Olisiko "EPIPHONE SG G-400 CH" sopiva aloittelijalle ensimmäiseksi sähkökitaraksi? Ja vahvistimeksi Rolandin Micro cube.
Kitaran soitto: aloittaakko vai ei?
Pera
372869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mielestäni kitaristeja on ihan liikaa. Rupea soittamaan mielummin rumpuja tai bassoa tms.
Meitä on jo ihan tarpeeksi ja bändin perustaminen on jo vaikeata. Tiedän mun faijan bändissä olevan 7 kitaristia, että revippä siitä....mut omahan on päätökses.
Siis kitaristeja on nii paljo että et pääse bändiin vastaku oot soittanu kymmene vuotta joista 7 vuotta oot käyny tunneilla ja oot oikeesti hyvä.. Meinki bändissä tilanne se että otettais basisti vaikka vähä reilun vuodenki kokemuksella vaa jos jostai sais..
vastaus kysymykseen: microcube on loistava alottajalle, ja jo kauemminkin soittaneelle, ite oon 19 vuotta ja oon soittanu kohta 15 vuotta kitaraa ja mulla on kakkosstyrkkana microcube. Kitaraks suosittelisin ennemmä jotn halpaa ltd tai ibaa...
Asiasta liipaten. Kun nykyään kaikki jannut aloittaa kitaransoiton hevillä. Eikö muu musatyyli rockissa anna kipinää kitaransoittoon ?
Kunnon tyylitajuisista rocknroll-kitaristeista on pulaa.
hevi on teknisempää siks se kiinostaa
Eli se teknisyys on se juttu mikä soittamisessa on tärkeintä ?
Sitten mulla on jäänyt jotain paitsi....
on peräisin? Mikä hevistä tekee teknisempää kuin joku muu musiikinlaji? Millaista tekniikkaa tarkoitat?
Niin, kysytkö minulta vai edelliseltä "hevi on teknisempää siks se kiinostaa" ?
Mä kysyisin yleisestikkin, miksi pitää olla teknisesti "haastavaa".
Mielestäni hyvä rumpalin ja kitaristin yhteensoitto ja soiton menevyys ainakin itselle ovat tärkeintä. Siitä kirjoitin toiselle palstalle, muttei paljoa keskustelua irronnut.
Ja joku tietysti ottaa kalvotaiteilijasta herneet nenuunsa, vaikka asiallista keskustelua haluan herättääkin....
Osta basso niin pääset oitis bändiinkin, basisteista tosiaan on aina pula. Ja rumpaleista!
Ja ihan kuten edellinen kirjoittaja taisi sanoa, noi on varmaan ihan toimivat kamat sähkiksen soiton aloittamiseen.
Mutta sovitaanko että sitten vuoden päästä hommaat Squierin Precisionin ja alat soittaa myös bassoa projektiluontoisesti?
Jos pitää täällä roskojoukon seassa pähkäillä, aloittaako vaiko ei, niin parasta unohtaa koko juttu saman tien.
Opettele toki soittamaan kitaraa. Samalla opit soittamaan bassoa. Sitten joskus tulevaisuudessa voit soittaa kumpaa vaan on tarvis. Itse opettelin soittamaan myös rumpuja, joten voin soittaa bändissä
mitä vaan näistä kolmesta.
Jos osaa soittaa kitaraa sujuu periaatteessa basson soittokin.
Kaikki on kauheesti värväämässä sua basistiks. Siks kai kun et vielä ole varmaks asiaa päättänyt.
sillei kyllä jos osaa soittaa kitaraa ni osaa soittaa bassooki. muta on sitte eri asia soitatko pelkkää bassoo tai pelkkää kitaraa. aina siihe pääsoittimee erkoistuu enemmä.
Minähän en aio soittaa bändissä, joten siltä kannalta on ihan sama lisääntyykö ylitarjontaisten kitaristien määrä yhdellä.
Kitara kiinnostaa sen takia kun kuuntelemassani musiikissa (hevi, rock) juuri se on hallitsevassa asemassa.
