Mentiin 18 v.sitten naimisiin, oltiin tosi rakastuneita. Rakastelu oli kuitenkin aina ollut minusta lähtevää, vaimo pärjää ilman vaikka kuinka pitkään.Ilmeni 3 vuotta sitten, että aikaisemmat epäilyni osoittautuivat todeksi. Vaimoani oli käytetty seksuaalisesti hyväksi jo lapsena.Tämä kävi esille,kun hän masentui ja jäi pois töistä. Hakeutui terapiaan,jossa asiasta puhuttiin ja kaiveltiin vanhoja esille. Tarkkaa muistikuvaa tapahtuneesta ei ole, vain pahaa tunnetta. Ymmärsimme,että seksi ei ole koskaan sujunut tämän vuoksi. Terapiaa on jatkunut näihin päiviin saakka,mutta huonolla seksillä. Ymmärrän tämän ja olemme asiasta puhuneet.Vaimo ehdottaa, että mene vieraisiin ja olen muutaman kerran käynytkin. Ei maistu hyvälle,kuin hetken. Olen ajatellut eroa,mutta hylkäänkö lapseni ja "sairaan" vaimoni ? Myötäeläminen alkaa maistua todella rasittavalta ja iän myötä ajattelee, että tätäkö tämä sitten on, loppuelämän.Vielä 40-kymppisenä voisi löytää uuden ja tarmokkaan kumppanin. Olemme molemmat vetreässä kunnossa ja urheilullisia. Seksin vonkaaminen ei tunnu kovin miehiseltä. Olisiko oikein ottaa vakituinen seksikumppanitässä tilanteessa vai käydä leikkaamassa pallit pois ?
18V AVIOSSA HUONOLLA SEKSILLÄ
Kalle
163097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos vaimosi ei traumojensa vuoksi kykene normaaliin seksuaaliseen kanssakäymiseen, lienee vakituisen seksikumppanin hankkiminen ihan perustellulta vaihtoehdolta.
Minulla on toisin päin käännetty asia, eli olen nainen . Olemme olleet naimisissa "onnellisesti" parikymmentä vuotta . Seksi on ollut joskus oikein hyvälläkin tolalla vaan useimmin olen elänyt seksin varjossa, eli saan jos saan. Aloitetta ei miehelle voi tehdä koska hän loukkaantuu ja työntää minut pois. Kun olen miettinyt että puhun asiasta hänelle niin sanat jää kurkkuun eikä asiaa voi keskustella. Joten mistä apu, olen 55 v enkä haluais olla vielä hylkiö.
Meitä halukkaita varmaan löytyy paljon, oomme vain naimisissa haluttomien kanssa. Mikä sen hienompaa kuin että halut kohtaisivat. Pidän seksiä kuitenkin perustarpeena ja auttaa arjen harmauteen ja jaksamiseen mukavasti. Sinullakin varmaan tekisi hyvää kertoa ukollesi asiasta vaan rohkeasti. Varaa häneltä kuitenkin sopiva aika etukäteen ja korosta, ettäasia on vakava.
Kyllä meitä puutteessa eläviä naisia sitten näköjään on. Mieheni ei pysty seksuaaliseen kanssakäymiseen enää, traumojen, suorituspaineiden, huonon itsetuntonsa ja tälläisten syiden takia. Alkuun sujui jotenkin, nyt ei mitenkään. Minun kärsivällisyys ja ymmärrys ovat kovalla koetuksella. Ollaan puhuttu ym., ei auta. Ei jaksaisi enää. Tätäkö tämä loppuikä tulee sitten olemaan? Tosin mietin jo eroa, etenkin kun lapsia ei ole.
Oletteko kokeilleet käydä yhdessä parisuhde- tai seksuaaliterapiassa?
Sen ei välttämättä tarvitse olla mitään pitkäaikaista. Lyhytterapian normaali kesto on noin 13 käyntiä, mutta siitäkin voi olla apua. Sinulla tuntuu kuitenkin olevan halua ymmärtää vaimoasi ja olet jo huomannut, ettei vieraissa käymisestä välttämättä ole apua.
