Miksi te jotkut anopit syrjitte poikanne tai tyttärenne toista miestä tai vaimoa ja näiden lapsia? Siis minkä sille voi jos oma lapsi rakastuu toiseen sehän on vain inhimillistä elämää. Minä otin avosylin vastaan poikani 2 vaimon ja näiden lapsen sitten myöhemmin. En todellakkan ajatellut vaimosta että tämä on kodinrikkoja tai vastaavaa, ajattelin vain että kumpikin oli kärsinyt edellisessä avioliitossa ja eihän kaikki avioliitot kestä välttämättä muutenkaan. Onhan pettäminen tietysti väärin ja minusta poikani olisi pitänyt ennen pettämistä sanoa 1 vaimollensa että haluaa eron tai sitten jo heti ensimmäisen pettämiskerran jälkeen mutta ihastuneena ei ajattele järkevästi valitettavasti.Mutta minusta teidän kannattaisi vaivautua tutustumaan 2 vaimoon tai mieheen ja antaa hänelle mahdollisuus selittää oma versio tapahtumista. Minun mielestä 2 vaimo ja ex-vaimo lapsineen voisi yrittää elää sulassa sovussa ja siten näyttää lapsille hyvää esimerkkiä ja unohtaa omat itsekkäät katkerat tunteet. Totta kai tämä edellyttää että 2 vaimot ja miehetkin osaa käyttäytyä.
Anopeille kysymys
anoppi itsekkin
222442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuollaista ongelmaa ei itselläni ole ollut.
Aikoinaan exminiänä kyläilin exanoppini luona yhtäaikaa hänen uuden miniänsä kanssa ja meillä molemmilla oli lapset mukana.
Ei ollut ongelmaa eikä riitoja.
Yhä ollaan väleissä heidän kanssa mutta nyt kun itse olen anoppi, miniäni kanssa on ongelmia enemmän kuin tarpeeksi.
Hän ei ollenkaan voi sulattaa ajatusmaailmaani monessakaan asiassa eikä varsinkaan sitä, että kaikkkien kanssa voi olla kaveri vaikka kaikki eivät ole samanlaisia kuin on itse.
Anoppi on pahinta mitä hän voi elämässään kuvitella. Sanaa suvaitsevaisuus hän ei ymmärrä ollenkaan eikä sitä, että ihmiset vain ovat erilaisia ja kaikki ei aina toimi kuten hän itse tahtoo.
Poikani ja hänen uusi naisensa käyttäytyivät säälimättömästi, suorastaan törkeästi miniääni kohtaan.
Minua ei kiinnosta kuulla enempää taustoja kuin mitä itse olen nähnyt.
Tunnen miniäni melkein hänen lapsuudestaan saakka. Hän on aina oleva poikani vaimo ja minun miniäni, hänen ja poikani lapset ovat minulle hyvin rakkaita.
Uuden naisensa kanssa poikani saa tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Ja on tehnytkin jo viisi vuotta. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, pojan naisella on kaksi jostain liitosta.
Olen myös jälkisäädösasiat järjestänyt niin, että aikanaan lapsenlapseni saavat omaisuuteni. Siitä on hyvin tarkat ohjeet testamentissani.
Että lapsenlapsesi saavat aikoinaan omaisuutesi. Vapaan osan voit suoraan antaa lapsenlapsillesi, mutta lakiosa menee ensin pojallesi ja sitten lapsenlapsillesi... (mikäli siitä on siinä vaiheessa vielä jotain jäljellä). Valaise minua, jos olen väärässä. Kiinnostaa tietää...
Tässä ketjussa on juttua sellaisista keinoista, että miten tehdään lapset perinnöttömäksi,kertoo juristi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000023819856
Minä olen hyvissä väleissä mieheni 2 vaimon kanssa vaikka hän rikkoi miedän avioliiton. Minä olen aina ollut sitä mieltä että et sinä vaikka olet kuinka naimisissa voi omistaa ketään ihmistä. Minä en tarvitse miestä tunteakseni itseni kokonaiseksi, on lapsissakin jo tarpeeksi, hellyyttä ja rakkautta saan lapsilta ja sitä toisenlasita hellyttä en enää kaipaakaan niin tämän ikäisenä ja saahan sitäkin jos tahtoo. Putkihommat ja muut remontti,sähkö ja autohommat hoitaa siskoni mies. Yksinoloa, pimeää tai muutakaan en ole koskaan pelännyt ja lapsetkin on jo niin isoja etten tarvitse hoitoapua tai henkistä toisen ihmisen läsnäoloa. Kyllä minun mielestä nainen voi antaa toiselle naiselle anteeksi ja ystävystyä ja antaa vinkkejä jos on kypsä ihminen.
