Huokaus... Voikohan ihminen saada niin pahoin siipeensä ettei enää koskaan uskalla/pysty ihastumaan keneenkään?
Itselleni on tainnut käydä näin...
Viimeisin suhteenpoikanen kuivui kasaan mm. sen johdosta, että vaikka pidin naisesta todella (ehkä jopa rakastuin ensimmäistä kertaa eläissäni), niin en koskaan kyennyt ajattelemaan koko juttua niin että nainen todella minusta välittäisi ja että hänellä ei olisi mitään ilkeitä taka-ajatuksia. Liian pahoin olen aiemmin polttanut näppini ja siksi mielessä kummitteli aina mm. se kuinka pahalta tuntuu tulla jätetyksi... Vaikka nainen samaan aikaan makasi sylissä ja sanoi että hän ei koskaan tästä haluaisi pois lähteä.
Nyt kun aloin muistelemaan tuotakin pientä onnen hetkeä, tuntuu entistä pahemmalta. Ujo/arka olen aina ollut naisten suhteen ja siksi ilmeisesti minut on tuomittu elämään yksin ja katkerana lopun elämääni...
Parin viimeisimmän naisen kanssa uskoni itseeni ja minun "haluttavuuteen" on ollut niin pohjamudissa että en ole uskonut heidän olevan esim. seksuaalisessa mielessä kiinnostuneita vielä silloinkaan kun nainen on kietonut sormensa vehkeen ympärille. Se epäuskoinen olotila että onko tuo nainen tosissaan tahtoo vaikuttaa suorituskykyyn mikä entisestään pahentaa oloa ja hävettää, että ensimmäinen kerta joka naisen kanssa menee melkein tippa linssissä tuhertamiseksi. Onneksi kuitenkin vauhtiin päästyäni nämä asiat hieman helpottavat ja kehujakin olen saanut koon ja kestävyyden vuoksi mutta tämä henkinen lukko uuden tuttavuuden kanssa vaivaa...
Miten ihmeessä saisin luottamukseni takaisin naisiin ja pääsisin eroon tästä ennakko asenteesta, että kaikki tulee aina päättymään kyyneliin?
Olipas kunnon valitusvirret näemmä...
Itselleni on tainnut käydä näin...
Viimeisin suhteenpoikanen kuivui kasaan mm. sen johdosta, että vaikka pidin naisesta todella (ehkä jopa rakastuin ensimmäistä kertaa eläissäni), niin en koskaan kyennyt ajattelemaan koko juttua niin että nainen todella minusta välittäisi ja että hänellä ei olisi mitään ilkeitä taka-ajatuksia. Liian pahoin olen aiemmin polttanut näppini ja siksi mielessä kummitteli aina mm. se kuinka pahalta tuntuu tulla jätetyksi... Vaikka nainen samaan aikaan makasi sylissä ja sanoi että hän ei koskaan tästä haluaisi pois lähteä.
Nyt kun aloin muistelemaan tuotakin pientä onnen hetkeä, tuntuu entistä pahemmalta. Ujo/arka olen aina ollut naisten suhteen ja siksi ilmeisesti minut on tuomittu elämään yksin ja katkerana lopun elämääni...
Parin viimeisimmän naisen kanssa uskoni itseeni ja minun "haluttavuuteen" on ollut niin pohjamudissa että en ole uskonut heidän olevan esim. seksuaalisessa mielessä kiinnostuneita vielä silloinkaan kun nainen on kietonut sormensa vehkeen ympärille. Se epäuskoinen olotila että onko tuo nainen tosissaan tahtoo vaikuttaa suorituskykyyn mikä entisestään pahentaa oloa ja hävettää, että ensimmäinen kerta joka naisen kanssa menee melkein tippa linssissä tuhertamiseksi. Onneksi kuitenkin vauhtiin päästyäni nämä asiat hieman helpottavat ja kehujakin olen saanut koon ja kestävyyden vuoksi mutta tämä henkinen lukko uuden tuttavuuden kanssa vaivaa...
Miten ihmeessä saisin luottamukseni takaisin naisiin ja pääsisin eroon tästä ennakko asenteesta, että kaikki tulee aina päättymään kyyneliin?
