Tilanteeni: Ihastuin yhtäkkiä erääseen tyttöön, jonka olen tuntenut yläasteelta asti. Nyt olemme molemmat lukion kolmannella. Emme varsinaisesti ole mitenkään hyviä ystäviä, koulun ulkopuolella nähty vain koulun pippaloissa. Aina välillä tunneilla jotain small-talkia ja moikkausta käytävillä.
Hän varmasti tietää kuka olen, ja on itse tullut välillä moikkamaan, tai aloittanut juttelemisen. Hän ei flirttailut eikä mitään, mutta ei hän mua vältellytkään.
Nyt jotenkin näen hänet aivan eri valossa kun koskaan aikaisemmin. Asiassa on se hyvä puoli, että koska en ole ikinä yrittänyt iskeä häntä, tai puhuessani hänen kanssaan olisi mitään taka-ajatuksia, niin olen antanut itsestäni (ainakin mielestäni) hyvän kuvan. Eli olen aina silloin tällöin heittänyt onnistunutta läppää ja osannut puhua muista aiheista kuin sää. En siis yrittänyt tehdä vaikutusta, vaan olin oma itseni. Käytännössä siis aivan päinvastoin kun ihmiset treffeillä, taikka yleensä ihastuksensa seurassa.
Otan häneen varmasti yhteyttä, mutta nyt mietin että miten olisi parempi. Saisin findin/kaverin kautta hänen puelinnumeronsa, mutta eikö teidänkin mielestä olisi parempi käydä pyytämässä hänet ulos kasvotusten? Vai? Jos ajattelen asiaa omalta kantilta, niin tekstaaminen olisi paljon helpompaa, jos tulisi pakit niin ei tarvitsisi olla siinä kiusallisessa tilanteessa. Kasvotusten se olis myös paljon vaikeampaa siinä mielessä koska hänen ympärillään pörrää aina 4735697530 kaveria. Mutta toisaalta, jos hän kysyy, että mistä sain hänen numeron niin "findista" kuulostaa säälittävältä ja jopa pelottavalta. Meillä on yksi yhteinen kaveri, mutta sikäli häneen turvautuisin vasta vikana, koska meillä oli jotakin suhteen joskin valovuosia sitten "alaks olee"-ajoilta.
Miten teidän mielestänne olisi parempi lähestyä? Kasvotusten vai puhelimitse. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet. Pitäisiköhän heittää noppaa? Vai mitä Te suosittelisitte?
Hän varmasti tietää kuka olen, ja on itse tullut välillä moikkamaan, tai aloittanut juttelemisen. Hän ei flirttailut eikä mitään, mutta ei hän mua vältellytkään.
Nyt jotenkin näen hänet aivan eri valossa kun koskaan aikaisemmin. Asiassa on se hyvä puoli, että koska en ole ikinä yrittänyt iskeä häntä, tai puhuessani hänen kanssaan olisi mitään taka-ajatuksia, niin olen antanut itsestäni (ainakin mielestäni) hyvän kuvan. Eli olen aina silloin tällöin heittänyt onnistunutta läppää ja osannut puhua muista aiheista kuin sää. En siis yrittänyt tehdä vaikutusta, vaan olin oma itseni. Käytännössä siis aivan päinvastoin kun ihmiset treffeillä, taikka yleensä ihastuksensa seurassa.
Otan häneen varmasti yhteyttä, mutta nyt mietin että miten olisi parempi. Saisin findin/kaverin kautta hänen puelinnumeronsa, mutta eikö teidänkin mielestä olisi parempi käydä pyytämässä hänet ulos kasvotusten? Vai? Jos ajattelen asiaa omalta kantilta, niin tekstaaminen olisi paljon helpompaa, jos tulisi pakit niin ei tarvitsisi olla siinä kiusallisessa tilanteessa. Kasvotusten se olis myös paljon vaikeampaa siinä mielessä koska hänen ympärillään pörrää aina 4735697530 kaveria. Mutta toisaalta, jos hän kysyy, että mistä sain hänen numeron niin "findista" kuulostaa säälittävältä ja jopa pelottavalta. Meillä on yksi yhteinen kaveri, mutta sikäli häneen turvautuisin vasta vikana, koska meillä oli jotakin suhteen joskin valovuosia sitten "alaks olee"-ajoilta.
