Minä olen menettänyt toivoni siitä, että täydellistä uskollisuutta olisikaan. Elämme maailmassa joka on todella ristiriitainen. Tv-ohjelmat, mainokset jne. ovat seksin kyllästämiä. Jokaisessa saippusarjassa pettäminen on arkipäivää ja seksi vieraiden ihmisten kanssa himokasta ja elämän tärkein asia. Salarakkaat ovat valtakunnan ykkösjulkkiksia. Tätä roskaa katselemme päivästä toiseen. Korostetaan kamalasti sitä, miten ihmisen pitää toteuttaa ITSEÄÄN, omia halujaan. Muiden kunnioittamisesta tai perhearvoista ei juuri puhuta. Ainoastaan jotkut "jeesustelijat" joskus tuovat näitä arvoja esiin mutta heitähän ei ole muodikasta kuunnella.
Toisaalta, nykypäivänä parisuhteen normi ja ihanne on yksiavioisuus. Suhtaudumme uskottomuuteen hyvin tuomitsevasti jos on vaara että se koskee omaa parisuhdettamme. Haluamme uskoa että saamme puolisoltamme kaiken, rakkutemme pitää olla täydellistä. Miten nämä asiat edes voisivat yhdistyä? Eli voisimme elää täydellisessä, uskollisessa suhteessa joka on ihanteemme, kun sille ei saa mitään tukea ympäröivästä maailmasta ja vallitsevista arvoista?
Uskon, että ei onnistu. Ajattelin löysätä kireää suhtautumistani uskollisuuteen parisuhteessa ja korjata liian korkealla liiteleviä moraaliarvojani samalle tasolle kuin suurimmalla osalla muista kanssaeläjistä on nykyään. Eli lyhyesti sanottuna: Tästä lähtien petän aina jos tulee hyvä tilaisuus. Toisen pettämisistä en halua tietää. Eletään sitten näin niin pääsee ehkä helpommalla. Eli pienten lasten äiditkin vaan heti synnytyslaitokselta baanalle miestä iskemään. Älkää luottako siihen että lastenne isä ei teitä petä. Paljon paremmin voivat lapsennekin kun äiti voi hyvin ja saa paljon jännittävää seksiä vierailta. Silloin ei niin helposti nipota miehen sivuhypyistä kun itse on tyytyväinen. Eli kaikki me moralistit: löysätkäämme pipoa!
Toisaalta, nykypäivänä parisuhteen normi ja ihanne on yksiavioisuus. Suhtaudumme uskottomuuteen hyvin tuomitsevasti jos on vaara että se koskee omaa parisuhdettamme. Haluamme uskoa että saamme puolisoltamme kaiken, rakkutemme pitää olla täydellistä. Miten nämä asiat edes voisivat yhdistyä? Eli voisimme elää täydellisessä, uskollisessa suhteessa joka on ihanteemme, kun sille ei saa mitään tukea ympäröivästä maailmasta ja vallitsevista arvoista?
Uskon, että ei onnistu. Ajattelin löysätä kireää suhtautumistani uskollisuuteen parisuhteessa ja korjata liian korkealla liiteleviä moraaliarvojani samalle tasolle kuin suurimmalla osalla muista kanssaeläjistä on nykyään. Eli lyhyesti sanottuna: Tästä lähtien petän aina jos tulee hyvä tilaisuus. Toisen pettämisistä en halua tietää. Eletään sitten näin niin pääsee ehkä helpommalla. Eli pienten lasten äiditkin vaan heti synnytyslaitokselta baanalle miestä iskemään. Älkää luottako siihen että lastenne isä ei teitä petä. Paljon paremmin voivat lapsennekin kun äiti voi hyvin ja saa paljon jännittävää seksiä vierailta. Silloin ei niin helposti nipota miehen sivuhypyistä kun itse on tyytyväinen. Eli kaikki me moralistit: löysätkäämme pipoa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli kuin oma kirjoittamani! Minäkin hymyilen yleiselle menolle hampaat irvessä ja yritän olla välittämättä siitä tunteesta, että minä en arvosta sitä paskan vertaa. Unelmoin jostakin aidosta, mutta en kuulu niihin, jotka kuvittelevat että saan puolisoltani kaiken ja rakkauden pitää olla täydellistä. Parisuhteessa SAA olla vikaa, mutta se ei tarkoita sitä, että se on lupa pettää. Sensijaan pitää luopua periaatteistaan ja löysätä pipoa, jos sopiva sattuu kohdalle. Eipä tarvitse nipottaa ja heti vaatia eroa kun on yhtä epäluotettava itse. Ollaan sitten samassa suossa kaikki.
Samoja latuja kulkivat minunkin ajatukseni saatuani tietää mieheni uskottomuudesta. Eräänä selityksenä syrjähypylleen mieheni kertoi ajatelleensa, että tyhmähän hän on jollei tee juuri niinkuin kaikki muutkin tuntuvat ympärillä tekevän. Tuli tilaisuus ja hän päätti kokeilla, miltä seksi vieraan kanssa tuntuu. KOvasti tuntui ahdistavan, kun tuli tietoiseksi seurauksista, joita etukäteen kevyeksi luulemallaan teolla on ollut ja tulee olemaan.
Loukkaushan se minulle tietysti oli ja ensin ajattelin kostonhimoisesti taatusti itsekin kokeilevani jos ja kun tilaisuus tulee. Tällä hetkellä ajattelen, että en haluaisi itseäni satuttaa ja tahria pettämällä. Eihän kaikkea tarvitse eikä voikaan kokeilla mitä muut ovat kokeneet.
Ajattelen, etten itse voisi koskaan pettää niistä syistä, joilla miheeni on valintaansa minulle selittänyt. Olemme erilaisia. Kun ihmiset ovat erilaisia, onko sitten niin, että toiset ovat niin riippuvaisia ympäristön paineesta ja toiset ovat herkempiä kuulemaan omia tunteitaan ja sisäisiä ajatuksiaan ja tekemään ratkaisunsa niiden perusteella?
Ei sinun itsearvostuksesi ainkaan nousisi jos toimisit samalla tavalla kuin valtavirta ja tulisit talloneeksi omien ajatustesi ja vakaumustesi yli.
JOs lähden siitä,että jokainen pettää tilaisuuden tullen ja sopivissa olosuhteissa, silloin en voi luottaa itseenikään. JOs sinulla on vielä kyky kuunnella omaa ääntäsi valtavirran vastaisisesti on se jotain niin arvokasta, että älä riistä sitä itseltäsi tekemällä valintoja, jotka loukkaavat itseäsi ja muita.
Sen sijaan keskity pitämään itsestäsi, terveydestäsi, hyvinvoinnistasi, ulkonäöstäsi ja ruumiistasi entistäkin parempaa huolta, niin saat siltä energiaa, iloa ja nautintoa.
"tyhmähän hän on jollei tee juuri niinkuin kaikki muutkin tuntuvat ympärillä tekevän.."
Jos mieheni sanoisin minulle tuon lauseen, niin pitäisin häntä OIKEASTI tyhmänä. Uskoton voi olla, muttei ainakaan sen takia että (muka) "kaikki muutkin". Ziisus.