Oletkos itse kokenut avioeron? Miten hyvin suhtautuisit miehesi uuteen kumppaniin? Sukuloimassa kävisitte sivistyneesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen? Anoppina voisit pitää turpasi kiinni asioista jotka eivät sinulle kuulu!
Tuollaista kantaasi asiaan. Itse olen "toinen vaimo" ja joskus valitettavasti tulee anopilta tuollaista negatiivisesta suhtautumista, mutta sitäkin hyvin vähän ja asiallisesti suhtautuu minuun. En tiedä sitten onko sen takana tuollaiset yleiset käsitykset, että pitää olla jokin perheenrikkoja tai muuta vastaavaa. Surullisemmaksi asian tekee se, että en edes tuntenut/tiennyt miestä silloin kun erosivat ja se oli juuri mieheni, jota petettiin. Mutta tämä on jätetty kertomatta mieheni äidille ja isälle, koska heitä turha rasittaa asialla ja aiheuttaa mitään mahdollisia kismoja. Kun ei niitä kismoja ole ex-vaimoa kohtaan minulla eikä miehelläkään. Katkeruus ei mitään auta kenellekään, luonnollistahan se on, että aluksi se satuttaminen kirvelee ja kovaa..Mutta se on unohdettava, jotta voi elämässään saavuttaa jotain vielä parempaa ja todellakin lapsienkin kannalta tuollainen katkeruus kenenkään osapuolen osalta ei todellakaan auta.
En tiedä sitten mistä tollanen johtuu, ehkä se vaan on juuri tuota kun ei ole omassa elämässään joutunut kokemaan asioita ja monesti puhutaan näistä perheenrikkojista ja siten luonnollisesti vähän ennakkoasennoituu negatiivisemmin. Mutta omaa sydäntä lämmitti kirjoituksesi vaikket oma anoppini olekaan. :)
Nykyäänhän sanotaan,että nykyiset isovanhemmat joutuvat ehkä myös uusisovanhemman rooliin.Toivottavasti tulevaisuudessa osaan olla suvaitseva kaikkia pikkuihmisiä kohtaan olivat he aidosti lapsenlapsia,lapseni uuden puolison lapsia tai vaikka mitä.kyllä sitä sopeutumista ja suvaitsemista nykyään tarvitaan varmaan joka ikäryhmässä.
Kyllä siinä on ihmisen luonteesta kyse. Jos on pahan suopainen ahdasmielinen, niin eihän sellaiset hyväksy yhtään mitään.
Itse olen ensimmäistä kertaa naimisissa mutta olen miehelleni toinen vaimo. Anoppini on hyväksynyt minut täydellisesti, mulla on ihana anoppi. Siis minä en ole se syypää miksi mieheni ei ole enää ensimmäisensä kanssa naimisissa, ero oli jo tapahtunut ennenkuin mieheni edes minuun tutustui.
Mielestäni sellaista perheenrikkojaa, aviorikkojaa ei tarvitsekaan hyväksyä koskaan. Itse en hyväksyisi. On ymmärrettävää, ettei uusia vaimokkeita, jotka eivät ole tulleet väliin syrjitä. Avioeron vaikutukset lapsiin ovat todella vakavat ja siinä ihan riittävästi syytä vihata perheiden rikkojia loppu elämän. Kyse ei ole ahdasmielisyydestä, vaan itsekkäiden ja vastuuttomien ihmisten
Kyllä pettämiseenkin tarvitaan kaksi! En todellakaan ymmärrä sellaista ihmeellistä lässytystä siitä, että aina vain se ns. kakkosnainen on YKSIN syyllinen. Entäs se oma kultapoika, joka itse asiassa on juuri se PETTÄJÄ? Eikö anna oma luonto periksi myöntää, että oma jälkeläinen on ollut kertakaikkisen sika?
Mielestäni pettämistapauksissa se suurin vastuu tapahtumasta on nimenomaan aviossa/kestävässä suhteessa olevalla osapuolella, ei niinkään raskaasti sinkkuosapuolella - sinkkunahan ei ole luvannut uskollisuutta kenellekään.
