Tuntuu välillä että olen ainoa joka on aivan innoissaan tuosta kappaleesta. Ehkä johtuu siitä että oon veivannut sitä niin paljon edestakaisin että on todella avautunut kunnolla. Loistava biisi.
Perfect Strangers on hyvä kappale, olenko ainoa?
kaikenlaista.
7612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
HYVÄ!
Kevyttä, ja melkeinpä skeidaa kun vertaa mm. live levyyn MADE IN JAPAN. DP:n studiolevyistä In rock, Fireball, ja Machine Head olivat sentään levyjä isolla L:llä. Silloin DP oli jotain, ja bändi iskussaan. Tämän jälkeen enemmän, tai vähemmän roskaa, ja alamäkeä ajatuksella rahat pois hölmöiltä. Myöhemmistä kappaleista aukenivat itselleni ehkä vielä jotenkin Mistreaded (hyvä kitara-aloitus), Burn (ok riffi), ja Solier of Fortunate (ihan kaunis sävellys sinällään). Nämäkin toki 70-luvun biisejä, ajalta juuri ennenkuin R. Blackomore lähti ensimmäisen kerran bändistä perustamaan Rainbow'ta.
Kevyttä, ja melkeinpä skeidaa kun vertaa mm. live levyyn MADE IN JAPAN. DP:n studiolevyistä In rock, Fireball, ja Machine Head olivat sentään levyjä isolla L:llä. Silloin DP oli jotain, ja bändi iskussaan. Tämän jälkeen enemmän, tai vähemmän roskaa, ja alamäkeä ajatuksella rahat pois hölmöiltä. Myöhemmistä kappaleista aukenivat itselleni ehkä vielä jotenkin Mistreaded (hyvä kitara-aloitus), Burn (ok riffi), ja Soldier of Fortune (ihan kaunis sävellys sinällään). Nämäkin toki 70-luvun biisejä, ajalta juuri ennenkuin R. Blackomore lähti ensimmäisen kerran bändistä perustamaan Rainbow'ta.
Kevyttä, ja melkeinpä skeidaa kun vertaa mm. live levyyn MADE IN JAPAN. DP:n studiolevyistä In rock, Fireball, ja Machine Head olivat sentään levyjä isolla L:llä. Silloin DP oli jotain, ja bändi iskussaan. Tämän jälkeen enemmän, tai vähemmän roskaa, ja alamäkeä ajatuksella rahat pois hölmöiltä. Myöhemmistä kappaleista aukenivat itselleni ehkä vielä jotenkin Mistreaded (hyvä kitara-aloitus), Burn (ok riffi), ja Soldier of Fortune (ihan kaunis sävellys sinällään). Nämäkin toki 70-luvun biisejä, ajalta juuri ennenkuin R. Blackmore lähti ensimmäisen kerran bändistä perustamaan Rainbow'ta.
Jep. On sääli, että ''bändin oikea sielu'' Ritchie Blackmore on ollut; sekä toki loistava muusikko (& taitava kitaristi), mutta myös varmasti hyvinkin hankala ihminen. Ainakin hänellä bändit, sekä bändikoostumukset ovat vaihtuneet usein, ja riitaisasti. Vaan sitä se kai on, jos on jollakin lailla poikkeuksellisen lahjakas. Sama erikoisuus tulee sitten esiin montaakin kautta...ja myös ns. ei toivottavalla tavalla. Tiedä mitä Deep Purple olisi saanut aikaan ilman näitä lukuisia miehistövaihdoksiaan.
Siinä mitataan laulajan kyvyt!
Ite en oikein siitä Purplen versiosta välitä. Aakkonen saa siihen paljon enemmän särmää.