Uutta tarmokasta vakikumppania ei kuule ihan niin vaan löydy - siis jos vähänkin vaadit tasoa ja myös henkistä kemiaa ja yhteensopivuutta fyysisen yhteensopivuuden lisäksi. Lyhytaikaisia suhteita varmasti löytyy, mutta kun takanasi on noin pitkä suhde - joka on kuitenkin perustunut rakkaudelle - niin tulet laahamaan sitä tavalla tai toisella perässäsi vielä pitkään.
Itse olen nuorempi nainen, ja olen tavannut muutamia miehiä, jotka ovat lähteneet aiemmasta tosi pitkästä suhteesta muun muassa pettämisen kautta. Siinä tilanteessa se on saattanut tuntua hyvältä, mutta jälkeen päin saattaa iskeä yllättävän iso syyllisyys ja paha olo, joka voi kestää pitkään ja johtaa myöhempienkien suhteiden epäonnistumiseen...
Kiitti vastauksesta Mollamaija ! Ollaan käyty väestöliiton neuvolassa ja myös yksityisellä. Vaimosta tuntuu vaan niin pahalta kun viat tuntuu kohdistuvan häneen eikähän voi asialle mitään, tai voi, mutta aikaa menee varmaan toiset kolme vuotta ja voi olla ettei seksi suju koskaan molempia tyydyttävästi. Hän ei vieläkään ole löytänyt omaa seksuaalisuuttaan, omaa haluaan. Mielenkiintoista ja samalla surullistahan asiassa on se, että naimisiin mennessämme ja oikeastaan aikaan kolme vuotta sitten saakka, meillä oli vakituinen seksielämä. Vaimo masennuksen pohjamudista noustuaan havaitsi, että hän oli näytellyt koko ajan ja antautunut seksiin minun vuokseni, itse sitä oikeasti kaipaamatta ja siitä erityisemmin nauttimatta. Ymmärrän rakastelun periaatteet, esileikin, huomioimisen, lämmön ja hellyyden, koskettelujen ja hyväilyjen merkitykset eikä varsinainen aktikaan saa olla sivuseikka. Ulkoiset mittasuhteet ovat kunnossa meillä molemmilla, mutta ei vaan skulaa. No, kiitos vielä kerran, terapian jatkaminen, avoin mieli, kärsivällisyys ja asioista puhuminen sekä terveet kädet tässä taitavat auttaa - ja uudet harrastukset,että saamuuta ajateltavaa.
Miksi kenenkään pitäisi elää huonossa ja toimimattomassa suhteessa lopun ikäänsä. Jos kaikki keinot on jo yritetty ja kaikki tunteet kuolleet. Jäljellä ei ole kuin tyhjyys. Miksi hakata päätään seinään vuodesta toiseen, jos kaksi ihmistä ei kohtaa millään tasolla, ei fyysisellä eikä psyykkisellä. Alussa oli toisin, suhde muuttuu, ihmiset muuttuvat eikä aina suinkaan positiiviseen suuntaan. Siis itselläni tämä tilanne. Ratkaisematon huono suhde aiheuttaa kaikille osapuolille ahdistusta.
vai on se kakkosen ottaminen nyt sitten oikeutettua. Entäpä jos se sattuu rakastumaan sinuun. Mitäs sitten? Jätät sen kylmästi, mutta saitpahan hyväksikäytettyä ja toiset sit huutelevat et se paha kakkonen yritti vokotella sinut.
Ota ero jos et kestä elämää ilman seksiä!
