Foorumi on muutamassa suhteessa hedelmällinen. Jos ei ole aikaisemmin hahmottanut, mitkä ovat tärkeitä, tuomittavia, paheksuttavia, hienoja jne, asioita elämässä tai mikä on oikea elämisen tapa, niin viimeistään täällä se selviää. Ahkerien naisten muistiinpanoista asioiden järjestys lokeroituu näppärästi "ihmissuhde, hyvä", "harrastukset, hyvä", "takapuolen kopelointi, paha", "työ, hyvä", "vieraissa käyvä poikaystävä, paha", eroa on vain siinä kuka liimaa minkäkin adjektiivin mihinkin asiaan, joka valmiina odottaa hajamielisen yksilön puntaroimaksi tulemista. Onneksi tässäkään turha erimielisyys ei vaikeuta asioita, vaan tietyistä perusasioista ollaan samaa mieltä. Maailma on mukavan harmoninen ja ymmärrettävä.
On työ/koulu ja sitten on elämä erilaisine ihmissuhdeosuuksineen. Jos ensimmäistä ei ole, niin yksilön ajattelu lamaantuu "minussahan on varmaan jotain vikaa", "tämän täytyy olla ongelma", "mitä minä nyt teen", jolloin voi tulla foorumille lohtua hakemaan. Mutta jos työ/opiskelupaikka löytyy, niin voi siirtyä itse asian pariin…Ja elämä jäsentyy jälleen helposti ymmärrettäväksi naiselliseksi elämänyhtälöksi Elämä=skole/työ harrastukset ystävät seurustelukumppani (ks myös uusin Voi Hyvin ja elämänpyörä) Skole/työ kuuluu kategoriaan välttämätön paha, kuten esim. syöminen. Joskus harvemmin (isän tyttöjen kohdalla) sillä on merkitystä yksilöllisyyden edistäjänä. Harrastuksen pääasiallisena tehtävänä on osoittaa, että minä olen yksilö, jolloin ongelmaksi jää enää omaa yksilöllisyyttä representoivan harrastuksen löytäminen. Kuten arvata saattaa, tämä ei ole nykynaiselle laisinkaan hankalaa, ja niinpä useat naiset löytävät itsensä hevosten parista, snoukkaamasta, paritanssista, aerobicistä tai tekemästä muuta yleishyödytöntä, jonka tarkoitus on auttaa näitä lihamassoja sekoittumasta toisiinsa. Näistä valikoimista harrastuksista on tehty monia oivallisia huomioita, esim. ei ole sattumaa että aerobicissä naiset tekevät yhtä aikaa yhdessä saman liikkeen, mutta jääköön asia tässä mainnan asteelle.
Koska harrastaminen on hieman vajaata (ei ole kovin vaikeaa nähdä kuinka typerää on ylipäätään "harrastaa" jotain, yhtä hyvin voisi kerätä kiviä….hups, sehän onkin harrastus…), on syytä etsiä parempia tapoja kuluttaa aikaansa. Tässä astuvat ihmissuhteet mukaan kuvaan. Televisiosta, naistenlehdistä ynnä muista tärkeistä viestimistä voi oppia kuinka ne täydellistävät muuten niin tylsän elämän. Siksi ei olekaan ihme, että aina silloin tällöin joku nainen ilmoittaa oivalluksistaan deitti.netissä: "elämä on päällisin puolin kunnossa, mutta tuntuu, että jotain puuttuu. Ehkä se olet sinä?" Tällaiset oivallukset kiteyttävät naisen päässä muhivan viisauden: jos elämä tuntuu tyhjältä, jos sittenkään ne kaikki asiat, joista Frendeissäkin (miksi luulette tämän sarjan olevan nuorison suosiossa?)kerrottiin, eivät tuo tyydytystä elämääni? Vastaus on tietysti sama mikä Frendeissäkin: seurustelukumppani puuttuu. Ei kun etsimään. Jos onni suosii, niin kumppani löytyy ja on mahdollista siirtyä kokonaan aivan uudelle typeryyden tasolle. Nyt on mahdollista pohtia syvällisiä elämänfilosofisia ongelmia, kuten onko oikein puristaa hammastahnatuubista keskeltä, jättää vessanpöntön kansi ylös, jättää likaiset kalsarit lattialle, unohtaa naisen syntymäpäivä, katsoa muita naisia, ylipäätään olla eri mieltä naisen kanssa. Tunteellisina ja herkkinä olentoina naiset ottavat moraalin vakavasti, ja siksi miehen on turha ottaa näitä asioita kevyesti, sillä ne ovat Indikaattoreita, jotka kertovat suoraan kuinka paljon mies välittää. Ja välinpitämättömyys on (kategorisesti) väärin. "Jos rakastat minua, niin...." Ja jos ei, niin “kriisihän” (tapauskohtia selostuksia voi lukea tältä palstalta) siitä tulee, jolloin nainen voi tietenkin tilittää kaikki miestä koskevat tietonsa kenelle vaan jos sillä tavoin vain "seuraa tunteitaan" (tämä oikeuttaa myös syrjähypyt yms). Toisessa konteksissa tällaista “ellet toimi niin kuin haluan, niin…” vuorovaikutustapaa kutsuttaisiin terrorismiksi, mutta tässä sellainen johtopäätös olisi kohtuuton, sillä naisia pitää “ymmärtää” Rationaalinen keskustelu asioista on mahdotonta kun naisen etiikan lähtökohtana on "Jos rakastat minua, niin...". Ei olekaan sattumaa, että naiset pitävät “syvällisistä” keskusteluista.
