Olemme olleet yhdessä liki 20 vuotta. Suhteemme on kylmennyt jo vuosia sitten, vaimoni on ollut kyvytön näyttämääm tunteitaan lähes koko suhteemme ajan. Aikanaan kun yritin halata ja helliä häntä ei vastannut niihin muutakun säpsähtämällä, en ole suudellut häntä vuosiin kun aloin tulla torjutuksi lähentelystä. Seksiä ei enää suhteessa ole kun alkoi harrastaa sitä että ei ollut mitenkään osallinen siinä ja antoi vaan "armosta". En ole aikoihin edes yrittänyt enää.. Tilanne on sellainen etten kestä enää kauan tätä, olen tukahduttanut tunteeni milloin milläkin keinoin. Perheeseemme kuuluu myös kaksi alaikäistä lasta jotka ovat pitäneet minut tähän asti kiinni tässä suhteessa.. Ajattelen vain heitä ja heidän mahdollisimman turvattua oloaan.
Olen joskus yrittänyt keskustella asioista mutta niihin ei saa mitään vastakaikua.Varmasti minussakin on vikani mutta asiat olisi pitänyt keskustella läpi mutta se on toivotonta jo nyt koska itsestäni on kasvanut vuosien mittaan samanlainen kuin hän on ollut minua kohtaan.
Taloutemme on täysin kunnossa ja velaton " omakotitalo, kesämökki ja minulla oma firma".
Avio-ehdon tein onneksi ennen kun ostin yrityksen muutama vuosi aikaa. Lopettaisinko suhteen ja aloittaisin itse kaiken alusta ja toivottavasti saisin lapset mukaani sillä rakastan heitä yli kaiken.
Olen joskus yrittänyt keskustella asioista mutta niihin ei saa mitään vastakaikua.Varmasti minussakin on vikani mutta asiat olisi pitänyt keskustella läpi mutta se on toivotonta jo nyt koska itsestäni on kasvanut vuosien mittaan samanlainen kuin hän on ollut minua kohtaan.
Taloutemme on täysin kunnossa ja velaton " omakotitalo, kesämökki ja minulla oma firma".
Avio-ehdon tein onneksi ennen kun ostin yrityksen muutama vuosi aikaa. Lopettaisinko suhteen ja aloittaisin itse kaiken alusta ja toivottavasti saisin lapset mukaani sillä rakastan heitä yli kaiken.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen nainen ja koin myös suhteessani kylmyyttä. Kaikki alkoi miehen puhumattomuudesta. Kun olimme henkisesti kaukana toisistamme, en kyennyt seksiin kuin "armosta."
Sinä haluat kuitenkin olla vaimoasi lähellä myös "henkisesti." Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. ( niinkuin vain naisena voin ymmärtää )
Kannattaa nostaa "kissa tosissaan pöydälle."
Eroni tuli virallisesti voimaan tämän vuoden alussa ja olen paljon "vähemmän yksinäinen" sinkkuna, kuin olin avioliittomme aikana. Oli tuolloin paljon yksinäisempää, kun mies oli fyysisesti lähellä, mutta niin kaukana henkisesti.
Nyt sitten olemme sekä fyysisesti että henkisesti kaukana toisistamme ja se helpottaa elämääni. Totuus tekee vapaaksi.
Totuus tosiaan tekee vapaaksi, vaikka se aikansa satuttaakin. Olen minäkin syyllistynyt etäisyyden pitämiseen, vaikka avioliiton arki sujuikin. Enkä edes vuosiin sanonut, mikä mättää! Että taustalla oli mustasukkaisuus puolisoni menneisyydestä, kokemuksista ja taidoista...
En tiennyt rakkaudesta mitään vielä keskiiän kynnykselläkään! En tunnistanut tunteita joten kätkin ne johonkin mustaan aukkoon minuuteni pohjalle, mutta ne eivät kadonneet, vaan häiritsivät.
No, tässä sitä ollaan, eroa tekemässä ja omaa sielua auki repimässä. Yritän pitää itseni koossa kaikin keinoin. Luulin että työ auttaisi siinä, mutta keskittymiskyky heikkenee päivä päivältä niin, että taitaa olla paussin paikka. Mihin se sitten auttaa, en tiedä. Kotonakaan ei ole helppoa, kun ajatukset kiertävät kehää.
aivan kuin omasta kariutuneesta avioliitostani. Luepa tältä palstalta juttuja miehen puhumattomuudesta (Dr.Ben), mistä puhumattomuus johtuu ja miten vaimo voi omalla käytöksellään vaikuttaa siihen, että miehestä tulee entistä puhumattomampi ja omaan kuoreensa vetäytyvä. Enpä usko, että naisellakaan on tällaisessa tilanteessa puhtaat jauhot pussissa, mitä hän olisi voinut tehdä sen sijaan, että syyllisti miestään aina ja kaikessa. Tunteisiin vastataan tunteilla, jos ei ole valmis itse antamaan on turha vaatiakaan.