Olipas kunnon valitusvirret näemmä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://www.kissmegoodnight.com/dating-advice-and-tips/dating_tips_self_sabotage.shtml
Noista muistakin artikkeleista voi olla hyötyä.
Ei tuo voi olla tosissaan, kuitenkin vaan sen perässä juoksee. Ei kun ei sitäkään, ei minussa edes "se" ole hänen arvoistaan. Halaa minua ja hymyilee aidosti nähdessämme. Suunnittelee ja ehdottaa tapaamisia, soittelee ja viestittelee. Minä en osaa, en uskalla, saan kuitenkin pettyä. En voi rakastua, kun se sattuu sitten, jos homma päättyy. Ja kun kaikki sitten päättyi, sattuu...
, kun vain käytät sitä hyväksesi. Puhuminen.
Kukaan nainen ei pidä sitä sitä pahana, kun kerrot miten tunnet ja mitä ajattelet. Ja jos nainen todellakin on arvoisesi, niin saatte yhdessä lukot auki. Tiedän, ettei se puhuminen aina ole helppoa, mutta se saattaa olla ainoa keino päästä 'ongelmasi' yli.
Minä ahdistuksestani kerroin ja nainen sen alkuun ymmärsi ja kovasti koetti saada minut tuntemaan itseni hänen arvoisekseen, mutta usko häneltäkin loppui kesken kun minä en muuttunutkaan parempaan suuntaan...
"Kukaan nainen ei pidä sitä sitä pahana, kun kerrot miten tunnet ja mitä ajattelet. Ja jos nainen todellakin on arvoisesi, niin saatte yhdessä lukot auki. Tiedän, ettei se puhuminen aina ole helppoa, mutta se saattaa olla ainoa keino päästä 'ongelmasi' yli. "
Tämä nyt on ihan täyttä potaskaa, siis neisellehan ei ole mikään suurempi turn-off kuin se että mies tulee nyyhkimään heikkoa itsetuntoaan hänen olkaansa vasten. Nyyhki jollekin kaverille tai terapeutille mutta älä naiselle, jonka kanssa haluat sänkyyn.
Tuon pelin lopputulos on juuri sellainen kuin taustalla oleva peliteoria sen ennustaakin olevan.
Et sä nyyhkimällä saa naista, sun on luotava itsellesi itsevarman maailmanmiehen ulkokuori ja jossain vaiheessa muututtava osaksi tätä ulkokuorta.
Minuun ainakin vetoaa mielummin heikkoutensa/huonot puolensakin tiedostava mies, kuin itseriittoinen paskanpuhuja, joka kuvittelee että kaikki maailman naiset ovat polvillaan edessään, kun vähän vehjettään heiluttavat. En itsekään ole kaikissa asioissa hyvä, joten en todellakaan vaadi sitä mieheltäkään.
Vaikka miehet tuntuvat vaativan naiselta täydellisyyttä, niin monikaan nainen ei sitä mieheltä vaadi. Siihen olisi miehilläkin pyrkimystä.
itsesuggestiota. Rupea tietoisesti "puhumaan" itsestäsi hyvää itsellesi. Kehumaan itseäsi ja kannustamaan. Kun oppii arvostamaan itseään, se näkyy heti ryhdissä, elekielessä, tavassa kommunikoida myös muillekin.
Muiden ihmisten arvostus sinua kohtaan nousee, kun ensin opit arvostamaan itseäsi.
On suoranainen synti pitää tavallista luojanluomaa jonain surkeana luuserina. Jokaisessa on kosolti hyvää ja sen voi reilusti tunnustaa ja siitä iloita!
Kilpailu muiden kanssa on tuomittu epäonnistumaan, aina löytyy niitä jotka ovat komeampia, älykkäämpiä, seksikkäämpiä.
Kun kilpailet itsesi kanssa, kehittäen omia ominaisuuksia, voit aina vain voittaa!!!!
Viestisi on kuin minun päästäni. Upeaa!!! Minä harrastan itsesuggestiota. Aivan ihana viesti kerta kaikkiaan!!! =)
Juoppohullun päiväkirjaa, ja totesin että "minullehan ei vittuilla" siis positiivisessa mielessä. En kuitenkaan ole mikään sovinisti.