Toisinaan syntyy tilanne, jossa naiselta vaaditaan reagointia ulkomaailman asioihin. Tämä saattaa johtua mm. siitä, että naiselle on lapsuudessa tähdennetty kuinka tärkeää äänestäminen on, minkä nainen hyvin sisäistää ja realisoi myöhemmin äänestämällä vanhempana vanhempiensa puoluetta. Vaihtoehtoisesti nainen on lukenut lehdistä tai kuullut televisiosta kuinka tämä tai tuo päivänpolttava ongelma vaatii ratkaisua. Esimerkkinä voisi mainita vaikka työttömyyden. Ellei uutisen ilmaisemisessa selvästi vihjata kuinka uutiseen pitää suhtautua, naiselle avautuu kaksi mahdollista reagointilinjaa. Joko hän on oppinut kuinka kaikkien meidän tulee kantaa kortemme kekoon "hyvinvointi"valtion puolesta, jolloin "sosiaalipummina" oleminen on ehdottomasti tuomittavaa ja väärin, ja naisen moraalinen valinta on pakottaa työttömät työhön työttömyyskorvausta vastaan tms. Tällainen nainen äänestää Kokoomusta. Vaihtoehtoinen linja on suhtautua työläisiin empaattisesti. Onhan surkeaa, että jotkut ovat "syrjäytyneet", sillä "kaikilla on oikeus työhön". Nämä naiset auttavat "syrjäytyneitä" voivottelemalla yhteen ääneen kuinka surkeaa ja ihmisarvoa alentavaa on olla työtön. Niinpä he valitsevatkin "eettisen" vaihtoehdon ja äänestävät "tasa-arvoa" ja "solidaarisuutta" kannattavia vasemmistojohtajia. Samalla nainen luontevasti identifiotuu tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta kannattavaksi humaaniksi yksilöksi. Sillä onhan humaania ylhäältä päin julistaa kuinka surkeassa tilassa toinen on, ja kuinka on tärkeää tehdä kaikki surkeassa tilassa olevan....niin, normalisoimiseksi.
Mutta noin muutoin "ulkomaailman" asiat eivät ole tärkeitä. Hammastahnatuubien rinnalla päivittäin 10 000 nälkään kuolevaa lasta ei ole ongelma eikä mitään, ja siksi siitä ei kannata närkästyä. Toisinaan naisen silmien eteen kuljetaan välittömämpää reagointia vaativia hahmoja, esim. kuokkavieraat. He vastustavat nykyistä elämänmenoa, joka sallii kymmenien miljoonien riistämisen, nälkääntappamisen, orjuuttamisen, murhaamisen, ja vastustamishuumassaan jotkut heistä höykyttävät hieman taksia. Moiseen siveettömyyteen naisen herkkä moraalinen vaisto reagoi välittömästi. Onhan törkeää, että jotkut vaikeuttavat toisen rehellistä työntekoa ja elannonhankkimista mielenosoituksillaan samalla kun kameralta piilossa olevia kansanosia murhataan ja riistetään. Moraalinen johtopäätös tapahtuneesta: mielenosoittaminen naamioituneena tulee kieltää; meidän täytyy saada tietää ja erottaa joukostamme eri mieltä olevat.
Näistä vaikeista ja hämmentävistä asioista on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin...on mietittävä tärkeämpiä asioita. Tuhoaako vauvan naisen elämän, ts jonkun kohdista työ/skole, harrastukset, ystävät, parisuhde? Voiko entiseen poikaystävään pitää yhteyttä? Mitä tehdä kun poikaystävän kaapista löytyi kumipillu? Voinko harrastaa seksiä ystävän kanssa? Miksi miehet ovat kusipäitä? Eikö olekin kummallista, että kaikki järkevät ovat samaa mieltä kuin minä?
