Kertokaa joku mulle

Tiivistetysti ylävireisyys tarkoittaa että laulaa korkeammalta kuin mikä olisi se oikea sävel, alavireisyys taas että laulaa matalammalta.

Joskus kevyemmässä musiikissa saatetaan käyttää tyylikeinonakin että jokin sävel tai kohta menee hiukan "vierestä", näillä termeillä tarkoitetaan yleensä ei-toivottua epävireisyyttä.

Itse ymmärtäisin ylä/alavireisyyden niin että esiintyjä ei laula/soita varsinaisesti ihan "nuotin vierestä" niin että tulisi mitä sattuu vääriä säveliä vaan periaatteessa tulee oikeat sävelet suhteessa toisiinsa, mutta ne ovat kaikki piirun verran pielessä siitä mitä pitäisi olla. Esim. laulusolisti suhteessa muun bändin soitantaan. Häiritsee tarkempaa korvaa mutta moni "maallikko" ei välttämättä kuule eroa.

Jos näitä pitäisi asettaa "pahemmuusjärjestykseen" niin se matalalla roikkuminen raastaa korvaa pahemmin.

Olet jo saanut hyvän vastauksen, mutta paljastaisin vielä muita salaisuuksia: jos olet pelokas ja allapäin ja epävarma, laulusuoritus voi helposti jäädä alavireiseksi (ei jaksa/uskalla laulaa tarpeeksi "ylös"). Toisaalta, jos olet vauhdikkaalla tuulella ja varma itsestäsi, voi laulusi nousta sen piirun verran yli. Kestää aikansa, ennenkuin kroppa alkaa muistaa, paljonko työtä on tehtävä äänen kontrolloimiseksi ja korvasi kehittyy huomaamaan myös pienet erot sävelkorkeuksissa...