Hei
Kysyisin teiltä miehet, että minkälaisia ajatuksia teissä herättää nainen, joka ei anna periksi miehen vaikean elämäntilanteen edessä? Siis että siitäkin huolimatta, ettei voi saada mieheltä mitään, pysyy lähellä ja vierellä?
Ärsyttääkö se, säälittääkö se, eikö tunnu miltään, tuoko helpotusta vai mitä?
Hassusti muotoiltu, mutta tilanne on sellainen, että miehellä on todella vaikea tilanne elämässä, suhteen jatkosta en tämän myötä voi olla varma, sillä en tiedä todellakaan, miten tämä tulee meihin vaikuttamaan. En siis tiedä, miten mies tulee selviytymään asiastaan?
Hänen elämänsä on sekaisin ja myös hän itse. En lähden sen enempää kuvaamaan sitä, mutta jaksaminen on aivan äärirajoilla ja hän ei todellakaan ole sama mies johon rakastuin puoli vuotta sitten.
Olen kuitenkin hänelle sanonut, että minä olen tässä, eikä ole tarkoitus lähteä pois.
Haluaisin taistella tämän taistelun hänen kanssaan, vaikka nyt juuri en saa lainkaan rakkautta enkä huomiota enkä luultavasti tule saamaan vähään aikaan. Mutta olen valmis sitä antamaan ja olen valmis auttamaan.
Itse asiassa en saa mitään nyt, minä vain annan.
En edes tiedä miksi tällaista kysyn, koska se ei vaikuta mitenkään tähän asiaan tai siihen miten tulen jatkossa toimimaan.
Voi olla, että suhteemme loppuu tai muuttuu pelkäksi ystävyydeksi, mutta otan sitten sen riskin. Tarkoitan, että kun kaikki romantiikka on kadonnut (ainakin toistaiseksi) väliltämme, ei ole mitään sitä mitä oli, koska hän ei vain jaksa nyt edes ajatella mitään sen suuntaistakaan.
Onko teillä kokemuksia elämää ravistavista asioista, miten suhteen on käynyt sellaisissa tilanteissa?
Kysyisin teiltä miehet, että minkälaisia ajatuksia teissä herättää nainen, joka ei anna periksi miehen vaikean elämäntilanteen edessä? Siis että siitäkin huolimatta, ettei voi saada mieheltä mitään, pysyy lähellä ja vierellä?
Ärsyttääkö se, säälittääkö se, eikö tunnu miltään, tuoko helpotusta vai mitä?
Hassusti muotoiltu, mutta tilanne on sellainen, että miehellä on todella vaikea tilanne elämässä, suhteen jatkosta en tämän myötä voi olla varma, sillä en tiedä todellakaan, miten tämä tulee meihin vaikuttamaan. En siis tiedä, miten mies tulee selviytymään asiastaan?
Hänen elämänsä on sekaisin ja myös hän itse. En lähden sen enempää kuvaamaan sitä, mutta jaksaminen on aivan äärirajoilla ja hän ei todellakaan ole sama mies johon rakastuin puoli vuotta sitten.
Olen kuitenkin hänelle sanonut, että minä olen tässä, eikä ole tarkoitus lähteä pois.
Haluaisin taistella tämän taistelun hänen kanssaan, vaikka nyt juuri en saa lainkaan rakkautta enkä huomiota enkä luultavasti tule saamaan vähään aikaan. Mutta olen valmis sitä antamaan ja olen valmis auttamaan.
Itse asiassa en saa mitään nyt, minä vain annan.
En edes tiedä miksi tällaista kysyn, koska se ei vaikuta mitenkään tähän asiaan tai siihen miten tulen jatkossa toimimaan.
Voi olla, että suhteemme loppuu tai muuttuu pelkäksi ystävyydeksi, mutta otan sitten sen riskin. Tarkoitan, että kun kaikki romantiikka on kadonnut (ainakin toistaiseksi) väliltämme, ei ole mitään sitä mitä oli, koska hän ei vain jaksa nyt edes ajatella mitään sen suuntaistakaan.
Onko teillä kokemuksia elämää ravistavista asioista, miten suhteen on käynyt sellaisissa tilanteissa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta oletko miettinyt miksi niin teet ja tekisikö miehesi sinulle vastaavan palveluksen?
Tietysti jos rakastat miestäsi todella, toimit noin. Toivon jatkoonne kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä, että mies rakastaa sinua yhtä tosissaan kuin sinä miestäsi.
Jos miehellä on esim. taloudellisia vaikeuksia ja tarvii rahaa naiselta, niin on hyvä, jos nainen pysyy vierellä. Jos taas mies haluaa pistää naisen kierrätykseen, on todella rasittavaa, ellei nainen tajua poistua maisemasta.
toki jossakin vaiheessa tulee raja vastaan...
Tiedän lähituttavista yhden tapauksen, jossa kriisi jatkui runsaan vuoden. Lopulta solmut aukenivat ja ongelmistaan päässyt osapuoli on nyt ilmeisesti täysin toipunut, ja näyttää siltä että puolison pysyminen rinnalla lujitti kyseistä suhdetta vaikka välillä toisenkin jaksaminen oli hyvin tiukoilla. Tässä tapauksessa yhteinen historia oli kylläkin paljon pitempi kuin teillä.
Helppoa tuo ei varmasti tule olemaan, muista kuunnella omaa vointiasi ja hanki itsellesikin ajoissa tukea, jos aiot taistella koettelemuksen läpi.
ps. Et viitannut mitenkään siihen että tilanteeseen voisi liittyä itseesi kohdistuvaa uhkaa, joten ei siitä sen enempää, mutta ymmärrät varmasti että sellaiseen tilanteeseen ei kannata jäädä vaikka kuinka rakastaisi.