Hei!
Kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisista kontakteista.Olen 36v. nainen.
Eli olen todella yksinäinen kun tämä paniikkihäiriö rajoittaa ihmissuhteitani, ensimmäisen kohtauksen sai kaksikymppisenä.
Olen hakenut apua noin kaksi kuukautta sitten näin kauan koitin sinittellä yksinäni, mutta haluaisin oppia tuntemaan uusia ihmisiä, osaan kyllä puhua ja pulputtaa kunhan olisi joku kenen kanssa, lääkärini sanoi, että minun pitäisi puhua paniikkihäiriöstäni ja koittaa rohkeasti mennä sosiaalisiin tilanteisiin.
En nyt hae ystävää sitä varten, että puhuisin koko ajan "sairaudestani", vaan kun olen niin yksinäinen ja haluaisin löytää ystävän.
Saisit olla mies tai nainen, mutta seurustelukumppania en hae.Voisit olla turku-naantali väliltä.
Kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisista kontakteista.Olen 36v. nainen.
Eli olen todella yksinäinen kun tämä paniikkihäiriö rajoittaa ihmissuhteitani, ensimmäisen kohtauksen sai kaksikymppisenä.
Olen hakenut apua noin kaksi kuukautta sitten näin kauan koitin sinittellä yksinäni, mutta haluaisin oppia tuntemaan uusia ihmisiä, osaan kyllä puhua ja pulputtaa kunhan olisi joku kenen kanssa, lääkärini sanoi, että minun pitäisi puhua paniikkihäiriöstäni ja koittaa rohkeasti mennä sosiaalisiin tilanteisiin.
En nyt hae ystävää sitä varten, että puhuisin koko ajan "sairaudestani", vaan kun olen niin yksinäinen ja haluaisin löytää ystävän.
Saisit olla mies tai nainen, mutta seurustelukumppania en hae.Voisit olla turku-naantali väliltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin kuin myös minä. Olen 37-vuotias Porin pielestä.Kärsin pahasta masennuksesta pari vuotta sitten, ajoin kolarin josta ei pitänyt selvitä. Pyörätuolista lähdin liikkeelle katkerana miks mut pelasti..nyt kävelen ja nautin elämästä. Tarinani on pitkä mikä johti siihen mutta exän vuosien kiusa on pohja syy.Ja onhan tapahtunut paljon niin huonoja kuin hyviäkin mutta sen olen päättänyt ettei miestä tule koskaan kotiini asumaan eli yksin tyttärieni kanssa. En yksin mutta yksinäinen..