Tämän vuoksi minusta on myös typerää käytöstä vihata loppu ikänsä sitten tätä mahdollisesti vaimo numero kakkosta, mutta hyväksyä ja rakastaa edelleen omaa kultapojua..! Aikas kaksinaismoralistista touhua!! Koitas ajatella asiaa pikkaasen syvemmälle, jos moiseen kykenet.
Saat asian kuulostamaan siltä että ne toiset liitot on aina pettämisen tulosta. ei sillä toisella vaimolla ole useinkaan osaa eikä arpaa edellisen suhteen kariutumiseen. eroja tulee ja uusia ihmisiä löytyy.
Tarkoitin, että nimenomaan perheenrikkojille (sekä mies että nainen) ei ole pakko antaa anteeksi, varsinkaan jos lapsia on alkuperäisessä perheessä. Kyllä pitää löytyä muitakin kuin varattuja ihmisiä, sehän tässä nykymenossa on epäreilua lapsia kohtaan. Mennään tunteen perässä, välittämättä lapsista. Arvostelut koskevat VAIN perheenrikkojia. Kyllähän sitä arjen touhuissa kuka vaan voi kyllästyä ja ihastua, mutta kyllä sekin suhde kylmenee..Miettikää
Meillä nyt näyttää siltä, että välit viilenee poikaamme ja nykyiseen miniään. Pistimme juuri miniän kaksi poikaa 12-14v junaan ja kotiin hiihtolomalta. Edellisellä viikolla minullakin oli lomaa ja täällä oli 4 lastenlasta. Me olemme lapsirakkaita ja miehestänikin on mukava puuhastella lasten kanssa. Lastenlapset ovat olleet meillä paljon lomien aikana. Meillä on aina olleet omat säännöt, peti pedataan, omat tavarat korjataan, kengät jäävät eteiseen, jokainen vie ruokalautasensa tiskiin ja osallistutaan myös arkiaskareihin, puita haetaan, roskat viedään, niin täällä kuin mökillä.
Uusi miniä ilmoitti heti, että hän on iloinen, kun hänen lapsensa saavat uudet isovanhemmat, kun mies on jättänyt ja miehen isovanhemmat sitä myöden hylänneet myös lapsenlapsensa.
Vaatimukset vain ovat sitä luokkaa, että mieheni ei enää jaksa/viitsi. Keskellä viikkoa nykyinen miniä soitti ja sanoi, että pojilla on tylsää, miksi heitä ei ole viety mutkamäkeen ja kylpylään kuten edellisviikon lapsia. Siis palaamme töistä ½6 ja se on kyllä selvitetty. Eilen olimme uimassa koko päivän kylläkin. Hän sanoi myös, että ensi kesän lomamatkalle meidän kuuluisi ottaa nämä pojat mukaan (ja maksaa matkakin), koska ensimmäiset lapset olivat "kriisiaikana" meidän mukana. Pojan kanssa on puhuttu, mutta hän on sitä mieltä, että meillä pitäisi olla suuri sydän. Nyt mieheni on täysin kyllästynyt vaatimuksiin ja minullakin tökkii. Miniä myös ilmoitti, että kun vanhempi pääsee ensi kesänä ripille, niin meidän pitää ostaa mopo, koska muillekin lapsenlapsille sen luultavasti ostamme.
Minua ahdistaa, eihän se ole lasten vika, että vaatteet jäävät siihen paikkaan mihin ne on riisuttu, ruokana kelpaa vain pizza, kaikki muu on yök, mikään ei kiinnosta tai huvita.
Tulipas purkaus, mutta jo kaksi vuotta olemme yrittäneet olla näillekin lapsille turvallisia aikuisia, mieheni pinna loppui nyt ja minulla surullinen olo kaikkien vaatimusten edessä. Oliskohan neuvoja?
Omat vanhempani ovat vähän vastaavassa tilanteessa kuin te. Sisareni miehellä on entisestä avioliitosta suurin piirtein samanikäiset lapset kuin teidän miniänne lapset. Vanhempani pitävät vävynsä lapsista, mutta he ovat kyllä eri asemassa kuin omat lapsenlapset. Olisihan se hassua, jos noilla sisareni miehen lapsilla olisi omien isovanhempien lisäksi vielä ekstraisovanhemmat, jotka pitäisivät heitä lapsenlapsinaan. Vanhempani itse asiassa vähän pelkäävät kiintymistä noihin lapsiin. Jos sisareni vaikka eroaisi miehestään, vanhempani tuskin näkisivät lapsia enää ikinä, koska oikeasti heillä ei ole mitään sukulaissuhdetta.