Koskettimia olen vähän soitellut, mutta eipä niille oikein tunnu löytyvän mitään soitettavaa joten motivaatio niiden suhteen on tippunut. Esimerkiksi vaikka Iron Maidenin tuotanto on hyvin dokumentoitu kitaralle ja bassolle mutta koskettimille ei mitään löydykään. No tuo on huono esimerkki, Maidenissahan ei juuri koskettimia käytetä. Mutta sama se on muidenkin kanssa: koskettimet ovat paitsiossa.
Basso ja rummut taasen ovat sellaisia soittimia jotka yksikseen ovat aika tylsiä. Jos nyt kuitenkin bändissä soittaisin niin ne olisivat täysin mahdollisia vaihtoehtoja.
Kitara siis se soitin on, siitä ei pääse mihinkään.
Tuossa vähän rämpytin teräskielistä akustista ja tuli ilmi, että sen kaula tuntuu aika suurelta (minulla on melko pienet kädet ja hoikat sormet). Sähkishän kai on akustista pienempi joten sen luulisi soveltuvan minun käsiini paremmin? Kuinka paljon nuo soitettavuudeltaan yleisesti eroavat?
eroaa ihan hitosti. ensinnäkin. kaula on puolet ohuempi. toisena siinä on fiilistä. kolmantena se vaan on ihan eri maata!
Sähkistenkin kauloissa on kyllä eroja, joten kokeile kaupassa. Jacksoneissa esim. on sutjakka kaula. Yksi paksuimmista mitä olen kokeillut oli Epiphonen Les Paulissa.
Ainakin halvemmassa Epin SG:ssä oli aika paksu kaula. Ei sinänsä huono, kyllä siihenkin tottuisi. Kaverilla oli, semmoinen kaksipotikkainen. Ihan jämäkkä.
Tuleeko noissa kitaroissa tai vahvistimissa piuhaa mukana? Jos ei niin sellainen tieysti pitää hankkia myös.
Entä minkälaiset kielet ja plektra sopii aloittelijalle?
Onko jotain muuta kamaa mitä pitäisi vielä hankkia?
Piuha yleensä ostetaan erikseen, jotta voit itse päättää pituuden.
Plektrahommissa ei voi antaa yleispätevää neuvoa, vaan se on se mikä sormien väliin parhaiten menee. Rämpyttelyyn ohuempi, sooloiluun pienempi ja paksumpi. Samaten paksummalla plekulla on parempa atakki raskaassa musiikissa.
Viritysmittarin tarvitset. Samoin hihnan. Kevyt nylonhihna menee kotisoitossa, mutta kyllä nahkahihnassa on oma fiiliksensa, tuo ryhdikkyyttä.
Tietenkin kantopussin/laukun tarvitsen jos kitaraa pitää kuljettaa joskus. Jos jätetään kaikkein halvimmat kepit pois , niin perusjuttu on että myyjä antaa pakettihintaan/kaupan päälle halvempiin pussin ja kalliimpiin kovan laukun. Tässäkin taas voi sanoa, että kovalla laukulla on oma fiiliksensä, kun lukkoja avaa (voisi verrata sen unelmien naisen alushousujen riisumiseen).
Kovan kitaralaukun avaaminen on eroottinen kokemus. Kitaran keplotteleminen pussista taas tuntuu samalta kuin liian pienien pitkien kalsareiden riisuminen itseltä.
MicroCube on ylivoimaisesti paras aloittelialle(ja vähän taitavammallekkin)! Se on halpa (99€ tai jotain) se on pieni ja se on tehokas (2W, mutta vähintään 25w kova ääni!)
Entä minkälaiset kielet olisivat hyvät?
eli kun ostat kitaran, siinä on valmiina ohuenpuoleiset kielet. Kun niistä alkaa soundi menemään tumpeloksi, ostat 010 eli seuraavaksi paksummat kielet. Sitten voi jo verrata tuntuuko sopivan jämäkältä vai liian kankealta. Pari päivää aina menee ennen kuin tottuu paksumpaan settiin.