"Nyyhki jollekin kaverille tai terapeutille mutta älä naiselle, jonka kanssa haluat sänkyyn."
Siis homma on siinä että minä olen päässyt sänkypuuhiin asti, mutta en silti osaa kuvitella naisen oikeasti minusta välittävän ja haluavan...
saat sellaisen vaikutelman naisesta?
Tekeekö tai sanooko tai käyttäytyykö nainen jotenkin niin, että ajattelet näin?
Ihmisillä on kumma tapa hypätä sänkyyn lyhyen tuttavuuden jälkeen..eikö vois tutustella pidemmän aikaa ja sitten vasta antaa kaikkensa...
Jos itse tunnet arkuutta ja suoranaista pelkoa, alkaa se toteuttaa itseään. Siitä tulee kierre.
Kun epävarmana sulkeudut ja alat käyttäytyä vetätytyvästi, ei toinen voi myöskään luottavaisesti lähestyä. Hän ei yksinkertaisesti tiedä miten pitäisi olla. Hän vain kokee sinut arvaamattomana, eikä välttämättä edes tiedosta pakenemisrefleksiään.
Siksi olisi parempi jos aina suhteen kariuduttua maltettaisiin olla yksikseen ja omillaan kunnes pahin kipu on laimentunut, kun taas on tasapainoinen itsensä kanssa. Ja uusi suhde pitää aloittaa muistaen, että kyseessä on UUSI IHMINEN, joka ei ole edellisen kopio.
Itse eronneena uusiosinkkuna olen huomannut, että ihmiset, niin miehet kuin naisetkin, pelkäävät eniten uusissa suhteissa toistuvan sen, mihin olivat aikaisemmin pettyneet. Se on usein niin syvälle iskostunut, ettei sitä edes tietoisella tasolla tajuta. Mutta sitä piirrettä ollaan näkevinään vaikka sitä ei olisi. Näin kaikki lähtee pieleen jo alkumetreillä.
Jos vain pystyy katkaisemaan tämän epäonnisen kierteen, pystyy ja löytää varmasti oman onnensa!
puhua nyt jälkikäteen sen naisen kanssa, jonka kanssa suhde kariutui? Kertoisit hänelle rehellisesti mistä oli kyse. Uskon, että ihminen joka on ainakin joskus tosissaan välittänyt sinusta, olisi paras kuuntelijasi nyt. Se voisi hyvinkin pitkälti auttaa avaamaan lukkoasi. Ja kuka tietää, vaikka romanssinne puhkeasi uudelleen kukkaan ;-)
Oletko sanonut kyseiselle naiselle, että pidät ja välität hänestä kovasti? Jos nainen on yhtään saanut ymmärtää, että pidät hänestä ja hän on tosissaan kanssasi, niin on väärin antaa hänen ymmärtää jotain sellaista mikä oikeasti on totta, mutta et pysty näyttämään ja välittämään sitä hänelle.
Mitä taka-ajatuksia pelkäät naisella olevan? Onko hän millään tavalla antanut ymmärtää, että hän satuttaisi sinua (esim. olemalla jonkun toisen kanssa)? Eli onko hän sanonut välittävänsä ja rakastavansa sinua juuri tuollaisena kuin olet? Onko hänessä jotain, mikä saa sinut ajattelemaan ettet riittäisikään?
Pelkäätkö jotain muutakin kuin jätetyksi tulemista? Esimerkiksi sitoutumista jne?
Itse olen ihastunut sinunlaiseesi ihmiseen, ja tuntuu kurjalta, ettei meillä voi olla mitään hänen ennakkoluulojensa vuoksi. Tuntuu pahalta tietää että toinen välittää, mutta ei siltikään pysty ottamaan kanssani sitä seuraavaa askelta pelkonsa vuoksi. En tiedä mitä enää voisin tehdä saadakseni hänet uskomaan, että minä oikeasti välitän ja rakastan häntä!!
Tuntuu epätoivoiselta..
Heips, Jotenkin kuulostaa tutulta...Täytyy vaan uskaltaa rakastaa...Ei se aina mene niin.Olet ansainnut olla onnellinen.