Minusta suhteessa ei voi noin jaotella, että arjen jaan tuon kans ja seksiä harrastan tuon kans, melkeen yhtä hullua kuin ottais useamman vaimon. Olet sitoutunut avioliitolla yhteen ihmiseen, ei ole oikein rikkoa sitä säätämällä muiden kanssa vaikka vaimo antaisikin luvan. Ihan varmasti se sattuu häneen vaikkei sitä näyttäisikään. Sinun pitäisi odottaa ja tukea vaimosi tervehtymistä. Kyllä tuollaisestakin on mahdollista päästä yli. Tai jos et ole valmis odottamaan, eroa sitten reilusti.
http://www.kerrolisaa.com/i/1/4903.jpg
ei se menetys iso ole, aivothan olet jo kadottanut....
et sä noin voi ajatella!'
ethän sä missään tapauksessa voi jättää vaimoas sen takia että ei seksi luista! ONKO SE MUKA TÄRKEINTÄ? ja se että käyt vieraissa,ajattele nyt hyvä mies järjellä! --> sä petät vaimoas , vaikka sillä on hyvä syy tähän seksi juttuun! ei se oikeuta sua pettämään, ajattele vaimoas!
mielumminko sä harrastat seksiä, ku oot oman rakkaasi kanssa!!??
palleille!
Pallien poistoa en todellakaan suosittele, sillä se ei ole ratkaisu pulmaasi. Seksuaaliset halut eivät ole palleista kiinni, vaan ihan jostain muusta.
Minulla on ollut hevonen ja kissa, uroksia molemmat. Heiltä oli pallit poistettu, mutta hevonen astui yhä tammoja ja kissa astui yhä naaraskissoja.
On hienoa, että vaimosi suostuu puhumaan, käymään terapiassa ja onpa vielä antanut luvan vieraissa käyntiin. Harvinaisen hyvä nainen, enkä usko että kannattaa sellaista vaihtaa. Tämä jos mikä kertoo vaimosi vastoinkäymisistä huolimatta hänen olevan todella henkisesti kypsä ihminen, vaikka traumaattinen,kertomistasi hänen kokemuksistaan päätellen.
Ihmissuhteet on yhtä vuoristorataa ja kun ollaan menossa alaspäin, niin silloin moni on heti hyppäämässä vaunuista pois. Nykyisin on niin helppo erota. Lapsia on kuitenkin syytä aina ajateltava ja heidät on aina asetettava etusijalle viimeiseen asti.
Kukaan ei tästä maailmasta selviä kärsimättä, tuntematta tuskaa ja epätoivoa. Aina on kuitenkin olemassa ihminen, jolla menee huonommin kuin itsellä, muista tämä.
Suosittelen että sinäkin voisit käydä vaimosi kanssa yhdessä hänen terapeutillaan keskustelemassa tilanteestanne. Ehkä siinä olisi ratkaisu, mene ja tiedä, mutta itse näkisin sen toivonkipinänä. Myös seksuaaliterapeutti voisi tehdä molemmille hyvää, jos vaimollasi on rohkeutta ja halua. Nämä ovat niin vaikeita asioita, joita aina ulkopuolinen ei täysin voi ymmärtää, jollei itse ole vastaavaa kokenut.
Vahvuutta ja voimia sinulle toivotan täydestä sydämestäni.
Kiitos kannustuksesta. Olet oikeassa muussakin kuin siinä pallien poistossa.
mut mulle ainakin seksi on elämässä niin tärkeä asia,että ilman en pystyis oleen paria viikkoa kauempaa,vaikka lapsuuden kokemukset hyvin pitkälti samanlaisia kuin vaimollasi.
n.35vuotiaana vapauduin ja opin luottaan miehiin ilman terapiaa,aikaisemmin olin aivan lukossa.
nyt menee loistavasti nykyisen kumppanin kanssa,on jopa sanonut mulle,että voin käydä aidan toisellakin puolella,jos siltä tuntuu,kun ei olla virallisesti sitouduttu toisiimme.
totta puhuen täytyy myöntää,että oon muutaman kerran käynytkin.ei se ollut sen vihreämpää.
Uskon ja toivon,että sunkin vaimos lukot aukeavat,mutta jos ei,niin kannattais ehkä purkaa paineita vähän vieraisiinkin,mutta varo ettet rakastu!jos rakastat vaimoas kuitenkin.