Miten teidän mielestänne olisi parempi lähestyä? Kasvotusten vai puhelimitse. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet. Pitäisiköhän heittää noppaa? Vai mitä Te suosittelisitte?
Vastaukset 8
Vanhimmat
..mutta odota oikeaa (rauhallista) hetkeä.
Elämme nyt lukulomaa, eli lukio on käytännössä loppu. Kouluun mennään vain kirjoitta, ja tosissaan, hänellä on lähes aina kavereita mukana.
Sanoisin, ettei sillä tuossa tilanteessa suurta väliä ole. Jos on vaikeuksia tavata kasvokkain "luonnolisesti" niin mikset voisi soittaa? Jos hän kysyy, mistä sait numeron, niin ainahan voit siihen heittää jonkun hauskan läpän tyyliin "mulla on tietolähteeni" jne. Ei näissä asioissa tartte olla umpirehellinen :) Tsemppiä!
t: m31
Jos on toisesta kiinnostunut, niin mikäs paha se on numero tiedustella?
osoitat olevasi rehti ja reipas nuorimies. Vaikka helppohan näitä kliseitä on laukoa.
Tässä olis lukion tokaa luokkaa käyvän tytön mielipide :) Eli itse kyllä toivoisin, että mua pyydettäis ulos tekstarilla. Riippuu tietty henkilöstä, mutta itse en ainakaan ole aivan niin sosiaalinen ja avoin, että haluaisin kaikkien hihittelevien ja tuijottavien kavereitten edessä vastata sellaiseen kysymykseen. Menisin varmaan ihan noloksi ja punaiseksi kun yllättyisin niin paljon :)
Haluaisin mieluummin miettiä rauhassa (tekstata vaikka nopeesti jollekin kaverille, myönnetään :D), että mitä vastaisin kysyjälle. Tekstarilla saadut pakitkaan ei olis kysyjän kannalta niin nolot kuin puolen koulun edessä saadut...
Neuvoisin siis kysymään naamatusten vain, jos tyttö on selkeästi todella sosiaalinen ja rohkea eikä nolostu mistään tilanteesta. Vähän ujommalle se voi olla kauhistus.
Niin, on tietty vielä yks vaihtoehto... Jos olet koulun komein kundi ja ihan kaikki tytöt kuolaa sun perään, niin SILLOIN voit ehdottomasti mennä kysymään myös kasvotusten, se olis varmasti tytöstä älyttömän kivaa, kun kaikki näkis ;) ;)
Mutta siis... tekstaa.
Kerrankin hyvä ja järkevästi perusteltu vastaus. Vaikka olenkin se koulun komein kundi(kröhöm) jsta puhuit, niin järkevämpää olisi varmasti kysyä tekstarilla. Huolimatta siitä, että se tyttö onkin erittäin sosiaalinen ja aina kavereiden piirittämä, olen huomannut, että tukalan tilanteen tullen hän aika helposti punastuu ja vaivaantuun.
Saitko kysyttyä? Lähtikö tyttö? Miten tapaaminen sujui?
Mitä tuli sun vikaan kommenttiin, että tyttö on muutoin sosiaalinen, mutta punastelee hankalassa tilanteessa, niin kuulostaisi, että "hankala tilanne" olet sinä. Eli sosiaaliset ja näennäisen rohkeatkin ihmiset voivat vaivautua ihastuksensa seurassa, punastella ja ujostella... Tyttö taitaa olla kiinnostunut susta!