vaimoni kanssa 18v, 5 lasta. kaikki hajosi vuodessa. minulle tuli selkävaivat, joten olin viikonloput kotosalla lasten kanssa, vaimo tansseissa, kuulemma halus tuulettua. alkoi olla öitä pois kotoa, tiesin sisälläni että hänellä toinen mies, mutta yritin pitää perheen ja liittomme kasassa, sillä rakastin häntä tosissani, ja olisin valmis antamaan anteeksi. mutta ei, hän muuttui kylmäksi ja etääksi, tuumasi että pidetään paussia liitossa, sain tietää hänen menoistaan, joten lähdin kotoa, löysin pienen asunnon, vuokrasin sen, sain kotoa mukaani tv:een, sängyn, auton, ja velat. onneksi vanhin tytär halusi mukaani. tästä mennyt nyt kuukausia, mutta suru painaa päälle, luottamus naisiin mennyt, mitenkähän tästä nyt, sillä ihminen se minäkin.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei minulla mitään valmiita vastauksia, tunne vain, että suru (ja viha?) helpottaa, ja ehkä luottamuskin palaa, vähitellen. Kahtele eteenpäin...
"Eilinen on mennyt,
huomista emme tiedä,
joten tehkäämme
tästä päivästä
paras mahdollinen".
miten et saa muuta kuin tv:n,sängyn,auton ja velat? Mä olen kuvitellut että jos ollaan naimisissa ja ei ole mitään avioehtoja niin omaisuus ja velat menee puoliksi, jos on siis yhdessä hankittu.Eihän toi asia noin voi mennä, vai oletko itse suostunut? Itse en moiseen suostuisi, en ikinä. Ja sen mä sanon sulle, että älä sä menetä luottamustas kaikkiin naisiin, ei kaikki toimi kuten ex-vaimosi. Voimia sulle toivotan koko sydämestäni!
hienoa kuulla miten oot jaksanu, ja muista ettei kaikki naiset oo samanlaisia..kilttejäkin löytyy aina =) tsemiä sulle!!
kuin sinä. Lähdin lasten kanssa ja ukolle jäi talo ja suurin taloon kohdistuva laina. Minulle jäi lisälaina ja olen katunut sitä, koska sekin kohdistui taloon. Nyt ukko asuu velattomassa talossa ja minä maksan vielä siitä, että en ottanut osaani yhteisestä omaisuudesta. Lapset otin mukaani myös silloin, kun lähdin. No, rahaahan se oli vaan. Ei sitä enää kannata surra, mutta sinä, pidä puolesi. Joskus sinulla on uusi perhe ja silloin joka sentti on tarpeen.
Eron hetkellä ei ajattele pitkällä tähtäimellä. Haluaa vain pois ahdistavasta tilanteesta. Kannattaa kuitenkin ajatella ettei uusi kumppani tule valmiiseen pöytään, joka on mahdollisesti revitty sinun selkänahastasi.
Voimia sinulle ja kyllä kunnollisiakin naisia on, jotka uskaltavat puhua asioista nokatusten eikä selän takana hääräten...
haluan jo valmiiksi kiittää sinua ja muita jotka ottaneet kantaa asiaani, toivoisin löytäväni naisen joka olisi uskollinen ja kenen kanssa vois jutella ilot ja surut, eli jakaa elämän.
Inhottavaa, kun rakas ihminen pettää ja jättää. Tiedän, miltä se tuntuu ja tiedän senkin, millaista on, kun itselle jää maksettavaa pienestä palkasta ja katkeruus tunkee mieleen,
Onneksi päivä päivältä eläminen helpottuu ja joskus menee pitkiäkin aikoja, ettei menneet muistu mieleen.
Jaksamista ja kyllä niitä fiksuja ja reiluja naisiakin vielä löytyy - vielä kun löytäisi sellaisen miehen!!