Kieliähän ahkerasti soittava vaihtaa usein, joten voi ihan kokeilla eri paksuuksia ja merkkejä. Ainoa aivan omituinen merkki on GHS, ne kuulostavat loppuun soitetuilta tumpuilta jo uutena.
Jotkut niistäkin tykkäävät.
Se, kuinka usein kieliä vaihtaa riippuu siitä miten tarkka on soundista. Itsellä aktiivisimmillaan vaihdoin kerran viikossa, nykyään menee välillä vuosikin. Sen kuuloinen on sitten soundikin.
Minkäslaista opaskirjaa suositellaan? Siitä pitäisi löytyä kaikki perusasiat oikeanlaisesta soittoasennosta lähtien. Tekniikkaa: miten soitetaan melodioita, kielten sammuttamiset, vasemman ja oikean käden tekniikka... Jne... Jne... Jne...
Olisiko "Kitara syliin ja soittamaan" -niminen kirja mistään kotoisin? Sehän kai on julkaistu viimevuoden puolella Tammen toimesta.
Voi olla hyväkin. Yks mitä aina suositellaan on Denyerin "Suuri kitarakirja." Onhan siinä kaikkea yleistietoa.
Se soitonopetus on musta aika merkillistä, onkohan joku oikeasti oppinut siitä jotain?
Hakusanaksi Justin sandercoe. Tämä kaveri osaa opettaa kitaran soittoa.
ALOITTAA!!!!
Kitara kauppaan vaan kokeilemaan kaikkia mahdollisia keppejä kunnes löydät sen elämäsi ainoan oikean rakkaan ;)
Siinä mielessä ei kannata stressaantua vaikka eka kitara ei pitkän päälle miellyttäisikään.
Vaihtoehto tuolle alussa mainitulle Epiphone SG G400 -kitaralle olisi Epiphonen Les Paul Standard. Onko tästä kokemuksia?
jos tuntuu siltä, että kitara on ok juttu ja sopii aikatauluun , niin miksikäs ei silloin aloittaisi?
kaikki sähkikset on aloitteliallekkin ok valinta...mallista vain kyse lopulta.
Tervetuloa vaan loppumattomaan opetteluun soitossa :)
Minkähän mallinen kaulan profiili tuossa on:
http://www.thomann.de/fi/epiphone_lp_standard_plus_ta.htm
Kun ei tiedä siitä leveydestäkään tarkasti, ei profiili kerro kaulan käteen sopivuudesta paljoakaan. Eikös noita Epiphoneja pääse hypistelemään ihan musaliikkeissä.
Ei pääse jos musiikkiliike sattuu olemaan Thomann ja itse on täällä Suomessa.
Huh. Välillä kun selailee juttuja netissä, niin tuntuu siltä, että ainoastaan noin talon hintaisella kitaralla EHKÄ tekee jotain. Muut joutavat polttopuuksi.
Samoja Epin malleja löytyy suomen musaliikkeistäkin, ei tarvi saksaan lähteä. Vilkuile vaan ympärilles soitinkaupassa.
Eikä välttämättä hinnatkaan ole pahat, Thomannin hinnoista on myyjille usein mainittu ja se alkaa tehota.
Mitenhän tuo Ibanezin RG321 kävisi? Sitä on ainakin haukuttu sopivaksi aloittelijoille. Ja silla kuulemma on hyvä hinta/laatusuhde.
Thomanistahan tuon saa 319 eurolla, mutta enemmänkin pysyisi sijoittamaan. Löytyykö Ibanzeilta vastaavia malleja jotka säilyttävät tuon aloittelijoille sopivuuden, mutta ovat vielä tuota laadukkaampia (mikit, puuosat jne...).
Joo, onhan sitä tullut jo jonkiverran soiteltua.
Pera minkä kitaran ja mitä musaa soittelet sillä sun kepilläs :D , (utelias kitarasta kiinnostunut)suosituksii??