Mulla ainakin on aivan älyttömän mukava anoppi ja appiukko... tulen todella hyvin toimeen niiden kanssa. Mutta miten teillä muilla?
hyvät välit.
MaMi69
7912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on oikean hyvät ja läheiset välit anopin kanssa, appi on kuollut jo mieheni ollessa lapsi.
Hyvät välit on. Läheiset ja mukavat, voimme keskustella ja kyläillä ja tehdä hauskaa. Miehelläni on kanssa hyvät välit sukuuni. Kun normaaleista ihmisistä puhutaan, niin tottakai toisen vanhemmat / seurustelukumppanit / puolisot hyväksytään helposti.
Loppukommentisi haiskahti! Eikö muka appivanhemmissa voi ikinä olla vika? Minä olen fiksu,järkevä,hyväkäytöksinen,herttainen ja vaatimaton ihminen ja silti anoppini ei pidä minusta eikä tuo appikaan pidä! Jotkut vanhemmat haluaa vain pitää lapsistaan kiinni kynsin ja hampain ja jotkut taas on erityyppisiä ihmisiä ja jotkut haluaa lapselleen missin tai misterin kumppaniksi. ESim minun anoppini sanoi miehen veljelle että: "Olisit ottanut Tiinan (nimi muutettu)sijaan sen Maijan(nimi muutettu) tytön Kaisan (nimi muutettu) kun se on niin hyvänäköinen" siis olin todella järkyttynyt miten tuon ikäinen ihminen voi olla niin pinnallinen
...juu tuommoisia en kyllä ymmärrä... sehän on oma valinta...ei muiden. olen ainakin itse sitä mieltä.
Loppukommentti saattaa hyvinkin pitää paikkaansa, koska olen itse alkanut taipumaan sen puoleen ettei syyttää suotta suhteen hamasta alusta alkaen toista vihaava/inhoava ihminen ole ihan normaali/terve.
Siinä suhteessa olen ihan samaa mieltä ko kommentin kanssa. Se ei toki poista sitä tosiasiaa ettei kaikki ihmiset tule kertakaikkiaan toimeen toistensa kanssa, ja jos sille on jotain pohjaa, se on helpompi ymmärtää. Liikkellä on kuitenkin varmaan reipas luku sellaisia harmaita/diagnosoimattomia psykiatrian tapauksia, joista on sitten lopultakin vain viisainta pysytellä kaukana ja yrittää pelastaa oma mielenterveytensä.
Minulla oli tosi viileät välit, koska vaimoni oli ainoa ja todella valvottu lapsi. Ei tuntunut ollenkaan hyvältä, koska olin tottunut itsenäiseen olemiseen. Ratkaisu oli tosi helppo, koska anoppi oli hyvännäköinen eikä niinkään vanha. Ja appiukko ei kait enää viriili, joten siinä vähän oltiin sänkypuuhissa tilanteen salliessa- ja oli maukasta. Naisethan osaavat hommat, ja niin appiukkokin syystä tai toisesta lopetti vihanpidon. Näin se käy, ottakaa oppia myös miniät!
no tuo nyt ei kuulu ainakaan meidän kuvaan tuommonen... mutta jokainen käsittelee asiat niinku parhaaksi näkee... mitä toisten asioihin puuttumaan? kun ei ne muille kuuluu...