Tuossa uusperhe-isovanhemmuudessakin kaikki tapaukset ovat tietysti erilaisia. Mielestäni on kuitenkin lastenkin kannalta järkevää pitää jonkinlaista lukua siitä, kuka on kenenkin "oikea" isovanhempi. Elämäntilanteet muuttuvat ja lapsille pitäisi taata pysyvyys myös esimerkiksi mainitussa erotilanteessa. Esimerkiksi oma äitini on todella hyvä "mummotyyppi" eli lapset pitävät hänestä. Kyllä hänellä kuitenkin on oikeus pitää jonkinlaista rajaa elämänsä suhteen. Jos hän ei halua ventovieraita lapsia lapsenlapsikseen, se on hänen valintansa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että hän ei vävynsä lapsista pitäisi ja toivottaisi tervetulleiksi. Mutta äitini ei esimerkiksi ota vävynsä lapsia ilman isää tai siskoani yökylään tai osta heille ihan yhtä kalliita lahjoja kuin omille lapsenlapsilleen. Sehän on noiden lasten omien isovanhempien asia.
Myötätuntoni on todella puolellasi. Olette pitkäpinnaista, suurisydämistä väkeä, sinä ja miehesi.
Mutta onhan nyt joku tolkku oltava elämässä! Eihän miniä toki voi odottaa, että lapsensa saavat kaiken, mitä ennen hänen kuvaan ilmaantumistaan muut lapsenlapset ovat saaneet! Se on täysin kohtuutonta. Ja koskee tapauksessani esim. sitä ulkomaan matkaa, jonne veitte lapset lepäämään kriisitilanteesta. Tarvitsette kyllä yhteisiä rauhallisia "aikuis"matkoja ihan sinä ja miehesi - lasten kanssa reissaaminen on eri tyylistä. Matkalla te myös olette kingi ja queen, jotka päätökset tekee, välillä myös lähtien aikusten premisseistä.
Ei myöskään ole milläänlailla kohteliasta ja paikallaan vaatia lahjoja jo ennakkoon - lahjan idea kun on olla vapaaehtoinen toisen ilahduttamiseen tarkoitettu vastikkeeton anti. Ostatte tai laitatte rippilahjaksi mitä itse olette ajatelleet - ei sitä mitä miniä vaatii. Mistäs hän edes tietää miten mopon osto ylipäätään onnistuisi taloudellisesti - isovanhemmilla kun ei ole mitään elatusvelvollisuutta lapsenlapsiaan eikä tietysti enää aikuisia lapsiaankaan kohtaan. Ja näin ollen oletus on, että he käyttävät rahansa juuri kuin itse haluavat - myös ja erityisesti itsensä hemmotteluun.
Neuvoni on, että pidä pintasi! On hyvä jos pyritte rauhanomaiseen ratkaisuun, esim. tyylisi täällä on hyvin rakentava. Mutta missään tapauksessa teidän ei tarvitse eikä tule alkaa elämään ja kuluttamaan miniän ohjeistuksen mukaan. Siihen hänellä ei ole mitään sanomista. Oikeasti.
Samoin sanoisin, että pitäkää ja vaatikaa samoja sääntöjä noudatettavaksi myös miniän lapsille. Teillä on teidän säännöt ja sillä sipuli. On myös epäreilua muita lapsenlapsianne kohtaan, jos toiset pääsee "helpommalla" ja tulevat "lellityiksi". Kuri ja säännöt ovat hyväksi lapsille ja teillä on mahdollisuus olla lapsille s e turvallinen rajat luova aikuisuus. Ei lapsille tarvitse olla koko ajan mieliksi! Pettymysten kestäminen on yksi tärkeimpiä elämisen taitoja, ja niiden oppiminen vaikka sen kautta että joutuu viemään paitansa lattialta pyykkiin tai että uimaan ei tänä iltana mennä on hyvin turvallista oppimista.
Ja keskustelkaa asiasta ihan suoraan mielellään sekä miniän että poikanne mutta vähintään poikanne kanssa nyt ihan heti, ennenkuin tilanne kärjistyy aivan karmeaksi. Sain sen kuvan, että välinne omaan poikaanne olisivat kunnossa..? Miehesi poltti jo päreensä ja itse olet väsyksissä ja neuvoton, joten nyt on "viimeinen hetki" selvittää juttu ilman pysyvämpiä seurauksia.