"Miehesi oli fyysisesti läsnä mutta henkisesti kaukana". Eron syynä ei siis ollut nuo tavanomaiset alkoholi, vieraat suhteet tai väkivalta, pelkästään tuo miehen puhumattomuus?? Jos mies ei puhunut vaikka oli fyysisesti läsnä niin vaikuttaapa omituiselta tilanteelta, jokin syy siihen täytyi olla? Vaistosiko miehesi, että annoit seksiä hänelle vain "armosta", millaista muuta henkistä julmuutta osoitit miestäsi kohtaan? Kyllä tuntevasta ja rakastavasta miehestäkin voi tulla puhumaton tuollaisella kohtelulla. Taidatpa olla niitä naisia, jotka ovat kaiken aikaa vaatimassa ja odottamassa puolisoltaaan kuuta taivaalta muttet ole itse valmis milläänlailla osoittamaan miehellesi, että hän on tärkeä sinulle ? Syytä itseäsi, vasta ajan päästä tajuat totuuden.
En mäkään vielä oikein tajua et mikä johti tähän, ei koskaan kritisoinut mitään oletti varmaan alussa et osaan tehdä kaikki oikein ja sit kun ei mennykkään niin kun itse kuvitteli niin alkoi tavallaan kostaan. Oon miettiny et käyttikö se mua jo alusta alkaen pelkästään lasten siittämiseen kun sen jälkeen toisen huomioimnen loppu. Paskamaista elämä on kun pitää tukahduttaa kaikki tunteet toista kohtaan. Mä oon hellyyttä janova vieläkin kun olen sen joskus kokenut enkä sitä tunnetta koskaan voi unohtaa. Mä uskon elämään ja siihen että kaikki muuttuu paremmaksi. Ihmisen pitää oppia jokapäivä asioita mut joskus se vie vaan aikansa kun on noi lapsetkin pelissä ja niiden tulevaisuus. Pitäis varmaan vielä oppia ajattelemaan vaan itseään mutta opinkohan koskaan...
palstalta ja haluan kuulla lisää, koska elän sellaisen miehen kanssa, jollaisena itsesi kuvaat tai jollainen olet ollut. Meillä on myös ero lähellä, mutta en sitä halua. Kerro hyvä mies, mikä sinua auttoi, kuinka huomasit omat tunteesi ja syyt omaan puhumattomuuteesi. Minun mieheni on minusta jotenkin riippuvainen, mutta väittää, ettei rakasta, uhkaili vuosia erolla ja viime vuonna asuikin erillään. Nyt asumme yhdessä, mutta mitään hän ei itsestään paljasta. Tiedätkö, voisinko häntä jotenkin auttaa ? Meilläkin on tilanne se, että minä olen "kokeneempi" ja myös tunteideni kanssa sinut, hän sanoo aina, ettei tiedä yhtään, mitä hänen sisällään liikkuu.
kokeilu
voisin sanoa, että sitä kiertää sellaista loputonta kehää ajatustensa kanssa tuossa kohtaa. Nyt olisi hyvä ottaa aikalisä, suosittelen (kokemuksella).
Meilä vain se aikalisä tuli liian myöhään, toinen mikä meidän liitossa jäi kokeilematta oli parisuhdeleiri, niistä olen kuullut pelkkää hyvää.
Sen jälkeen kun kaikkensa on yrittänyt, voi todeta joko että hyvä että vielä jaksettiin uskoa tulevaan tai sitten pakata kamat ja lähteä eriosoitteisiin.
Minull itselläni on lapsia, joten ne pariskunnat joilla on niitä mussukoita, niin kannattaa miettiä todella sitä minkä siirron tekee.
Ymmärrän toki jos suhde on väkivaltanen niin se ei ole lasten etu nähdä sellaista elämää tai alkoholismia.
Lapselle siltikin äiti ja isä on rakkaat, se pitäisi kaikkien muistaa.
Kuitenkin niin että eletään vain suhteessa lasten tähden, ei sekään ole lapsille hyväksi sillä laspet vaistoavat vanhempien välisen kemian.
vaikeita asioita, mutta kannattaa tutkii huolella ennenku hutkii...
tsemppiä
(neljän lapsen äippä, joista osa teinejä)
ei siitä huolta.
Mukaan tuskin saat, en sitä ainakaan soisi, kun kerran sinä olet se joka kaiken haluaa erilleen/irralleen repiä.
Mene siis. mene itseksesi. mene heti.