Ps. Muistakaa äänestää
On työ/koulu ja sitten on elämä erilaisine ihmissuhdeosuuksineen. Jos ensimmäistä ei ole, niin yksilön ajattelu lamaantuu "minussahan on varmaan jotain vikaa", "tämän täytyy olla ongelma", "mitä minä nyt teen", jolloin voi tulla foorumille lohtua hakemaan. Mutta jos työ/opiskelupaikka löytyy, niin voi siirtyä itse asian pariin…Ja elämä jäsentyy jälleen helposti ymmärrettäväksi naiselliseksi elämänyhtälöksi Elämä=skole/työ harrastukset ystävät seurustelukumppani (ks myös uusin Voi Hyvin ja elämänpyörä) Skole/työ kuuluu kategoriaan välttämätön paha, kuten esim. syöminen. Joskus harvemmin (isän tyttöjen kohdalla) sillä on merkitystä yksilöllisyyden edistäjänä. Harrastuksen pääasiallisena tehtävänä on osoittaa, että minä olen yksilö, jolloin ongelmaksi jää enää omaa yksilöllisyyttä representoivan harrastuksen löytäminen. Kuten arvata saattaa, tämä ei ole nykynaiselle laisinkaan hankalaa, ja niinpä useat naiset löytävät itsensä hevosten parista, snoukkaamasta, paritanssista, aerobicistä tai tekemästä muuta yleishyödytöntä, jonka tarkoitus on auttaa näitä lihamassoja sekoittumasta toisiinsa. Näistä valikoimista harrastuksista on tehty monia oivallisia huomioita, esim. ei ole sattumaa että aerobicissä naiset tekevät yhtä aikaa yhdessä saman liikkeen, mutta jääköön asia tässä mainnan asteelle.
Koska harrastaminen on hieman vajaata (ei ole kovin vaikeaa nähdä kuinka typerää on ylipäätään "harrastaa" jotain, yhtä hyvin voisi kerätä kiviä….hups, sehän onkin harrastus…), on syytä etsiä parempia tapoja kuluttaa aikaansa. Tässä astuvat ihmissuhteet mukaan kuvaan. Televisiosta, naistenlehdistä ynnä muista tärkeistä viestimistä voi oppia kuinka ne täydellistävät muuten niin tylsän elämän. Siksi ei olekaan ihme, että aina silloin tällöin joku nainen ilmoittaa oivalluksistaan deitti.netissä: "elämä on päällisin puolin kunnossa, mutta tuntuu, että jotain puuttuu. Ehkä se olet sinä?" Tällaiset oivallukset kiteyttävät naisen päässä muhivan viisauden: jos elämä tuntuu tyhjältä, jos sittenkään ne kaikki asiat, joista Frendeissäkin (miksi luulette tämän sarjan olevan nuorison suosiossa?)kerrottiin, eivät tuo tyydytystä elämääni? Vastaus on tietysti sama mikä Frendeissäkin: seurustelukumppani puuttuu. Ei kun etsimään. Jos onni suosii, niin kumppani löytyy ja on mahdollista siirtyä kokonaan aivan uudelle typeryyden tasolle. Nyt on mahdollista pohtia syvällisiä elämänfilosofisia ongelmia, kuten onko oikein puristaa hammastahnatuubista keskeltä, jättää vessanpöntön kansi ylös, jättää likaiset kalsarit lattialle, unohtaa naisen syntymäpäivä, katsoa muita naisia, ylipäätään olla eri mieltä naisen kanssa. Tunteellisina ja herkkinä olentoina naiset ottavat moraalin vakavasti, ja siksi miehen on turha ottaa näitä asioita kevyesti, sillä ne ovat Indikaattoreita, jotka kertovat suoraan kuinka paljon mies välittää. Ja välinpitämättömyys on (kategorisesti) väärin. "Jos rakastat minua, niin...." Ja jos ei, niin “kriisihän” (tapauskohtia selostuksia voi lukea tältä palstalta) siitä tulee, jolloin nainen voi tietenkin tilittää kaikki miestä koskevat tietonsa kenelle vaan jos sillä tavoin vain "seuraa tunteitaan" (tämä oikeuttaa myös syrjähypyt yms). Toisessa konteksissa tällaista “ellet toimi niin kuin haluan, niin…” vuorovaikutustapaa kutsuttaisiin terrorismiksi, mutta tässä sellainen johtopäätös olisi kohtuuton, sillä naisia pitää “ymmärtää” Rationaalinen keskustelu asioista on mahdotonta kun naisen etiikan lähtökohtana on "Jos rakastat minua, niin...". Ei olekaan sattumaa, että naiset pitävät “syvällisistä” keskusteluista.