Toivotan teille tsemppiksiä, kuullostatte todella hyviltä tyypeiltä. Ja olkaa sopivasti ylpeitä omasta tyylistänne, monet ovat sitä todella surkeistakin virityksistä.. ! :)
Jos edellisviikolla oli viety toiset lapset sinne kylpylään, niin pitäähän joku tasa-arvoisuus olla eri lasten kohtelussa mielestäni.
Jos pääsee ½6 töistä, ei kerkeä enää ehkä sinne kylpylään, mutta miten olisi esmes teatteri, leffa tms?
Tässä todella taiteillaan tasapuolisuudessa. Olen "nelinkertainen" anoppi ja käyn joskus täällä kauhistuneena katsomassa kirjoituksia.
No meillä on matkaa lapsien luokse ja minulla ei todella ole aikaa perehtyä heidän perheen verhoihin tai ruokavalioon. Enkä edes pelkää kiintymystä, muutaman vuoden kuluttua nämä pojat aivan itse voivat valita, jos haluavat tänne tulla. Uuden miniän vaatimukset vain saavat karvat nousemaan pystyyn. Omatkin lapset kysyvät, sopiiko, haluatteko, jaksatteko, mutta uuden miniän kohdalla se on vain ilmoitusasia.
Ehkä meillä mieheni kanssa on edessä keskinäinen arvokeskustelu ja kiitos sinulle, että toit esille "oikeat" isovanhemmat.
Luin ajatuksella ja totesin, että en ole aivan kamala ihminen. Kiitos.
Et ehkä lukenut, että minä olin myös lomalla. Meiltä on 45 minuutin ajo elokuviin ja teatteriin.
Nämä lapset oli myös kylpylässä, heille ostettiin myös pari pleikkaria ja kaupassa saivat käydä täyttämässä jääkaappia ihan oman mielensä mukaan.
Kyllä tasa-arvoisuus pitää olla, vaikka kysymyksessä ei ole edes "oikeat" lapsenlapset.
Mutta kaikki tiesivät, että meillä on molemilla raskaat työpäivät, mieheni tuli parina päivänä vasta klo 21 kotiin ja sanoi sillä puhelulla miniälle (työtön tällä hetkellä), että tule sinä tänne, me maksamme lasketteluliput ja kylpylät, niin uusiominiä sanoi, että heidän pitää saada viettää laatuaikaa. Asioiden selvittäminen on paikallaan, onneksi ei omat lapset ole miettimässä, olemmeko täysin tasapuolisia jokaisen lapsenlapsen kohdalla. En usko, että voimme päästä millään laskelmalla samaan euromääärään tai samaan yhteiseen aikaan, rakkautta kuitenkin riittää onneksi.
Ja höpön löpö, rahako se kaiken mittari pitäs taas tässäkin olla.
Ei toki tarvii euroissa laskea joka ainoaa rippirappia mitä yhdessä tehdään - koko touhuhan menee aivan älyttömäksi ja elämä menettää sen vähäisenkin spontaaniuden mihin nykyisessä työelämän kurimuksessa vielä ehkä muuten on varaa.
Elämä on kuitenkin nautittavaksi, ja sen voi sanoa aivan suoraan niin lapsilleen, miniälleen kuin lapsenlapsilleenkin, jos joku marisee siitä että kalle sai 5 euroo enempi ku mä ja lissuki 1,35..!
Jos miniä kieltäytyi moisesta avokätisestä tarjouksesta, siinä sitten kieltäytyi. Son annettu mikä on tarjottu, myöhemmin on turha naputtaa.
Kyllä ehdottomasti kannattaa asiat selvittää. Voihan olla, että miniälläkin on huono omatunto/paha olla siitä että omat lapset ovat joutuneet käymään läpi hankalia aikoja - tai pelkoa siitä miten uudet isovanhemmat heihin suhtautuvat, varsinkin jos lapset ovat sen verran hemmotelluita (vaatteet lattialle jne), että etupäässä vain marisevat kotiin tullessaan. Se on kittämättömyyttä se, ja siihenkin olisi hyvä puuttua. Saada muksutkin näkemään mitä kaikkea heillä on. Mummolareissulla kylpylät ja parit pleikkarit on jo kovin luksusta, jota kuuluisi arvostaa. Eli voi olla hyvinkin paikallaan myös miniälle selvittää asia ja teidän näkemyksenne ihan suoraan. Luulisi ymmärtävän ellei nyt sitten ole ihan "sivistymätön"..
Voimia ja kestävyyttä teille!
Tuo on juuri ulkopuolisen ja itsekkään ihmisen tapa nähdä asioita.