata. Näillä asioilla ei ollut mitään tekemistä realiteettien kanssa, eivätkä ne välttämättä edes käynnistyneet mistään konkreettisesta. Silti ne olivat hyvin eläviä kuvia. Ja kun ne lähtivät liikkeelle, olivat ne kuin pakkosyötetty elokuva, joka meni läpi pääni ja päättyi aina yhtä onnettomasti kannaltani. En voinut niitä olla katsomatta. Ne tulivat väkisin.
Kun sitten kun olin ensin koko illan taistellut näiden kauhukuvien kanssa, tuli mieheni kotiin, vaikka vain tunnin ravintoloiden kiinnimenon jälkeen, olin jo niin ahdistunut, etten pystynyt ajattelemaan selkeästi, vaan olin jo aivan varma siitä, että mieheni oli viimeiset tunnit viettänytkin jonkun naisen luona. Eikä sitä mielikuvaa enää pysäyttänyt mikään. Eikä mikään todiste ollut riittävä, todistaakseen pelkoni turhaksi.
Mistä kaikki sitten johtui?
Minä en tänä päivänäkään ihan varmasti tiedä.
Sillä, että olen tullut petetyksi edellisissä suhteissani, saattaa olla vaikutusta.
Sillä, että olen tullut petetyksi ja loukatuksi myös muiden läheisten ihmisten toimesta, saattaa olla vaikutusta.
Sillä, että minulla on hyvin eläväinen mielikuvitusmaailma, saattaa olla vaikutusta.
Sillä, että mieheni oli hävinnyt suhteemme alkuaikoina muutamaksi yöksi jonnekin, jota ei koskaan selittänyt, saattaa olla vaikutusta.
Sillä, että mieheni ei ollut minusta tippaakaan mustasukkainen, eikä pätkääkään huolissaan minun menettämisestäni, saattaa olla vaikutusta.
Sillä, että minulla on vikaa päässä (vaikkei sellaista koskaan ole todettukaan) saattaa olla vaikutusta.
Mutta varmasti kuitenkin kaikkein suurin syy on siinä, että jos vertaan itseäni kehen tahansa toiseen naiseen, en keksi mitään syytä maailmassa, miksi minä olisin se, josta mies haluaisi pitää kiinni, jos hänellä olisi mahdollisuus valita toisin. Se vain on niin.
Ja tähän uskomukseen ei auta mikään maailman rationaalinen syy, kuten että "miehesihän oli valinnut sinut, miksi hän siis menisi ja vaihtaisi" tai että "no mutta sinähän olet ihan viehättävä nainen" tai että "eihän toi sun miehesikään mikään maailman halutuin poikamies ole". Ei auta. Ei mene vaan läpi. Tai siis tajunnan tasolla vielä ehkä, mutta tunnetasolla ei koskaan.
Eikä se, että käyttäydyin hullun tavoin mustasukkaisuuksissani helpottanut tilannetta vähääkään, vaan sai minut entistä enemmän näkemään sen, kuinka huono valinta minä olisin kenelle tahansa miehelle.
Mitä mieheni sitten olisi voinut asialle tehdä?
Vaikea sanoa - ehkä ei varsinaisesti mitään. Mutta jos jotain olisi voinut yrittää, olisi se ollut puhuminen, puhuminen ja puhuminen.
Exäni kuitenkin hermostui epäilyistäni niin, ettei halunnut edes keskustella asiasta, vaan nauroi tunteilleni, syytti minua hulluksi ja kieltäytyi edes yrittämästä ymmärtää. Ei niin, että se olisi varsinaisesti ollut edes hänen velvollisuutensa, sillä minähän siinä suhteessa se hullu olin. Mutta spekuloinkin tässä nyt sitä, että mitä olisi VOINUT tehdä, jos olisi halunnut.
Jos vielä kuvailen, mikä oli suurin pelkoni tuossa pettämisessä. Se EI ollut se, että mieheni olisi pannut jonkun kanssa. Ei, se ei olisi ollut se kaikkein kamalin asia.
Mielikuvissani se, että hän olisi naureskellut minulle selkäni takana tuon toisen kanssa ja olisi "liittoutunut" jonkun toisen kanssa minua vastaan ja paljastanut minun syvimmät salaisuuteni, se oli suurin pelkoni.
No, turha kai sitten sanoakaan, että lopulta näin kävikin. Mieheni oli jo pidemmän aikaa tapaillut erästä naista ja käsitellyt hänen kanssaan kaikki parisuhteemme yksityiskohdat naureskellen ja vähätellen.
Kun hän sitten lopulta jäi kiinni suhteesta, hän pitkään kielsi kaiken ja jatkoi minun hulluksi haukkumista. Sanoi, että vain kuvittelin kaiken, kuten aina ennenkin.
Ja tämä kai tässä mustasukkaisuudessa onkin niin kauheaa, kun et oikeasti koskaan voi tietää, milloin epäilyksesi sitten ovatkin oikeita ja aiheellisia.
No, lopulta muut ihmiset ympärilläni hankkivat vedenpitävät todisteet siitä, että mieheni petti minua. Ja hän vihdoin tunnusti, että on pettänyt minua jo pitkään ja kertoi myös, että oli tuon naisen kanssa puhunut paljon suhteemme ongelmista, ja olivat yhdessä tulleet siihen tulokseen, että pettäminen johtui juuri siitä, että olin ollut liian mustasukkainen. Eli syy oli lopulta minun. Ja niin saattaa ollakin. Mutta se ei tietenkään helpota minua pätkääkään.
Tässä hyvin sekava kuvaus siitä, miten yksi mustasukkainen nainen on tilanteensa kokenut. En tiedä, auttaako tämä sinua vähääkään hahmottamaan sitä, mikä kumppanisi päässä liikkuu ja auttaako se taas mitään. Mutta kerroin nyt kuitenkin kun kerran kysyttiin.
Jos nykyinen kumppanini lukisi tämän viestin, ei hän edes voisi villeimmissä kuvitelmissaankaan arvata, että minä olen tämän viestin kirjoittanut. Eli olen päässyt yli mustasukkaisuudestani. Miten? En ihan tarkkaan tiedä sitäkään. Mutta jotain merkitystä on ainakin sillä, että nykyinen kumppanini osoittaa kaikin tavoin, sekä sanoin että teoin, että rakastaa minua. En ole siis hetkeäkään joutunut epäilemään, etteikö näin olisi. Ja ehkä siksi mustasukkaisuuteni ei ole päässyt valloilleen.