Toisinaan syntyy tilanne, jossa naiselta vaaditaan reagointia ulkomaailman asioihin. Tämä saattaa johtua mm. siitä, että naiselle on lapsuudessa tähdennetty kuinka tärkeää äänestäminen on, minkä nainen hyvin sisäistää ja realisoi myöhemmin äänestämällä vanhempana vanhempiensa puoluetta. Vaihtoehtoisesti nainen on lukenut lehdistä tai kuullut televisiosta kuinka tämä tai tuo päivänpolttava ongelma vaatii ratkaisua. Esimerkkinä voisi mainita vaikka työttömyyden. Ellei uutisen ilmaisemisessa selvästi vihjata kuinka uutiseen pitää suhtautua, naiselle avautuu kaksi mahdollista reagointilinjaa. Joko hän on oppinut kuinka kaikkien meidän tulee kantaa kortemme kekoon "hyvinvointi"valtion puolesta, jolloin "sosiaalipummina" oleminen on ehdottomasti tuomittavaa ja väärin, ja naisen moraalinen valinta on pakottaa työttömät työhön työttömyyskorvausta vastaan tms. Tällainen nainen äänestää Kokoomusta. Vaihtoehtoinen linja on suhtautua työläisiin empaattisesti. Onhan surkeaa, että jotkut ovat "syrjäytyneet", sillä "kaikilla on oikeus työhön". Nämä naiset auttavat "syrjäytyneitä" voivottelemalla yhteen ääneen kuinka surkeaa ja ihmisarvoa alentavaa on olla työtön. Niinpä he valitsevatkin "eettisen" vaihtoehdon ja äänestävät "tasa-arvoa" ja "solidaarisuutta" kannattavia vasemmistojohtajia. Samalla nainen luontevasti identifiotuu tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta kannattavaksi humaaniksi yksilöksi. Sillä onhan humaania ylhäältä päin julistaa kuinka surkeassa tilassa toinen on, ja kuinka on tärkeää tehdä kaikki surkeassa tilassa olevan....niin, normalisoimiseksi.
Mutta noin muutoin "ulkomaailman" asiat eivät ole tärkeitä. Hammastahnatuubien rinnalla päivittäin 10 000 nälkään kuolevaa lasta ei ole ongelma eikä mitään, ja siksi siitä ei kannata närkästyä. Toisinaan naisen silmien eteen kuljetaan välittömämpää reagointia vaativia hahmoja, esim. kuokkavieraat. He vastustavat nykyistä elämänmenoa, joka sallii kymmenien miljoonien riistämisen, nälkääntappamisen, orjuuttamisen, murhaamisen, ja vastustamishuumassaan jotkut heistä höykyttävät hieman taksia. Moiseen siveettömyyteen naisen herkkä moraalinen vaisto reagoi välittömästi. Onhan törkeää, että jotkut vaikeuttavat toisen rehellistä työntekoa ja elannonhankkimista mielenosoituksillaan samalla kun kameralta piilossa olevia kansanosia murhataan ja riistetään. Moraalinen johtopäätös tapahtuneesta: mielenosoittaminen naamioituneena tulee kieltää; meidän täytyy saada tietää ja erottaa joukostamme eri mieltä olevat.
Näistä vaikeista ja hämmentävistä asioista on kuitenkin aika siirtyä eteenpäin...on mietittävä tärkeämpiä asioita. Tuhoaako vauvan naisen elämän, ts jonkun kohdista työ/skole, harrastukset, ystävät, parisuhde? Voiko entiseen poikaystävään pitää yhteyttä? Mitä tehdä kun poikaystävän kaapista löytyi kumipillu? Voinko harrastaa seksiä ystävän kanssa? Miksi miehet ovat kusipäitä? Eikö olekin kummallista, että kaikki järkevät ovat samaa mieltä kuin minä?
Ps. Muistakaa äänestää
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisipa ankeaa olla niin ikävystynyt, että olisi tarve panostaa trollina heilumiseen www:ssä. Otan osaa. Ehkä sinun kannattaisi hankkia harrastus tai joku muu intohimo.
Onhan suhtautumisesi muuhunkin eläinkuntaan yhtä toivoton?
Tästähän tuli melkein hyvälle tuulelle.
Netissä mekkaloiminen, hyvä.
So what?